Turhaa jätettä ja eläimellistä menoa
 |
| Tulevaa turhaa jätettä. |
En käsitä, mikä järki piilee italialaisessa tavassa käyttää niin paljon kertakäyttölautasia. Ensin alkuun luulin, että tapa on pelkästään mieheni perheen erikoisuus, mutta pian huomasin, että näin ei suinkaan ole. Mihin tahansa kylään menenkin, eteen lätkäistään pöydässä hyvin usein kertakäyttölautanen. Juhlapäivinäkin. Silloin vain väri saattaa vaihtua juhlan luonteen mukaan - jouluna punainen, pääsiäisenä keltainen, syntymäpäivillä monivärinen.
Yhden naisen sotani kertakäyttölautasia vastaan kesti jokusen vuoden, mutta nyt olen alistunut asian edessä enkä enää itsepintaisesti käytä tavallista lautasta. Ehkä pitäisi vaan sitkeästi jatkaa. Napolin jätekaaos on nimittäin pikku hiljaa hivuttautumassa Roomaankin:
Roomalaiset eivät enää tiedä, minne pistää kaikki tuottamansa jätteet. Vielä ei onneksi olla siinä pisteessä kuin Napolissa, jossa roskia kuskataan junilla ja rekoilla kallista maksua vastaan Saksaan asti. Sen sijaan Roomassa ollaan aikeissa avata uusi kaatopaikka - kolmen kilometrin päähän anoppilastani.
Eilen Santa Maria delle Molen kadut täyttyivät mielenosoituksesta, joka ymmärrettävästi vastusti kaupungin kaatopaikka-aietta. En minäkään haluaisi kuuden miljoonan ihmisen jätteitä lähes hengitysetäisyydelle omasta kodistani. Kaavaillun kaatopaikan maanomistaja on tietenkin toista mieltä. Hän on huomannut elämänsä tilaisuuden rikastumiseen tulleen.
Saa nähdä, miten kaatopaikka-asiassa käy. Ciampinon lentokenttä on kivenheiton päässä, ja kaatopaikan läheisyys tekisi ilmasta jo todella epäterveellisen. Eilinen mielenosoitus tuskin kääntää kenenkään päättäjän päätä, mutta ainakin se sujui rauhallisissa merkeissä. Oli syytäkin, sillä paikalla oli vaikuttava määrä poliiseja. Olimme anopin kanssa menossa ostoksille, kun näimme kirkon edessä kolme isoa poliisiautoa ja kymmenkunta poliisia, joista osa mellakkavarusteissa. Aseman läheisyydessä partioi vielä neljä maijaa lisää, ja lähikahvila kuhisi hyvin varustautuneista poliiseista.
Emme vielä tienneet illan mielenosoituksesta, ja heti mieleen nousi kaikenlaista kauhukuvaa karkuteillä juoksevasta massamurhaajasta terroristihyökkäykseen. Anopin tiedustellessa asiaa radiopuhelinta kädessään pitävä poliisisetä rauhoitteli, että mitään syytä pelkoon ei ole, yleistä järjestystä tässä vain ylläpidetään. Edelleenkään ei sanaakaan mielenosoituksesta, joten vastaus ei täysin vakuuttanut. Puolisensataa poliisia rauhallisessa korttelissa järjestystä ylläpitämässä...
Puolet poliiseista tosin joko tuprutteli tupakkaa tai hörppi kahviloissa espressoa, joten siitä jo saattoi päätellä, että mitään oikeasti vakavaa ei ollut ilmassa. Järjestys ainakin pysyi hyvin yllä. Suomessa olen nähnyt niin paljon poliiseja vain kerran, ohittaessani Konalantiellä kerrostaloa, jossa oli meneillään kotiinsa linnoittautuneen asemiehen piiritys. Eikä silloinkaan poliiseja ollut paikalla niin paljon kuin italialaisessa kaatopaikkaa vastustavassa mielenosoituksessa.
Johonkin kaatopaikka on sijoitettava. Kukaan ei sitä kotinsa lähelle halua, se on selvää. Jonnekin mahdollisimman kauasko siis kaikesta ja kaikista? Keskelle koskematonta luontoa - ei sekään kuulosta hyvältä. Totuus on, että jätteitä ja niitä tuottavia ihmisiä yksinkertaisesti vain on liikaa. Karsimisen voisi aloittaa helposti vaikkapa kertakäyttölautasista - ties miten monta tonnia vähemmän jätettä syntyisi Roomassa pelkästään sillä.
Tänään taidan jälleen palata vanhaan ja syödä ruokani tavalliselta lautaselta ja kannustaa siihen muutakin perhettä. Ainakin aion entistä itsepintaisemmin kieltäytyä siitä, että eteeni joka kerta halutaan välttämättä asettaa uusi, puhdas kertakäyttölautanen jokaisen ruokalajin jälkeen. Appivanhempani eivät millään meinaa käsittää, että voin aivan hyvin syödä pihvin ja salaatin samalta lautaselta, jolta olen syönyt primo piaton eli pastan. Myöskään jälkiruokahedelmiä varten EN tarvitse uutta kertakäyttölautasta. Heistä se tuntuu ihan oudolta ja puistattavalta ajatukselta.
Pahimmassa tapauksessa yhden aterian aikana voi siis kulua kolme tai jopa neljä kertakäyttölautasta per henkilö. Lisäksi anopillani on huono tapa käyttää usein kahta muovilautasta päällekkäin. Yksi lautanen kuulemma saattaa taipua liikaa ollessaan täynnä vaikkapa pastaa, ja on riski, että ruoka putoaa lattialle kun lautasta kantaa. Mikä pahinta, molemmat lautaset päätyvät aterian jälkeen roskiin, paitsi silloin kun minä muistan tulla hätiin.
Huoh. Ei mikään ihme, että Italiassa jätteitä syntyy liukuhihnalta, jos kaikki ajattelevat samaan tapaan.
Eilinen päivä oli ensimmäinen pilvinen päivä, ja vaikka lämpötila pysytteli 33 asteen tuntumassa, päätimme silti suunnata Rooman Bioparcoon eli eläintarhaan. Pitihän tilaisuus eli edes hieman "viileämpi" päivä käyttää hyväksi, takeita kun ei ole, toistuuko ylellisyys. Minulle käynti Rooman eläintarhassa oli ensimmäinen, ja olin norsun, kirahvin, virtahevon ja seeprojen näkemisestä lähes yhtä innoissani kuin lapseni - en ollut hänen laillaan nähnyt näitä eläimiä koskaan ennen elävänä.
 |
| Niilinkrokotiileja. |
 |
| Nämä kaverit tulivat ihan lähelle, ottivat kontaktia ja vaikuttivat älykkäämmiltä ja söpömmiltä kuin monet ihmissukulaisensa... |
Minulla oli ollut mieheni lapsuudenmuistojen perusteella mielikuva, että Rooman eläintarha olisi jotenkin nuhjuinen ja huonostihoidettu, eläinten hyvinvoinnista viis välittävä paikka. 30 vuodessa varmaan moni asia on muuttunut, sillä eläintarha yllätti myönteisesti. Eläinten aitaukset ja häkit olivat tilavia ja hyvin hoidettuja, eikä yhtään stressaantunutta, kehää kiertävää eläintä näkynyt, toisin kuin mieheni lapsuudestaan muisti.
Kierrettyämme koko eläintarhan helteestä uupuneina söimme hyvää ja edullista pastaa eläintarhan ravintolassa, 5 euroa annos - kertakäyttölautasilta tietenkin!
Mielenosoittajat ovat oikeassa.Tuotakaan uutta kaatopaikkaa Roomassa ei tarvittaisi lainkaan, jos Italiassa toimisi jätteittenlajittelu ja rakennettaisiin jätteittenpolttolaitoksia, jotka tuottaisivat myös kaukolämpöä. Saksalaiset jätteittenpolttolaitokset muuten ostavat poltettavaa jätettä ulkomailta. Jätteet ovat nykyään kauppatavaraa. Tietenkään sinä et yksin ratkaise yksin Rooman jäteongelmaa, mutta kannattaa olla esikuvana ja itsepäisesti syödä posliinilautasilta ja vielä kehua, miten kauniita ja tyylikkäitä italialaisetkin lautaset (ja kattaukset) ovat. (Tottakai anoppi on saanut häälahjaksi kauniin posliiniastiaston, mitä pitäisi raaskia käyttää, kun poika tulee kaukaa kotiin käymään!) Ehkä joku silloin ajattelisi asiaa. Mahdollisesti anopille pitäisi ostaa astiainpesukone.
VastaaPoistaOlen joskus kurkannut roomalaiseen kierrätyslasiastiaan, ja siellä kyllä oli kaikkea muuta kuin lasia (tai oli sitä lasiakin mutta myös kaikkea muuta...). Olen myös keskustellut monessa kyläpaikassa jätteiden lajittelusta ja kysynyt miten heillä toimitaan, ja usein vastaukseksi tulee, että ei lajitella, kun ei muutkaan kuitenkaan lajittele. Asenteiden pitäisi todella muuttua. Varmaan tarvittaisiin laki, että edes vähän ihmiset alkaisivat muuttaa toimintatapojaan, jos sekään auttaisi.
VastaaPoistaTäällä minun anoppilassani kertakäyttälautaskulttuuri on ihan mahdotonta! Hassuinta on, että astianpesukone löytyy jo keittiöstä, mutta siinä pestään lähinnä vain kattiloita ja laseja (onneksi edes laseja käytetään, mutta niiden rinnalla myös kertakäyttömukeja). Olen myös yrittänyt lukemattomat kerrat puhua posliinilautasten käytön puolesta, jopa monen vuoden ajan. Ja kattanut usein pöytää valmiiksi, mutta siihen rinnalle kuitenkin ilmaantuu niitä muovisia. Huoh! Eli vaikeaa olla edes esikuvana täällä=).
Tuo eläintarha on kyllä kiva paikka. Ikävää tuollainen roskaaminen, minäkin huomasin terminin lähistöllä oli kaksi päivää iso jätevuori. Mutta sama juttu on kyllä muissakin maissa että jotkut laittavat terasseille kukkia ja toiset taas keräävät omille terasseilleen kaikki roskavuoret! joku yleinen laki tohon hommaan olisi kyllä oltava, koska siitä tulee tosiaan niin paljon jätettä. Italiasta taitaa puuttua kokonaan myös secondhand ja kirppikset? jos niitä olisi niin sitä kautta voisi saada rahaa eikä vanhat vaatteet ja lelut joutaisi roskiin
VastaaPoistaItaliassa kierrätys ja lajittelu on aika huonolla tasolla, ainakin mitä olen huomioinut ja minkä tuntuman olen saanut. Kirppiksiä ei paljonkaan näy, ja olen huomannut että ainakin omassa tuttavapiirissäni ei moni edes haluaisi käytettyjä vaatteita käyttääkään. Kerran luin eräästä vauvalehdestä, miten joukko äitejä oli perustanut käytettyjen lastenvaatteiden vaihtopaikan, ja sitä esiteltiin ja kuvailtiin lehdessä kuin mitäkin ihmettä. Suomessahan varsinkin lastenvaatteiden kierrätys on aivan normaalia! Ja enemmän melkein ihmetellään, jos kaikki vaatteet vauvalle ostetaan vain uutena... =)
PoistaTäytyy toivoa, että Italian jäteongelmaan ja lajittelun hitauteen saadaan jotain ratkaisuja aikaan...Ihmisten asenteiden pitäisi ainakin muuttua. Roskia heitetään kadunvarteen ja joutomaille ihan surutta. Yhdessä asiassa huomaan tosin edistystä: koirankakkoja on viime vuosina näkynyt ainakin täällä anoppilan asuinkorttelissa vähemmän! Liekö ansio näkyvän katukampanjan, joka oli meneillään pitkän aikaa vuosi pari sitten. Eli julisteita vähän siellä sun täällä, joissa muistutettiin koiranomistajia korjaamaan lemmikkinsä jätökset.
Myös mun ystävien huusholleissa käytetään kertakäyttöastioita, siis sekä lautasia että mukeja. Veitset ja haarukat ovat sentään oikeita. Kysyin kerran, miksi näistä kertakäyttöisistä, niin vastaus oli ajansäästö. Ymmärrän kyllä, että aika on kortilla, sillä tässä huushollissa palataan yleensä kotiin klo 21 maissa, mutta tuleehan silti joka tapauksessa tiskattaaa kattiloista ja pannuista. Eikö siinä samassa menisi myös lautaset ja lasitkin ? Tämä taitaa olla tosiaan aika yleinen tapa, sillä kaupoissa olen törmännyt siihen, että kertakäyttölautasia ja -mukeja on hyllykaupalla:-)
VastaaPoistaKyllä varmasti Italiassa kertakäyttöastioiden käyttö on ainakin paljon yleisempää kuin Suomessa! Ajansäästöllä anoppinikin perustelee niiden käyttöä ja niin varmaan monet muutkin, mutta taitaa olla tottumuskysymys enemminkin =). Kuten sanoit, samalla vaivalla tiskaa lautaset kuin kattilatkin, varsinkin jos on tiskikone.
Poista