Teehetki yksityisuima-altaalla

Teetä ja aurinkoa.

Tänä aamuna uima-altaalla oli syytä olla iloinen siitä, että italialaiset ovat niin arkoja pilvisyyden kanssa. Kun taivas on pilvessä, tarkoittaa se automaattisesti brutto tempoa, huonoa ilmaa. Vaikka lämpötila olisi + 28 ja ilma siis miellyttävän lämmin.

Tuuli melko rivakasti, joten kieltämättä välillä tuntui viileähköltä, ainakin verrattuna siihen jos aurinko paistaisi kirkkaalta taivaalta. Mutta silti ei suomalaisena ollut mitään valittamista, erinomainen rantakeli kaiken kaikkiaan.

Olimme kuitenkin ainoat ihmiset, jotka uskaltautuivat uima-altaalle. Koko iso ihana turkoosinsininen allas vain meille. Samoin rantabaari, hengenpelastaja, pensasaitoja leikkaava puutarhuri. Välillä tultiin kysymään, haluaisiko herrasväki aurinkovarjoa auki, ja kun teki mieli virvokkeita, teetä tai espressoa, kaikki tuli siltä tilaamalta ilman jonottamista.

Hetken ajan saattoi melkein kuvitella, että tältäkö ökyrikkaista tuntuu, kun he lomailevat omilla yksityisillä lukaaleillaan palvelusväen häärätessä ympärillä.

Iskikö kaipuu sellaiseen elämäntyyliin?

Ei iskenyt. Palvelijoita en haluaisi ympärilleni häärimään mistään hinnasta, mutta rauhallisuutta ja yksityisyyttä kyllä arvostaisin. Koko tähänastisen loman rentouttavin hetki nimittäin oli uiskennella tuntikaupalla uima-altaassa oman perheen voimin, ilman että oikealta rynnii nuorisolauma ohi ja vasemmalta viuhuvat rantapallot päähän.

Tavallisesti Santa Maria delle Molen Green Housen uima-allas on nimittäin aamupäivällä niin täynnä väkeä, ettei edes päästä päähän uiminen tahdo onnistua. Sellaisena italialaiset kaikkein mieluiten yleisen uima-altaan ja muutkin paikat näkevät - mitä enemmän ihmisiä ja elämää, sen parempi. Hiljaisuus ja autius pelottaa ja pitkästyttää useimpia italialaisia.Onneksi ei sentään omaa miestäni, joka on ihailtavasti omaksunut suomalaisen hiljaisuudenkaipuun ja jopa sen äärimmäisimmän ilmentymän, kesämökkikulttuurin, jossa matkustetaan satoja kilometrejä mahdollisimman kauas ihmispaljouksista, sulkeudutaan oman mökin rauhaan ja närkästytään, jos joku ajaa veneellä liian läheltä rantaa.

Hinta tämänaamuisesta uima-altaan hiljaisuudesta oli tietenkin se pilvinen taivas, joka muut asiakkaat karkoitti. Tunnin uimisen jälkeen auringon lämpöä olisi hiukan kaivannut, mutta oli tyytyminen rantapyyhkeeseen - ja kannulliseen höyryävää teetä.

Teefanina teenjuominen helteelläkään ei ole minulle uutta, mutta rantaolosuhteissa en minäkään ole ennen kuumaa teetä nautiskellut. Kun tilasin teetä kahvilan tiskiltä, myyjän ensimmäinen reaktio oli hämmästynyt huoahdus: Tè caldo?Kuumaa teetä? Katsotaan löydänkö minä sellaista sinulle...

Löytyväthän teepussit ja oikeaoppinen teekannukin viimein laatikkojen kätköistä. Ja vielä vihreää teetä, suosikkilaatuani. Pyysin kannun täyteen ja poistuin rantatuoleille nauttimaan kuumaa juomaani - juuri samalla hetkellä kun aurinko suvaitsi alkaa pilkottaa pilvien raosta. Mahdolliset kylmänväristykset olivat siinä samassa mennyttä ja hien puskeminen pintaan alkoi välittömästi.

Hyvältä tee silti maistui, jollei erinomaiselta. Ei ollenkaan hassumpi kokemus.

Uima-allas yksin minun!