Vedensäästöviikonloppu ja romantiikkaa paskaämpärin äärellä

Likakaivon äärelläkin voi olla romantiikkaa ilmassa.

Montako litraa vettä kuluu, kun vetää wc-pöntön? Entä kun pesee käsin kauramaidon lämmitykseen käytetyn kattilan? Huuhtelee espressopannun? Onko niin pikaista suihkua olemassakaan, että selviäisi viidellä litralla? Ja miten sitä on joskus ollut niin hullu, että on jättänyt veden juoksemaan sillä aikaa kun saippuoi kädet?

Näitä kysymyksiä olemme joutuneet viime aikoina pohtimaan perheessämme. Kaikki alkoi reilu viikko sitten, kun wc-pöntön vesiraja rupesi vessaa vetäessä uhkaavasti nousemaan, ja yhtä uhkaavan hitaasti se sitten laski. Eikä lopulta enää oikein laskenut. Toisin sanoen vessat vetivät huonosti.

Sitten keittiön lavuaari alkoi keräännyttää vettä. Kylpyhuoneen viemärissä pulputtaa. Haiskahti siltä, että meillä oli viemäriongelma.

Tottuneesti laskimme vedenkäyttötasoamme, otimme viemäri-imukupin esiin ja aloimme syytää viemäreihin kaikenlaisia avausaineita, geelejä, rakeita, soodaa ja etikkaa, sillä kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen. Kokemuksesta tiesimme, että näillä toimenpiteillä viemärit vetäisivät viikossa, kahdessa.

Mutta tällä kertaa asia ei mennytkään ihan niin. Parahiksi lauantaiaamuna eli päivystystyöajan alkaessa tilanne eskaloitui niin, että keittiön lavuaari meni täysin tukkoon ja molemmat vessat täyttyivät. Jos jostakin hanasta erehtyi laskemaan vettä, kylpyhuoneessa tulvi. Ikävä viemärinhaju lehahteli ilmassa yhä vahvemmin.

Nopea soittokierros viemärinavausfirmoihin paljasti, että viikonlopputyöstä seuraisi kirpakka nelinumeroista lähentelevä luku, joten päätimme ryhtyä uhkarohkeaan yritykseen: viikonloppuun tukkeutuneiden viemäreiden kanssa.

Mitä se käytännössä tarkoitti? Kertakäyttöastioita, mikroaterioita, ulkona syömistä, naapurissa suihkussa käymistä (onni on ihanat naapurit), kauppakeskuksissa ja muissa vessallisissa tiloissa ajan viettämistä ja tietysti alussa mainittua vedenkulutuksen tarkkaa laskemista.

Epätoivon keskellä mieheni nimittäin keksi mennä kurkistamaan likakaivoomme, jonne emme olleet koskaan aiemmin tulleet kurkanneeksi. Se oli täpösen täynnä vettä! Tukos ei sittenkään ollut omissa putkissamme, aivan turhaa olivat olleet kodin putkimiehet ynnä muut viemärinavausaineet.

Jos likakaivoa tyhjentää, sinne taas mahtuisi vähän lisää vettä. Voisimme huuhtaista likaisia asioita. Vetää pari kertaa vessaa. Ehkä jopa käydä pikasuihkussa. Tähän loogiseen päätelmään tuli mieheni ja sitten ei muuta kuin hommiin. Otimme ämpärillä (tai mies otti, en ota tästä kunniaa itselleni) saavillisen verran paskavettä kaivosta, kuusikymmentäviisi litraa plus pari kymmenen litra ämpäriä.  Siinä ne sitten seisoivat, paskaämpärit kansineen rivissä talon seinustalla likakaivon vieressä. Se olisi määrä, jonka viikonlopun aikana voisimme vettä käyttää.

Ja siinä seisoimme me, minä ja mies, paskakaivon äärellä ja katselimme tummanpuhuvaa, vessapaperinriekaleiden ja muun epäilyttävän materiaalin pilkuttamaa vettä, kaikkea sitä moskaa jota tuotamme ja joka katoaa siististi viemäristä silloin kun kaikki toimii niin kuin pitää. Haju oli niin kuvottava, ettei kauan sitä voinut katsella, onneksi kannen sai kiinni. Katsoin miestäni joka riisui kumihanskojaan ja laski kauluria alas kasvoiltaan, jossa se oli ollut nenää peittämässä.

"Miten pystyit nostamaan tuolta vettä?" kysyin häneltä, mieheltä jonka kimppamökkiprojektin mukaanlähtemisen ehtoihin kuului se, ettei hän koskaan, milloinkaan, joudu pakotetuksi mukaan biovessan tyhjennykseen.
"Meinasi oksennus pari kertaa tulla", hän myönsi.
"No, eihän tuo olisi suuri vahinko ollut, sinne sekaan olisi yrjö hyvin sopinut, kaltaistensa seuraan", sanoin ja siinä vaiheessa alkoi melkein jo minuakin oksettaa.

Ajattelimme kaikkea sitä vesimäärää, joka oli nyt vapautunut käyttöömme ja silloin tuntui, että viikonloppu ja hetkellisesti melkein koko elämä oli pelastettu. Meidän ei tarvinnutkaan mennä hotelliin.

Ja yhtäkkiä täysin järjenvastaisesti sisälläni läikähti. Onko mikään romanttisempaa kuin mies, joka tekee ja toimii ja saa perhettään vaivaavan ongelman ratkaistua, tai no, tilapäisesti ainakin. Voinko valittaa elämässäni mistään, kun minulla on vierellä ihminen jonka kanssa voin jakaa ongelmani ja huoleni? Mikä tahansa elämässä tukkeutuukaan, onhan meitä kaksi sitä yrittämässä auki.

Eilen maanantaina putkimies kävi avaamassa tukoksen ja nyt viemärit taas vetävät. Tukoksen syy epävarma, joko naapurin betoniputkien rapautunut pinta ja siitä syntynyt tukos tai putkeen tunkeutunut millienpaksuinen puunjuuri, joka on vuosien myötä kasvattanut putken sisälle juuririhmastoa - molemmat kuulemma tyypillisiä syitä putkitukoksille.

Arvaa oliko mahtava tunne käynnistää astianpesukone ja pyykkikone, vetää vessat normaalisti ja käydä suihkussa, tuntui kuin viemärinhaju olisi pinttynyt ihoon asti ja nyt sen vihdoin sai pestyä pois.

Hajua ei noussut enää keittiön lavuaaristakaan, oli autuaallista puhdistaa se kunnolla ja saada tiskikaaos siistittyä. Lopuksi istuimme keittiön pöydän ääreen, lapset olivat kylvyssä, vihdoin sinne taas pääsivät. Olimme selvinneet siitä, tukkeutuneiden viemäreiden viikonlopusta, ja yllättäen parisuhteemme oli jopa hyötynyt siitä. Miehestäni oli kuoriutunut ihailemani kaltainen tee se itse -mies, joka ei pelkää tarttua likaisiin tai vaivalloisinkaan hommiin, ja kaikki se ulkona syöminen, kertakäyttöasioiden ja mikroruokien käyttäminen oli säästänyt meidän isolta määrältä iänkaikkisia kotihommia. Kaiken kaikkiaan erilainen ja lopulta jopa virkistävä viikonloppu!

Josta jotain opimmekin. Vedensäästömoodi on hyvällä tavalla jäänyt päälle. Jokaista vessanvetoa osaa nyt arvostaa eri tavalla, kuten tietää että joka kerta siihen kuluu noin kuusi litraa vettä. Käsiä pestessä ei tulisi enää mieleenkään jättää vettä valumaan sillä aikaa, kun saippuoi käsiä, sama koskee hiustenpesua suihkussa. Tietoisuus siitä, että jo minuutin suihkussaolo kuluttaa jopa 15 litraa vettä, tekee suihkussakäynnistä pikaisemman.

Käsitiskinkin voi hoitaa hyvin vähällä vedellä, jos haluaa. Yhden kattilan pesuun saa nimittäin tuhlattua puolen pesualtaallisen verran vettä, jos sitä surutta juoksuttaa, mutta säästeliäällä vedenkäytöllä vettä kuluu vain sen verran, että pohjalle jää sentin kerros. Kokeiltu ja todettu on.

Ja kun tänä aamuna lähipuistossa oli paloauto paikalle ja pelastusteemaan liittyviä tehtäviä lapsille, viisivuotiaallani oli heti vastalause valmiina, kun tehtävässä piti etsiä mikä ei kuulu joukkoon. Rivissä oli sammutuspeitettä, hätäuloskäyntikylttiä, leikkipaloautoa, paloautokirjaa - ja sitten potta, jonka olisi pitänyt olla oikea vastaus. Ai miten niin potta ei kuulu hätätilanteisiin, poika protestoi. Jos viemärit menevät tukkoon eikä vessaa voi käyttää ja joutuu menemään potalle, niin se on iso hätätilanne se!

Viikonloppuna vietimme paljon aikaa mm.kauppakeskuksissa,
kuten tässä Kampin kauppakeskuksessa...

...lisäksi olimme mukana Aleksanterinkadun joulunavauksessa Senaatintorilla.

Neljän jälkeen jouluvalot syttyivät Senaatintorin joulukuusessa.

PAROLA DEL GIORNO: otturazione (f) delle tubature = tukos putkistossa