Affaareja al mercato

Salaattibaaritiskillä.Al

Kaksiviikkoisen Roomassa oleskelun yksi odotetuimmista päivistä koitti tänään, kun vuorossa oli markkinakeskiviikko. (Muita odotetuimpia asioita ovat aurinkoiset iltapäivät anoppilan terasilla, ja vihdoin viimein niitäkin on alkanut siunaantua.)

Ei riitä, että Italiassa on on meneillään pahin talouskriisi pitkään aikaan, mutta sään jumalatkin näyttävät kääntyneen italialaisia kauppiaita vastaan. Muutenkin on talous jäissä ja ihmisten ostoshalut vähissä, ja sen lisäksi pitkään jatkunut epätavallisen kylmä alkukesän sää jarruttaa kulutusta entisestään. Kukapa haluaisi kesävaatteita ostaa, kun vähän väliä saa pelätä, että milloin se aurinko taas menee pilveen ja kylmä tuuli alkaa puhaltaa.

Markkinoilla huomasi toisen kylmän sään aiheuttaman ja ostoshaluja hillitsevän ilmiön:

Appiukko ei lakannut päivittelemästä monien kauden hedelmien ja vihannesten korkeaa hintaa (mm. paprikat 3,5 euroa kilo, verkkomeloni 2,8 euroa kilo, persikoiden hintaa hän ei viitsinyt edes kysyä, kun näyttivät niin huonoilta). Toisin sanoen viivästynyt lämpö aiheuttaa sen, että hedelmät eivät kypsy, ja niitä joko tuodaan kalliimmalla hinnalla ulkomailta tai myydään puoliraakoina ja kylmässä nahistuneina.

Kaikki on kalliimpaa, valittaa appi. Ei pelkästään sään vuoksi, vaan muutenkin hinnat sen kuin nousevat. Epätoivon huomaa myyjien otteissa, sillä myyjä puoliväkisin pakotti meidät lopulta ostamaan epäilyttävän näköisen verkkomelonin, joka ei edes tuoksunut ulkopäin millekään kuten kunnon melonin kuuluisi. Eipä se niin hyvältä maistunutkaan, kun kotona lounaan päätteeksi sen avasimme.

Kaiken kukkuraksi appi epäili, että myyjä oli tahallaan jättänyt osan ostamistamme vihanneksista kasseihin, sillä vasta kotona huomasimme, että kirsikkarasia puuttui. Hintakin oli  italialaisittain kovin suolainen. Rasia kirsikoita ja toinen mansikoita, kokonainen verkkomeloni, rasiallinen salaatteja, iso pussillinen roomalaisia kesäkurpitsoja (zucchine romanesche) ja kilo aprikooseja maksoi 18 euroa.  Appi epäili sitäkin, että myyjä oli laittanut meidän maksamaan muustakin, mitä olimme ostaneet. Kuka tietää. Onneksi mukaan tuli sentään kaupan päälle pussi tuoreita yrttejä ja porkkanoita, kuten markkinoilla on tapana.

Jos vertailukohtana pidetään toissapäiväistä kauppareissuamme lähikaupassa, markkinoiden vihannesostosten hinta alkaa todella vaikuttaa epäilyttävän kalliilta. Ostoslista oli kaupassa seuraavanlainen: 2 keskikokoista pihviä parasta härän sisäfilettä, (lapsenlapselle, totta kai!), 3 laadukasta italialaista kokolihamakkaraa, puoli kiloa mansikoita, 8 appelsiinia, rasia rucolaa ja toinen salaattia, litra hyvää Santal-veriappelsiinimehua, 12 kananmunaa, kilo porkkanoita, 250 g parasta bufala-mozzarellaa, 2 pakettia terveyssiteitä, 8 rullan pakkaus vessapaperirullia sekä toinen talouspaperia, 2 kpl keittiörättejä, 2 pakettia Barilla-täysjyväpastaa ja 2 pulloa lähdevettä. Ostokset maksoivat 34 euroa 85 senttiä, josta pihvien ja makkoiden osuus 7,87 euroa.

Mitähän samasta määrästä tuotteita olisi saanut pulittaa Suomessa? Jo pelkistä sisäfileepihveistä varmasti ainakin 20 euroa ellei enemmänkin. Loput ostokset olisivat nostaneet kuitin loppusumman vähintään 70-80 euroon.

Tämän jälkeen tuntuu taas tympeältä suunnata kotiin palattuani Valintaloon ja valmistautua maksamaan mistä hyvästä vähäpätöisestä ostoslastista aina vähintään sen 40 euroa, ja viikonloppuostoksista joka kerta kolminumeroisen summan, vaikka kuinka yrittäisi pihistellä. Ehkä pitäisi alkaa noudattaa veljeni neuvoa ja vaihtaa ruokakauppa Prismasta ja K-marketista Lidliin...

Markkinapäivän iloisimmat ilmeet nähtiin tänään veljentyttöjeni kasvoilla. Ciampinon valtava markkina-alue sai heidät täysin pauloihinsa, eikä heistä näkynyt kuin vilaus silloin tällöin, kun he säntäilivät markkinakojulta toiselle ja jumiutuivat kokeilemaan kenkiä, housuja, paitoja, koruja, kelloja ja ties mitä.

 Itsekin olen moneen kertaan villiintynyt markkinoiden vaatevalikoiman keskellä. Hyviä housuja, kesäpaitoja ja hameita saa jopa viidellä eurolla ja joskus allekin, eikä mistään vaatekappaleesta tarvitse maksaa kuin korkeintaan 20 euroa. Yleisin hintaluokka on 10 tai 15 euroa, ja siitäkin useimmiten voi tinkiä.

Omat ostokseni olivat tänään pienehköjä:

Lompakko, tietysti leppäkerttukuviolla, 10 euroa.

Laukku lapselle, 3 euroa.

Enin aikani meni tyttäreni ja sukulaistyttöjen"paimentamiseen" ja lauman kasassa pitämiseen. Se oli toki tarkoituskin, sillä mitäpä en tekisi rakkaiden "pikkusiskojeni" onnistuneen loman eteen!

Saimmehan sitä paitsi appiukon kanssa nähdä mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaisten teinityttöjen kesämuodista, kun tyttöjen ostoskasseihin päättyi sovituksen jälkeen muun muuassa parit mikroshortsit ja edestä napitettavia, kankaaltaan läpikuultavia hihattomia paitoja. Milloin Suomessa muka tarkenee käyttää noin niukkoja vaatteita, ihmetteli appiukko.

No, näinä päivinä ainakin, kun hellerintama jatkaa suomalaisten hellittelyä. Osamme lämmöstä saimme mekin tänään markkinoilla. Hiki tuli itse kullekin, jopa appiukolle. Se tarkoittaa jälleen kerran sitä, että on oikeasti kuuma, sillä monina muina päivinä, kun itse olen tarjennut t-paidassa tai ohuessa puuvillapaidassa, apella on ollut aluspaidan ja flanellipaidan lisäksi paksu villakangastakki yllään. Markkinoilla riitti pelkkä kauluspaita ja ohut takki, ja lopulta tuli siis ihan kunnolla kuuma.

Eivätkä päivän shoppailut vielä ole ohi. Illaksi suuntaamme kauppakeskukseen virkistämään lisää Italian jäissä olevaa taloutta. Yhtä halpoja hintoja kuin markkinoilla ei ole siellä tiedossa, eikä tietenkään samanlaista tunnelmaa. Tässä kuvia markkinoiden mahtavista kasviskojujen valikomista:

Herkkutatteja.