Mistä koronavirus sai alkunsa, milloin voimme palata "normaaliin"? Vastaus on epämiellyttävämpi kuin uskotkaan

Ihmisen ja eläimen yhteiseloa: perhe ja sen lemmikki.

Laboratoriosta karannut hiv-rokotetutkimuksen tuotos? Biologinen joukkotuhoase-
projekti, joka lähti lapasista? Kiinalaiselta eläintorilta leviämään päässyt lepakkovirus? Mutta mikä oli väli-isäntä: käärme, muurahaiskäpy vai sittenkin joku muu?

Kysymyksiä ja teorioita uuden koronaviruksen alkuperästä liikkuu runsaasti. Oikeutetusti ja ymmärrettävästi ihmisillä on halu tietää, mistä tämä koko maailmaa riivaava virus oikein on saanut alkunsa. Mistä se oikein putkahti meitä kiusaamaan, sulki baarit, perui festarit, kahlitsi vapautemme ja teki matkustamisesta menneisyyteen kuuluvaa ylellisyyttä. Ja kaiken tämän ällistyttävän lyhyessä ajassa. Elämämme sellaisena kuin sen tunnemme, katkesi kuin seinään.

Ja nyt kökötämme kotona melkein kaikki maailman ihmiset, hillitsemässä viruksen leviämistä, tasoittamassa käyrää, tukahduttamassa tautia, suojelemassa riskiryhmiä, kuka mitäkin sen mukaan, mikä on kunkin maan virallinen linja. Ja nyt jokainen jännittää, onko se oma linja hyvä, huono vai peräti katastrofi. Ja meitä suomalaisia piinaa oma erityinen mietteemme, eli valitsiko Ruotsi taas kerran paremmin ja selviää tästä talous pulleana, siinä missä me vajoamme vuosituhannen pahimpaan lamaan.

Monia voisi helpottaa saada tietää, mistä virus on saanut alkunsa. Kuka on syntipukki, ketä voi syyttää tästä kaikesta. Vahva ehdokas tällä hetkellä on Kiinan Wuhanissa sijaitseva eläintori, josta viruksen arvellaan siirtyneen ensin eläimestä ihmiseen ja osoittautuneen sitten kykeneväiseksi tarttumaan ihmisestä ihmiseen.

Sitten on koko joukko salaliittoteorioita ja muita teorioita. Joidenkin mukaan kyseessä on USA:n ja Kiinan välillä pompoteltu biologinen ase, lähteestä riippuen joko USA:sta Kiinaan varastettu tai sitten toisinpäin.

Kutkuttava sattuma on, että Wuhanissa todella sijaitsee tutkimuskeskus, jossa keskitytään lepakoissa esiintyvien koronavirusten tutkimiseen. On houkuttelevan helppoa ajatella, että tottahan toki se sieltä on karannut, vahingossa tai "vahingossa".

Mutta Wuhanissa - kuten kaikkialla muuallakin Kiinassa ja isossa osassa Aasiaa - sijaitsee eläintoreja, joissa kaikenlaisia eläimiä, villejä ja kesyjä, myydään vieri vieressä häkkeihin ahdettuina. Tarjolla on syötäväksi kaikkea mitä vaan voi kuvitella ja sellaistakin, mitä meidän maailmankolkastamme ja kulttuuristamme käsin töin tuskin osaamme kuvitella. Monet myytävistä eläimistä teurastetaan ostajan silmien alla, tuoreustakuuna.  Lepakoita, muurahaiskäpyjä, apinoita. Koiria. Elävinä ja kuolleina, teurastusta odottavina tai valmiiksi grillattuina.

Kun kirjoitan tätä, alkaa itseänikin kuvottaa. Haluaisin sulkea silmäni siltä kaikelta, mutta se on vaikeaa, sillä tiedän että siellä ne kuitenkin ovat. Torit ovat auki, suunnattomasti eläinten kärsimystä tälläkin hetkellä, vaikka koronan myötä Kiinassa onneksi on alettu asettaa rajoituksia eläintorien raakuuksille.

Olkoon uusi koronavirus lähtenyt liikkeelle wuhanilaiselta eläintorilta tai laboratoriosta, yksi asia on varmaa: eläimistä ihmisiin siirtyneestä viruksesta alkanut pandemia on ollut vain ajan kysymys. Tiedemiehet varoittelivat jo vuosia sitten, että ihmiskuntaa uhkaa herkästi tarttuva hengitystievirus, joka aiheuttaa vakavaa keuhkokuumetta.

Vastaavia uhkia on ilmassa lukuisia jatkuvasti. Se taas johtuu siitä, että olemme tunkeutuneet liian syvälle ja likelle eläinmaailmaa, hakanneet metsät, tuhonneet eläinten luontaiset elinympäristöt ja työntäneet villieläimiä asumaan yhä pieneniville maailman laidoille ja levittäytyneet itse perässä. Ihmisiin tarttuvia tauteja (esim. malaria, zikavirus)kantavien hyttyslajien määrät ovat tutkimusten mukaan kaksinkertaisia metsättömillä alueilla kuin koskemattomissa metsissä.

Syömme kaikenlaisia eläimiä, sullomme niitä häkkeihin ja eläintoreille, joissa kohtaavat monet sellaiset eläinlajit, jotka eivät luonnollisissa olosuhteissa koskaan kohtaisi. Sellaiset paikat ovat ihanteellisia virushautomoja.

Lihanhimossamme olemme myös viime vuosikymmenien aikana alkaneet tehokasvattaa karjaa, ja tehotuotannossa eläinten olosuhteet ovat pahimmillaan aivan yhtä pahoja, elleivät huonompiakin, kuin aasialaisilla eläintoreilla.

Sillä erotuksella että me länsimaalaiset emme teurasta koiria, vaan keskitymme enimmäkseen possuihin, kanoihin ja lehmiin. Ihmisille hyvin vaarallinen (kuolleisuus jopa yli 50%) lintuinfluenssa siirtyi villeistä linnuista tuotantokanoihin, jotka satojentuhansien yksilöiden tuotantoyksiköissä odottavat teurastusta vieri vieressä. Huipputehokas virushautomo jälleen kerran. Vastaava tapahtumaketju tapahtui sikainfluenssan kohdalla sikaloissa.

Tuhkarokko, sars, mers, korona, rutto, influessa, hiv, ebola, borrelioosi, raivotauti eli rabies, malaria... Mitä yhteistä näillä taudeilla on? Ne kaikki vaivaavat ihmiskuntaa, osa jo vuosisatojen ajan, mutta sen lisäksi ne ovat kaikki tavalla tai toisella eläinperäisiä tauteja eli siirtyneet eläimistä ihmiseen. Iso osa näistä taudeista on matkan varrella muuttunut ihmisestä toiseen tarttuviksi.

Hurjimpiin esimerkkeihin kuuluu Yersenia pestis -bakteerin aiheuttama paiserutto, joka aiheutti keskiajalla paljon kuolemaa. Bakteeri levisi pääasiassa rottia isäntäeläiminään käyttäneiden kirppujen välityksellä, mutta paiserutosta kehittyi myös suoraan ihmisestä toiseen pisaratartuntana leviävä keuhkoruttomuoto. Molemmissa taudeissa kuolleisuus oli suurta, jopa 60% sairastuneista menehtyi.

Nykyisinkin ruttobakteeria kantavat monet jyrsijälajit ja sairautta esiintyy ihmisillä jonkin verran joillakin alueilla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, mutta antibiooteilla se saadaan helposti parannettua. Ainakin siihen asti kun antiobiootit vielä tepsivät...

Nykyisin rottamaisen maineen taudinlevittäjinä ovat saaneet lepakot. Niillä onkin elimistössään huomattava määrä viruksia, muun muuassa koronaviruksia, jotka ovat niille itselleen harmittomia lepakoiden erikoisesta immuunijärjestelmästä johtuen. (Lue erittäin kiintoisa Ylen artikkeli lepakoista täältä)

Taudit roikkuvat siis ihmiskunnan yllä yhtä tiiviisti kuin ne ovat aina roikkuneet, ja nykyaikana oikeastaan vielä paljon tiiviimmin ja uhkaavammin, edellä mainituista syistä eli tehokasvatuksen, toisilleen luonnostaan vieraiden lajien yhteen sullomisen ja eläinten elinalueille tunkeutumisen takia. 

Kun asiaa oikein ajattelee, tuntuu että ihmisen tyhmyydellä ei tässä(kään) asiassa oikeastaan ole rajaa. Otetaan esimerkiksi lepakoiden myyminen ja syöminen eläintoreilla. Tiedetään, että lepakoilla on ainutlaatuinen ominaisuutensa kantaa ja sietää runsaasti erilaisia viruksia. Stressitilassa eli eläintorien häkkeihin sullottuina tavallisesti lepakolle harmittomien (korona)virusten erittyminen lisääntyy ja ne voivat tarttua toisiin eläimiin, ehkä viereisen häkin asukkaisiin kuten koiriin tai muurahaiskäpyihin. Seuraava etappi on ihminen.

Ja sitten nykymaailmassa on vielä tapana tehdä kaikenlaista tutkimusta lepakoiden viruksilla, myös niiden käyttämiseksi biologisina joukkotuhoaseina ja sinänsä hyödyllistä mutta riskialtista rokotetutkimusta esimerkiksi ehkä juuri koronavirusten osien käyttämisestä hiv-viruksen vastaiseen rokotteeseen.

Tiede antaa paljon mahdollisuuksia tutkia erilaisia asioita, kehittää aina uutta ja kulkea yhä pidemmälle luonnon manipuloimisen ja hyväksikäytön tietä sekä ihmisen ominaisuuksien parantantelemiseksi, mutta voi luojan tähden, täytyykö kaikkeen ryhtyä, mihin tiede ja ihmisäly nykyaikana antaa mahdollisuuden?

Samaan hengenvetoon voisi kysyä, täytyykö ihmisen syödä kaikkea, mikä maistuu hyvältä, olkoon kyse koiran koivesta, paisutetusta hanhenmaksasta, sisäfileepihvistä tai grillatusta lepakosta? Onko ihmisellä tosiaan oikeus kohdella eläimiä kaltoin vain sen takia, että saa oman vatsansa tai "hienostuneen" kulinaristisen makunsa tyydytettyä? Monien mielestä täytyy, ja seuraukset sille voivat olla arvaamattomat.

Kuten se, että pysymme kotona koko ihmiskunta, kavahdamme toisiamme kaupassa ja joudumme pohtimaan sellaisia kysymyksiä kuin mistä saisi maskeja, onko puuskuttavan juoksijan perässä kulkeminen terveysriski, täytyykö postin kirjeet desinfioida, kuinka kauan kouluja voi pitää kiinni ilman lastensuojelun ylikuormittumista ja kuinka kauan rajoitustoimia jatkaa ilman että talous lopullisesti romahtaa ja ihmiset tulevat lopullisesti hulluiksi.

Lopullista selvyyttä siitä, mistä tämä uusi koronavirus SARS-CoV-2 sai alkunsa, ei ehkä tule koskaan. Mistä tahansa laboratoriosta se olisikin karannut, sitä ei mikään taho tule koskaan myöntämään. Tällä hetkellä vahvimman tuntuinen tieteellinen teoria on wuhanilaiselta eläintorilta "luonnollisesti" karannut virus, mutta kukapa tietää, onko tämä vain mukava selitys jollekin paljon pahemmalle.

Se kuitenkin on selvää, että tavalla tai toisella me ihmiset - myös sinä ja minä -  olemme syypäitä viruksen syntyyn. Me, luomakunnan kuninkaiksi itsemme kuvittelevat tolvanat, jotka olemme onnistuneet sössimään ympäristön suhteen lähes kaiken minkä sössiä voi. Sen tajuaminen on hyvin epämiellyttävää ja saa hienot kotimme, merkkivaatteemme ja yltiöpäisen elämystenmetsästyksemme näyttämään tarpeettomilta, tyhjänpäiväisiltä ja jopa nolostuttavilta. Miten olemmekaan saattaneet tehdä kaiken tämän maapallollemme, ainoalle joka meillä on?

Tuskin Raamatun Jumala kuitenkaan ihan tätä tarkoitti, kun hän antoi ihmisille käskyn täyttää maan ja käyttää sen antimia. Taisimme ottaa sen aivan liian kirjaimellisesti ja kaiken kukkuraksi meistä vielä tuli itsekkäitä paskiaisia, osasta jopa pahantahtoisia. Maan antimista 40% on kasaantunut yhdelle rikkaimmalle prosentille. Sekään ei varmaankaan ollut Jumalan tarkoitus. Vaan seuraus saamastamme kyvystä valita hyvän ja pahan, lähimmäisenrakkauden ja itsekkyyden, välittämisen ja vihan välillä.

Olemme unohtaneet välittää toinen toisistamme ja ajatella yhteistä hyvää. Ja mikä traagisinta, edes nyt emme näytä ymmärtävän, vaikka meille maailmanlaajuisen tartuntatautipandemian muodossa yritetään näyttää, että kuljemme totaalisen väärää tietä. Haluamme epätoivoisesti palata "normaaliin", sillä kotona pysytteleminen ja karanteenit ovat niin "rankkaa".

Mutta mihin "normaaliin?" Siihenkö, että voimme taas turruttaa ajatteluamme erilaisissa huvituksissa ja joukkokokoontumisissa? Että pääsemme taas jatkamaan urahuipun ja burnoutin tavoittelemista oravanpyörässä? Istumaan saastuttavissa peltilaatikoissame, jotka vievät meitä ympäri maailmaa, juuttumaan liikenneruuhkiin ja lähtemään aina vaan uudelle matkalle?

Onko "normaali" sitä, että pääsemme taas ostamaan vapaasti kauppoihin ostamaan asioita, joita emme oikeasti tarvitse? Tavaroita ja vaatteita, jotka on tuotettu nälkäpalkalla huonoissa olosuhteissa, usein lapsityövoimalla ilman työsuojeluehtoja.

Lisäksi kaikki tämä "normaali" tuhoaa maapalloa joka hetki. Nyt kun olemme pois "normaalista" ja kaikki kotona, hiilidioksi- ja saastepäästöt ovat radikaalisti vähentyneet, Venetsian kanaalit kirkastuneet ja Himaylajan vuoristo on tullut näkyviin saastesumun keskeltä paikoissa, joissa se ei ole vuosikymmeniin näkynyt saastepilven takia, esimerkiksi Intian Punjabissa 200 kilometrin päässä vuoristosta.

Koronakriisi on aikaansaanut sen, että katson itseäni peilistä eri silmin kuin ennen. Riittääkö, 
että kierrätän, pidän kasvisruokapäiviä ja pienennän hiilijalanjälkeäni
 jättämällä pari lentomatkaa vuodessa välistä? 
Vai pitääkö minun ajatella koko elämäni uusiksi? (Tiedän jo vastauksen mutta vasta pureskelen sitä.) 
Myös ruokapöydässämme ja ruokapöytäkeskusteluissamme
 on tapahtunut isoja muutoksia.
Niistä tulen varmasti kertomaan tulevissa postauksissa.

Paluu "normaaliin" tarkoittaa, että Himalaya peittyy taas saasteisiin, Venetsian kanaalit likaantuvat uudelleen eli jatkamme itsekkäällä planeetan tuhoamisen tiellä. Ja olemme jälleen yhden askeleen lähempänä myös seuraavaa tartuntatautipandemiaa.

SARS-Cov-2 ei nimittäin ole lähimainkaan ainoa tarttuva virus, jonka leviäminen uhkaa. Pelkästään lepakoista on löydetty satoja erilaisia koronaviruksia, jotka huonolla tuurilla voivat päätyä myös ihmiseen, jolla ei ole niihin minkäänlaista vastustuskykyä - kuten nyt meitä riivaava covid-19.

Tiedemiehet arvioivat, että tulevaisuudessa tällaisten pandemioiden esiintymistiheys sen kun kiihtyy. Niin kauan kuin luonnon riistohyväksikäyttö jatkuu, ihmisen levittäytyminen aina uusille alueille jatkuu ja eläimiä kohdellaan ja kasvatetaan rääkkäyksenomaisissa olosuhteissa, myös eläinperäiset tartuntataudit (zoonoosit) ovat jatkuvana uhkana ihmiskunnalle.

Valitettavasti on vain niin paljon helpompaa sulkea silmänsä totuudelta, odottaa paluuta "normaaliin" ja jatkaa teeskentelyä, ettei mitään sellaista ole olemassa, mitä ei halua nähdä. Ei eläintoreja, ei eläinten tehotuontantoa, ei miljardien teuraseläinten ympärivuorokautista kärsimystä. Mitä minä muka sille kaikelle voisin tehdä, yksi miljardien joukossa, eihän kukaan minua kuuntele vaikka kuinka julistaisinkin, että sitä vastustan, ihminen ajattelee. Vouhottajanahan minua pidettäisiin, jos alkaisin saarnata, kuten monet Greta Thunbergiakin pitävät.

Sitten ihminen kävelee kauppaan (varovaisesti ja turvavälit mielessään tätä nykyä), ostaa paketin nakkeja ja kanankoipia ja grillailee niitä myöhemmin illalla kotipihallaan ajatellen, että kylläpä paistuva makkara tuoksuukin hyvälle. Tulee ihan mieleen kesä.


Lue myös muita kirjoituksiani ympäristöasioista, ilmastonmuutoksesta ja luonnosta:

Kolme viikkoa sitten: Monimuotoisuutta Talvipuutarhassa - mutta mikä on monimuotoisuuden tulevaisuus?

Onko ihminen onnellisimmillaan villissä seksisuhteessa ja muita mietteitä leopardihäkin ääreltä

Sademetsä palaa, eläinlajeja häviää - mutta juuri sinä voit pelastaa maailman

Päivä muovimerenrannalla

Traagisesti katoava maailma - miksi Nick Brandtin Inherit the Dust valokuvanäyttely on tarpeellinen meille kaikille