Viikonlopun resepti: italialainen sitruunakreemipiirakka
Italialainen ruokakulttuuri voi olla monessa suhteessa ylivoimainen suomalaiseen nähden, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan kakkujen ja leivonnaisten suhteen suomalainen vastine vie voiton.
Onhan Italialla tiramisùnsa ja pannacottansa, mutta kaikenlaisissa kakuissa ja piirakoissa variaatio on vähäisempää Suomeen verrattuna, etenkin kun kyse on kyläilystä. Suomalainen kahvikulttuuri painottaa kahvileivän tärkeyttä, ja se näkyy runsaana mielikuvituksena ja vaihteluna kahvipöydässä: on erilaisia pullia, piirakoita, kakkuja, keksejä, kääretorttuja ynnä muuta.
Italiassa vieraat juovat yleensä vain espressokahvin, ei muuta. Jotakin Kinder-keksiä saatetaan lapsille tarjota ja aikuiselle joku suklaapala, jos sellaisia sattuu olemaan, mutta mitään paineita tarjottavien löytymiseksi kaapeista ei ole.
Toista on Suomessa. Tavallisenakin kyläilynä pöydässä pitää olla vähintään pari sorttia tarjottavaa, mikä on tietysti ihan hölmöä, varsinkin jos se yhtään nostaa kynnystä kyläilyyn tai kylään kutsumiseen. Itse tunnustan joskus miettiväni turhia, kummallisia ajatuksia, jos vierasvarakaappi kumisee tyhjyyttään:
Mitä ihmettä nyt teen, jos tulee yllätysvieraita? Sellainen ajattelu on ihan turhaa, sillä mitä se tarjottavien puute oikeasti haittaisi, ihanaa vain olisi saada vieraita kylään. Ja ainahan voisin tarjota heille ne espressot kuten Italiassa tehdään!
Mutta jos Italiassa jotakin makeaa vieraille tarjotaan kahvin kanssa, niin se on hyvin usein jokin hedelmäpiirakka, yleisimmin aprikoosipiirakka. Sellaisia myydään joka pasticceriassa ja ne ovatkin ihan todella herkullisia.
Mieheni sukulaistäti tekee myös aivan mahtavia aprikoosipiirakoita oman pihan aprikooseista tehdystä marmeladista.
Monta kertaa olen ajatellut, että tätä täytyy opetella kotonakin tekemään. Aie tyssää joka kerta siihen, kun kaivan esiin reseptin: Ota kaksi kiloa kypsiä, makeita aprikooseja ja tee niistä hillo. Mistä muka Suomessa löydän sellaisia harvinaisuuksia kuin oikeasti kypsiä ja makeita aprikooseja? Kesällä hyvällä tuurilla ehkä, mutta silloinkaan takeita ei ole.
Valmismarmeladia voisi tietysti käyttää, mutta joka tapauksessa en ole vielä saanut aprikoosipiirakkaa aikaiseksi tehdä, syystä tai toisesta. Mutta toista italialaista peruspiirakkaa, sitruunapiirakkaa kyllä! Sitruuna on maku, josta monet italialaiset makeissa leivonnaisissa tykkäävät, oma mieheni mukaan lukien.
Ja koska rakastan crema pasticceraa, teen tietysti sitruunapiirakan täytteen siitä, sitruunankuoriraasteella höystettynä. Piirakka on nopea ja helppo tehdä, kunhan crema pasticceran teon on ensin sisäistänyt.
Onhan Italialla tiramisùnsa ja pannacottansa, mutta kaikenlaisissa kakuissa ja piirakoissa variaatio on vähäisempää Suomeen verrattuna, etenkin kun kyse on kyläilystä. Suomalainen kahvikulttuuri painottaa kahvileivän tärkeyttä, ja se näkyy runsaana mielikuvituksena ja vaihteluna kahvipöydässä: on erilaisia pullia, piirakoita, kakkuja, keksejä, kääretorttuja ynnä muuta.
Italiassa vieraat juovat yleensä vain espressokahvin, ei muuta. Jotakin Kinder-keksiä saatetaan lapsille tarjota ja aikuiselle joku suklaapala, jos sellaisia sattuu olemaan, mutta mitään paineita tarjottavien löytymiseksi kaapeista ei ole.
Toista on Suomessa. Tavallisenakin kyläilynä pöydässä pitää olla vähintään pari sorttia tarjottavaa, mikä on tietysti ihan hölmöä, varsinkin jos se yhtään nostaa kynnystä kyläilyyn tai kylään kutsumiseen. Itse tunnustan joskus miettiväni turhia, kummallisia ajatuksia, jos vierasvarakaappi kumisee tyhjyyttään:
Mitä ihmettä nyt teen, jos tulee yllätysvieraita? Sellainen ajattelu on ihan turhaa, sillä mitä se tarjottavien puute oikeasti haittaisi, ihanaa vain olisi saada vieraita kylään. Ja ainahan voisin tarjota heille ne espressot kuten Italiassa tehdään!
Mutta jos Italiassa jotakin makeaa vieraille tarjotaan kahvin kanssa, niin se on hyvin usein jokin hedelmäpiirakka, yleisimmin aprikoosipiirakka. Sellaisia myydään joka pasticceriassa ja ne ovatkin ihan todella herkullisia.
Aprikoosipiirakkaan jälkiruuaksi viime Rooman-reissulla hiihtolomalla. |
Monta kertaa olen ajatellut, että tätä täytyy opetella kotonakin tekemään. Aie tyssää joka kerta siihen, kun kaivan esiin reseptin: Ota kaksi kiloa kypsiä, makeita aprikooseja ja tee niistä hillo. Mistä muka Suomessa löydän sellaisia harvinaisuuksia kuin oikeasti kypsiä ja makeita aprikooseja? Kesällä hyvällä tuurilla ehkä, mutta silloinkaan takeita ei ole.
Valmismarmeladia voisi tietysti käyttää, mutta joka tapauksessa en ole vielä saanut aprikoosipiirakkaa aikaiseksi tehdä, syystä tai toisesta. Mutta toista italialaista peruspiirakkaa, sitruunapiirakkaa kyllä! Sitruuna on maku, josta monet italialaiset makeissa leivonnaisissa tykkäävät, oma mieheni mukaan lukien.
Ja koska rakastan crema pasticceraa, teen tietysti sitruunapiirakan täytteen siitä, sitruunankuoriraasteella höystettynä. Piirakka on nopea ja helppo tehdä, kunhan crema pasticceran teon on ensin sisäistänyt.
ITALIALAINEN SITRUUNAPIIRAKKA
Tee ensin sitruunakreemi eli sitruunainen crema pasticcera:
6 kananmunan keltuaista
1,5 dl tomusokeria
1,5 dl sokeria
1 luomusitruunan kuori raastettuna
4 dl täysmaitoa
1,5 dl kuohukermaa
0,6 dl maissitärkkelystä
Vatkaa keltuaiset ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maissitärkkelys ja sitruunankuoriraaste ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna maito ja kerma kiehumispisteeseen. Kun maito lähes kiehuu, nosta kattila liedeltä ja lisää keltuaisvaahto. Laita takaisin liedelle ja odota, että maito alkaa "nousta" keltuaisvaahdon alta. Vähennä silloin lämpöä ja vatkaa noin minuutti sähkövatkaimella, kunnes kreemi saostuu.
Laita kreemi astiaan ja laita päälle kelmu kiinni kreemin pintaan. Jäähdytä nopeasti upottamalla astia isompaan, kylmällä vedellä tai jäillä täytettyyn astiaan ja hetken päästä jääkaappiin.
Tee pohja:
150 g jääkaappikylmää voita
4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl tomusokeria
2 kananmunan keltuaista
1 luomusitruunan raastettu kuori ja puolikkaan sitruunan mehu
ripaus suolaa
Vatkaa tai murskaa tehosekoittimessa kuutioksi paloiteltu voi, suola ja jauhot, kunnes seos on hiekkamurumaista. Laita muruseos pöydälle keoksi ja lisää siihen tomusokeria, tee keskelle kuoppa. Lisää siihen keltuaiset ja sitruunan kuoriraaste sekä mehu ja sekoita nopeasti käsin tasaiseksi taikinamöykyksi. Kääri se muovikelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
Voitele piirakkavuoka oliiviöljyllä. Ota taikinasta 1/3 sivuun. Kauli 2/3 taikinaa ohuemmaksi ja laita piirakkavuokaan, painele käsin reunoille asti. Levitä sitruunakreemi pohjan päälle. Kaulitse ja leikkaa lopputaikinasta noin sormenlevyisiä suikaleita ja tee niistä ristikkokuvio kreemin päälle.
Paista 170 asteessa noin 50 minuuttia. Peitä piirakka noin 35 minuutin jälkeen alumiinifoliolla, jotta se ei tummene pinnasta liikaa.
Piirakka on parhaimmillaan jäähtyneenä.
Viime kerralla eli viime viikolla syntymäpäivänäni piirakka unohtui vahingossa 5 ylimääräiseksi minuutiksi uuniin, ja pinnasta tuli aavistuksen liian tumma. Makua se ei kuitenkaan vielä haitannut. |
PAROLA DEL GIORNO: crostata alla crema di limoni (f) = sitruunakreemipiirakka
Kommentit
Lähetä kommentti