Kesäyön painajainen ja painajaismaista pähkäilyä

Jäykkäkouristusbakteeri voi piillä vaikka kasvimaalla.

Viime viikolla heräsin aamukolmelta hikiseen tunteeseen. Helleöiden piti olla jo ohi, ajattelin, kunnes tajusin lämmöntunteen syyn. Vieressäni tärisi korkeassa kuumeessa hikoileva tyttäreni, joka pari tuntia aiemmin oli täysin viileänä ja normaalin oloisena kömpinyt viereemme omasta huoneestaan.

Säikähdin tietysti kovasti, varsinkin kun tytön käytös oli muutenkin niin omituista. Edes kuumeen mittaus ei onnistunut, koska "joka paikkaan sattui" eikä häneen saanut koskea mahtavan huutokonsertin uhalla. Ei sitä tosin tarvinnut edes mitata, ymmärsi muutenkin että korkeissa lukemissa huideltiin.

Kun mukaan tulivat käsien oudot, vähän kouristuksenomaiset liikkeet, tartuin puhelimeen ja soitin elämäni ensimmäisen kerran hätänumeroon. Periaatteessa syynä oli epäilys kouristelusta, mutta syvällä sisimmässäni tiesin perimmäisen syyn niin suureen huoleen:

Lapsi oli päivällä saanut neljävuotisneuvolassa rokotteen kurkkumätää, hinkuyskää, poliota ja jäykkäkouristusta vastaan. Siis sen "viattoman" oloinen DTaP-IPV -rokotteen, joka neuvolassa etukäteen kysyttäessä aiheuttaa pelkkää pistoskohdan kipua, joka sekin hoituu kätevästi särkylääkkeellä. Tämä oli kyllä jotakin paljon muuta kuin pelkkä pistoskohdan kipu. Ensimmäinen ajatukseni oli, että rokote suurinpiirtein tappaa tytön.


Kuumereaktiosta ei neuvolassa varoiteltu, vaikka jälkikäteen netistä luin ja terveyskeskuksessakin seuraavana päivänä myönnettiin, että kuume on mahdollinen, jopa melko yleinen kaikkien rokotusten jälkioire. Jopa lievä kurkkukipu on mahdollista, myönnettiin edelleen, kun mainitsin tyttöni valittaneen myös kurkkuaan yöllä. Tosin nimenomaan tästä rokotteesta kuumetta ei kovin usein pitäisi tulla, eikä varsinkaan korkeaa ja rajua. Omaa tyttöäni, joka on monet kerrat ollut korkeassa jopa 40 asteen kuumeessa, en ollut koskaan nähnyt niin sairaana kuin tuona rokotuksen jälkeisenä yönä. Kuumekohtaus kesti aamuun asti, tosin kuumelääkkeillä sain lämpötilan laskemaan 38.8:aan. Tyttö nukkui aamuyhteentoista asti ja heräsi - kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin nälkäinen kuten aina aamulla, leikki ja touhusi koko päivän normaalisti eikä kuume enää noussut.

Silti terveyskeskuksessa arvailtiin, että tyttö on voinut epäonnisesti saada infektion juuri samaan aikaan rokotteen kanssa. Eli että rokotuksella ei olisi mitään tekemistä kuumeen kanssa. Olipa supernopea infektio ja ajallisesti ihmeellisen lähellä rokotusta.

Olen ennenkin kirjoittanut blogissani rokotteista ja myös silloin enemmän epäilevään kuin ylistävään sävyyn. Nyt heikko rokotususkoni on alkanut entistä enemmän horjua. Olkoonkin, että terveydenhuollon ammattilaiset sanovat rajun rokotusreaktion olevan myönteinen asia ja kertovan hyvästä rokotusvasteesta eli siitä, että rokote herättää elimistössä reaktion ja tehoaa. Olen itse erittäin rokoteherkkä ja kärsinyt täsmälleen samanlaisesta rokotteen jälkeisestä kuumehorkasta kuin tyttäreni, joten tiedän miten kurja olotila se on.( kirjoitus aiheesta täällä) Jo siinä olisi syytä, miksi rokotukset epäilyttävät. Toki rokotuksista hyötyäkin on, enkä kyseenalaista näitä perinteisiä rokotusohjelmaan kuuluvia rokotteita. En toki halua, että kurkkumätä, polio, tuhkarokko ja muut inhat tartuntataudit palaisivat Suomeen ja pahimmassa tapauksessa lapseni sairastuisivat niihin.

Uusia rokotteita en kuitenkaan heille enää haluaisi. Uudet tulokkaat pneumokokki- sekä rotavirusrokotteet ovat varmasti tarkoitusperiltään hyviä ja tietyllä tapaa jopa tarpeellisempia kuin vanhat rokotteet, joiden suojaamat taudit ovat lähestulkoon hävinneet Suomesta (paitsi jäykkäkouristus). Pneumokokkitauteja ja rotavirusta taas on jatkuvasti liikkeellä. Todennäköisyys sairastua niihin ja jälkitauteihin on siis aivan toista kuin saada polio.

Silti uudet rokotteet epäilyttävät enemmän siksi, että - no, ne ovat uudempia. Ja että ne tulevat vanhojen rokotusten lisäksi. Vähemmän aikaa käytössä olleita eli niiden jälkivaikutuksista tiedetään vähemmän, yhdistelmärokotuksia yhdistelmärokotusten lisäksi. Kaksikuukautiselle vauvalle ja siitä eteenpäin. Ei jotenkin vain kuulosta hyvältä. Jo vanhemman vaisto sanoo, että ei vain kuulosta hyvältä. Jo järjen ääni sanoo, että ei vain kuulosta hyvältä.

Rotavirusrokote aiheuttaa ainakin nettikeskustelujen perusteella lähes jokaiselle lapselle pienimuotoisen rotaviruksen, ja "muuten niin kiltti ja aurinkoinen" piltti muuttuu viikkokausiksi itkuiseksi mahakipupotilaaksi. Uutta pneumokokkirokotetta on syytetty jopa yhden kolmekuukautisen pojan kuolemasta, kuolinsyy yleisinfektio eli juuri se sairaus, jota pneumokokkibakteerit pahimmillaan aiheuttavat.

Se, joka ajattelee minun tarjoavan lopuksi jonkun hyvinmuotoillun ja -perustellun vastauksen siitä, kannattavatko rokotukset mielestäni vai ei, saa pettyä. Olen rokotemielipiteeni kanssa joka päivä yhä enemmän ymmälläni ja epävarma. Kovaa vauhtia lähestyvät hetket, jolloin pikkuvauvani pitäisi saada niin rotarokotetta kuin pneumorokotettakin, mutta minä sen kun pähkäilen, annanko niitä hänelle laittaa. Päätän asian todennäköisesti vasta neuvolan vastaanottohuoneessa tuikean neuvolantädin katseen alla hikoillen. Lapsen isän mielipide toki myös painaa, mutta jos mahdollista, hänen mielipiteensä on vielä horjuvampi, vaihtelevampi ja taatusti ainakin vähemmän perusteltu kuin minun. (Mieheni ei sentään vietä tuntikausia netin ja tietokirjojen ääressä tutkimassa rokotteiden hyötyjä ja haittoja, ja varmaan toisaalta tekee ihan viisaasti...)

Asiaa ei helpota se, että menimme yhdessä netin kautta tutustumaan italialaiseen rokotuskäytäntöön rotavirusrokotteen kanssa. Italiassa rotavirusrokote tuntuu olevan erittäin vähän käytetty, eikä todellakaan ole osa kansallista rokoteohjelmaa. Rokotuksen ottavia pelotellaan elävien heikennettyjen virusten tartuntariskillä ja muistutetaan, miten tärkeää on vaihtaa ainakin kahden viikon ajan kakkavaipat muovihanskat kädessä. Jo tämä riitti säikyttämään mieheni ja kallistumaan rokotteen väliinjättämisen puolelle.

Muutenkin Italiassa ainakin noin mutu-tuntumalla ollaan hiukan vähemmän rokoteuskovaisia kuin Suomessa, etenkin rotaviruksen suhteen. Laissa pakollisia (näin tosiaan netistä luin, mikä kuulostaa hassulta suomalaisen korviin; meillähän kaikki rokotteet ovat vapaaehtoisia) rokotteita on neljä: polio, kurkkumätä, jäykkäkouristus ja hepatiitti B.  Lisäksi kaikille suositellaan rokotusta tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja hinkuyskää vastaan. Rotavirusrokote on pienten piirien juttu. Mielenkiintoa herättävä yksityiskohta on, että laissa pakollinen on rokote verensiirtojen kautta ja sukupuoliyhteydessä tarttuvaa hepatiitti B:ta kohtaan. Tämä rokote annetaan Italiassa jo kolmen kuukauden ikäiselle vauvalle. Asialla on varmasti joku hyvä selityksensä, mutta vielä en ole keksinyt, mikä.

Asuapa Italiassa, niin ei tarvitsisi miettiä rotavirusrokotetta. Kuka kumma on keksinyt, että Suomessa se oli saatava kansalliseen rokoteohjelmaan? Nyt asia aiheuttaa vain turhaa päänvaivaa ja pähkäilyä. Ehkä kantani muuttuu, jos lapseni saisi tuon kamalan rotaviruksen hurjimmassa muodossaan ja viettäisimme päiväkausia sairaalassa tiputuksessa lapsen hengen puolesta peläten. Mutta nyt osaan pelätä vain rokotteen jälkiseuraamuksia, jotka pahimmillaan lähentelevät keskimääräisen rotaviruksen oireita.

Mikä helpotus täytyykään olla, kun kaikki lapset on saatu kasvatettua niin isoiksi, että rokotusrumba on takana. Sitten täytyykin enää miettiä, puhkeaako heille jokin autoimmuunisairaus ja jos puhkeaa, niin mikä osuus lapsuusiän rokotuksilla siinä mahdollisesti on...