Oliko minulla korona vai ei?
 |
| Seikkailuni koronan parissa on ollut välillä kuin kuohuisa koski... |
Taasko sinä tulit, ajattelin mielessäni, suljin silmäni ja annoin maailman pyöriä. Olenhan jo oppinut, että se menee ohi. En oikeasti lähde pyörimään enkä pyörry, eikä mikään ympärillä pyöri, vaikka illuusio siitä on erittäin vahva.
Pyörryttämiskohtaukset olivat vielä noin kuukausi sitten jokaöisiä. Päivällä niitä tuli vähän väliä, jopa usean kerran tunnissa. Huimaus iski missä asennossa vain, seistessä, istuessa, kävellessä, makuulla. Toisin kuin joskus kärsimässäni asentohuimauksessa, makuulta noustessa tai makuulle käydessä pyörrytystä ei useinkaan tuntunut.
Pyörrytys on korvien soimisen ohella ollut viimeinen "oire" sen jälkeen, kun maaliskuun 9. päivä sairastuin. Ensin oli kurkkukipua, sitten nousi kuume, päätä ja lihaksia alkoi särkeä. Ennenkokemattoman outo ja sitkeä jano ja kurkun kuivuus vaivasti. Kolmantena sairauspäivänä alkoi ripuli, joka kesti nelisen päivää. Ruokahalu katosi täydellisesti. Sydän alkoi tykytellä epänormaalisti, etenkin öisin. Niin ikään etenkin öisin jalkani ja käteni puutuivat, niitä pisteli ja jouduin oikomaan niitä kun ne olivat niin kankeita. (Sairaudesta olen kirjoittanut kattavasti teksteissä Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani , Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissäni ja Meillä sairastetaan ehkä koronaa, ja pelottaa että lapsellani on raju tautimuoto)
Perjantaina 13. maaliskuuta, kun toisen kerran kävin lääkärissä ja varovasti jo mietin, olisiko syytä hakeutua koronatestiin, sain kuulla että Suomi oli juuri edellisenä päivänä kiristänyt entisestään testiinpääsyn kriteereitä (Tästä voi lukea enemmän tekstistä -Minulla voi olla korona mutta en pääse testiin ellen mene sairaalakuntoon) Sain myös kuulla naapureideni samanlaisesta oireilusta ja heidän yhteydestään testillä todettuun koronapotilaaseen.
Ensimmäisen sairausviikon lopulla alkoivat keuhko-oireet: hengästymistä puhuessa, painon tunnetta rinnan päällä, hapenpuutteen tunnetta ja tarvetta vetää syvää henkeä. Joskus availin ikkunaa makuuhuoneessa ja pistin pääni ulos, sillä ulkoilmassa happea tuntui olevan enemmän. Keuhkot olivat oudon hauraan ja "paperisen" tuntuiset.
Näine oireineni olin terveydenhoitoon yhteydessä monet kerrat. Testiinpääsykriteerit eivät täyttyneet. Laakson sairaalaa myöten minulla arveltiin olevan varmaan vaan joku influenssa. Näyttihän happisaturaatiokin hyviä lukemia. Eikä minulla ollut ulkomaanmatkoja 14 vuorokauteen takana eikä suoraa kontaktia testillä todettuun koronapotilaaseen. Epäsuora kontakti eli altistusketju ei riittänyt. Sellaiset olivat Suomen testiinpääsykriteerit maaliskuun puolivälin paikkeilla ja vielä kuun loppupuolellakin.
Kun oireiden alkamisesta oli kulunut neljä viikkoa ja olin ollut hengitystieoireettomana noin viikon, testikäytännöt alkoivat muuttua. Yhtäkkiä (yksityisen) terveydenhuollon puolelta minulle sanottiin, että äkkiä testiin, noilla oireilla pääset heti, miksi et ole mennyt jo aiemmin. (No, kun ei päästetty). Sain lähetteen koronatestiin yksityiselle.
Oli kuitenkin jo hieman myöhäistä tehdä testiä, olinhan jo hengitystieoireeton. Minua hoitava lääkäri sanoi, että testitulos olisi todennäkäisesti negatiivinen. Sikäli kun testi maksoi 249 euroa, en siihen mennyt. Minulla ei kerta kaikkiaan ollut varaa siihen, sillä olenhan menettänyt koronakriisin takia työni ja summa on muutenkin iso, varsinkin kun siihen oli jo tullut pohjalle 80 euron lasku kahdesta lääkärin chat-vastaanotosta. Lisäksi olin juuri laittanut yli 500 euroa lääkärikuluihin yksityiselle lääkäriasemalle.
 |
| ...mutta rannalle taas päästyäni olen huomannut, kuinka kaunis tämä maailma onkaan, kuohuineen, kukkineen kaikkineen. |
Julkisella puolella minulle sanottiin, etten tarvitse lääkärihoitoa vaan voin seurailla tilannetta kotona. Pian sen jälkeen hengitystieoireiset keskitettiin Helsingissä Laaksoon, jossa lopulta jouduimme kuitenkin käymään tyttäreni kovan oireilun takia, tylyin seurauksin (lue tapauksesta tekstistä Hoitohenkilökuntaa ilman maskeja, sairaat jonottavat ulkona viimassa - tämä on todellisuus Laakson koronaterveysasemalla )
Vaikka se oli ensimmäinen koronaterveysaseman aukiolopäivä ja moni asia on sen jälkeen käytännöissä varmasti parantunut, sen kokemuksen jälkeen en hevillä enää olisi mennyt uudelleen julkiselle puolelle hoitoa hakemaan hengitystieoireissani. Onneksi ei sitten tarvinnutkaan, kun oireilu kolmannen sairausviikon jälkeen alkoi loppua ja tyttärellä onneksi jo sitä ennen. Vain painava väsymys ja alussa mainittu huimaus jäi vielä vaivaamaan minua usean viikon ajaksi. Liikuntaa eli kevyttä kävelyä jaksoin harrastaan kuukauden päästä, juoksulenkille olen pystynyt menemään vasta toukokuun aivan lopulla.
Ja niin vain kävi, että sairautemme jäi diagnosoimatta. Emme koskaan saaneet siihen testin vahvistusta, joten koronamme on kai ikuisiksi ajoiksi tuomittu olemaan "ehkä-korona".
Olen palannut useasti päätökseeni olla käyttämättä nenänielutestilähetettä, jonka vihdoinkin yksityiseltä lääkäriasemalta huhtikuun alussa sain. Kun katselin lähetettä edessäni, se tuntui lähes ihmeeltä. Voiko olla totta, että nyt se minulla on, lähete testiin josta oli monen viikon surullisen seikkailun jälkeen tullut haikea, saavuttomattoman tuntuinen haave. Jotain mikä ei ole tavallisen ihmisen ulottuvilla tässä yhteiskunnassa. Ja nyt se oli siinä, 249 euron testin lähete.
Jos testillä olisi ollut todennäköistä todeta tauti, olisin voinut juuri ja juuri tuon summan maksaa. Mutta en niillä todennäköisyyksillä, mitä silloin oli. Onhan kaiken lisäksi todettu, että oireellisistakin koronatapauksista jopa joka viides voi näyttää nenänielutestissä negatiivista. En koskaan käyttänyt lähetettä.
Kun nyt ajattelee noita aikoja, ne tuntuvat niin kaukaisilta kuin olisivat jotakin toista maailmanaikaa. Testikäytäntöjen suhteen asiat ovat kääntyneet suorastaan päälaelleen. Nyt testiin suorastaan houkutellaan, harmitellaan sitä ettei testattavia ole tarpeeksi kapasiteettiin nähden. Väsymystä, nuhaa, vilustumisoireita? Äkkiä koronatestiin, nyt sinne pääsee! Tämäntyyppisiä otsikkoja on lehdissa näkynyt.
Kun eräs läheiseni kävi viime viikolla testissä, häntä oli jo puhelimessa kohdeltu kuin silkkihansikkain. Mihin aikaan voin tulla testiin, täytyykö varata aika? Ei täydy, tule milloin vain sinulle parhaiten sopii! Onko sinulla auto käytettävissä? On auto. (Mitä jos ei olisi ollut, taksikyytikö olisi ovelle lähetetty valtion laskuun?) Puuttui enää, että kahvia, kakkua ja konjakkia olisi luvattu tarjota. Kunhan vain tulet testiin! (Suomen terveydenhuollon täyskäännöksestä koronan suhteen olen kirjoittanut tekstissä Ensin "Mitä korona tähän nyt liittyy vaikka lapsesi onkin vaikea hengittää?", sitten "Kerro kaikki hengitystieoireistasi vaikka soitatkin selkäsärkyasioissa" - Suomen terveydenhuollon täyskäännös koronaan suhtautumiseen vain 2 viikossa)
 |
| Koronakevään ansiosta olemme samoilleet luonnossa enemmän kuin ennen. Kuva Nurmijärven Myllykoskelta. |
Ymmärrän tietysti, että Suomen testikapasiteetti on nyt parempi, ja että aikaisempi nihkeys testaamisen suhteen johtui siitä, ettei testejä voitu tehdä enempää. Se olisi vain voitu sanoa lääkärikäynneillä, sen sijaan että alettiin vähätellä potilaan tilannetta ja oireita ja oltiin tylyjä. Epäystävällisyys ja kylmyys esimerkiksi Laaksossa ja muissa tilanteissa, joissa testiin pyrin tai olin oireista huolissani, on asia jota en tule koskaan ymmärtämään.
Ymmärrän myös sen, että lääkärit ja koko hoitohenkilökunta on ollut ja on edelleen uuden edessä koronan suhteen. Kevät on ollut stressaavaa aikaa heille, kuten se meille kaikille on ollut. Ymmärrän, että koronasta hysterisoivat ja oireita itsellään kuvittelevat potilaat ja soittajat ovat kuormittaneet hoitohenkilöstöä.
Ja juuri sen vuoksi olen itse yrittänyt koko ajan olla ystävällinen ja lempeä, kun olen ollut yhteydessä lääkäreihin ja muualle. En ole ollut omahyväinen ja agressiivinen, en tuputtanut omaa google-diagnoosiani vaan nimenomaan hakenut terveydenhuollon puolelta apua ja asiantuntemusta oireisiini ja niiden diagnosointiin. Olen epäillyt, että minulla voisi olla oireiden puolesta korona, olen kertonut altistusketjusta ja kaikkiin edellisiin influessoihin verrattuna erilaisesta oireilusta, mutta en ole lääkärien edessä esiintynyt aivan kuin minulla olisi koronasta tieteellinen varmuus. Nimenomaan olen halunnut mahdollisuutta tieteellisen varmuuden saamiseen.
Ehkä ongelma onkin ollut kiltteyteni, se että en ole osannut vaatia hoitoa ja testiä tarpeeksi uskottavasti. Tätäkin mahdollisuutta olen miettinyt. On totta, että helposti ajattelen omien vaivojeni olevan varmasti kuitenkin jotain pientä, ja pelkään vieväni yhteydenotoillani kallisarvoista aikaa ja tilaa muilta, vakavammin oireilevilta potilailta.
Lasteni suhteen olen herkästi huolissani, mutta heidänkin tilanteissaan usein ajattelen, että mitä minä säikähtelen, jokaisesta pään kolahduksesta ja korkeasta kuumeesta. Myös silloinkin kun lapseni päänsärkyoireilu kolme vuotta sitten paljastui neuroborrelioosiksi, olin oireilusta ennen diagnoosia toki tajuttoman huolissani, mutta pitkään kuitenkin myös pelkäsin vain liioittelevani huoltani. Kun viidettä kertaa palasimme lääkärille hakemaan hoitoa paheneviin niska- ja päänsärkyoireisiin, saatoin vieläkin ajatella, että emme kai me nyt ole vain ylihuolehtivia vanhempia, jotka kuormittavat terveydenhoitoa huolillaan.
Mutta ehkä se onkin totta, mitä usein sanotaan: Suomessa saa hoitoa vain, jos sitä vaatimalla vaatii, on röyhkeä ja sitkeä. Lisäksi viime kuukaudet ovat tuoneet paljon uutta tietoa koronasta, joka on monella tapaa "oikeuttanut" maaliskuisia huoliani: lapsillakin todella joskus tavataan koronan vakavaa muotoa, lapsia on jopa kuollut koronaan ja jälkioireina maailmanlaajuisesti sadoilla lapsilla on todettu Kawasakin taudin tyyppistä verisuonitulehdustautia. Italiassa tapauksia on ollut alkuvuodesta kymmeniä, 30-kertaisesti normaaliin esiintyvyyteen verrattuna.
Nyt tiedetään myös, ettei happisaturaatio aina välttämättä kerro koko totuutta. Hyväkin arvo voi peittää alleen salakavalasti kehittyvän happivajeen. Ohje sairastaa kotona ja terveydenhuoltoa soitoilla kuormittamatta siihen asti kuin vain suinkin pärjää, on nykytiedon valossa vähintään epäilyttävä, sillä koronan tiedetään voivan aiheuttaa potilaan tilan romahduksen aivan yhtäkkiä.
Tiedetään myös, että veren hyytymiseen liittyvät ongelmat ovat oleellinen osa koronaa. Veren hyytymistä estävä lääkitys on monissa tapauksissa syytä aloittaa jo ennaltaehkäisevästi. Myös neurologisten oireiden yleisyys ja viruksen kyky levitä elimistössä joka paikkaan tiedetään nyt paremmin. Sitä taustaa varten huoleni raajojen puutumisesta ja huimauksesta ovat ymmärrettäviä.
Lisää tietoa koronasta alkoi kantautua ensimmäisenä Italian suunnalta, joka on edelläkävijä kokemuksissa koronan hoidossa Euroopassa, jo maaliskuun aikana. Kun mainitsin jalkojen puutumisesta suomalaiselle lääkärille maaliskuussa, hän ei noteerannut asiaa mitenkään. Kaikki muutkin oireeni hän leimasi tyypillisiksi mille tahansa flunssalle.
Nyt kun koronaoireiluni alusta on kohta kolme kuukautta, olen alkanut saada siihen viimein etäisyyttä. En ajattele asiaa enää päivittäin. Olen jopa ruvennut miettimään, että aivan sama, mikä tauti se oli, nythän se on ohi. Jossakin vaiheessa diagnoosin saaminen tuntui tärkeältä siksi, että olisi voinut olla varma immuniteetista ja vastustuskykyisenä valmis mahdollisesti auttamaan muita ihmisiä, jos koronatilanne olisi mennyt oikein pahaksi.
Mutta nyt kun tiedetään, ettei immuniteetti ole välttämättä varma ja että sitä ei kaikille ihmisille välttämättä edes synnykään, ei diagnoosilla siinäkään mielessä ole enää väliä. Olipa se koronaa tai ei, yhtä kaikki pitää olla varuillaan tartunnasta ja pidettävä etäisyyksiä. Sillä onko mahdollinen koronani ollut tarpeeksi rajuoireinen, jotta vasta-aineita olisi syntynyt riittävästi tai siinä määrin, että niitä voisi millään vasta-ainetestillä todeta? Syntyykö vasta-aineita edes kaikille, vai onko koronan kukistamisessa myös toinen, soluvälitteinen mekanismi mahdollinen, joka ei vasta-ainetesteissä näy?
 |
| Koronakevään ansiosta olen oppinut arvostamaan elämää. Jokainen päivä on hymyn arvoinen. |
Näitä kysymyksiä olen pohtinut, kun ajatus vasta-ainetestistä on tullut ajankohtaiseksi. Julkisella puolellahan sitä ei vielä tarjota muuta kuin terveydenhuollon työntekijöille ja tutkimukseen liittyville, satunnaisotannalla valituille kansalaisille, mutta yksityiset lääkäriasemat ovat alkaneet jo tarjota ensimmäisiä testejä. Sormenpäästä otettaviin pikatesteihin en luota laisinkaan kuten niihin ei muuallakaan päin maailmaa luoteta, mutta varsinaiseen, kyynärvarresta otettavaan vasta-ainetestiin olisin kyllä kiinnostunut menemään, siitäkin huolimatta että vasta-aineiden erittyminen on epävarmaa ja yksilöllistä. Tällä hetkellä testiin pääsemiseksi joutuu kuitenkin maksamaan noin 150 euroa. Ja koska juuri ja juuri pystyn maksamaan puhelinlaskuni ja tuon summan laitan mielummin vaikka Korkeasaarikäyntiin lasten kanssa, en edes harkitse.
Toiveissa on, että vasta-ainetestiin pääsy julkisella puolella ja hieman alhaisemmalla hinnalla onnistuu lähiaikoina. Jotta vasta-aineita, jos niitä veressäni on, ehdittäisiin havaita ennen kuin ne jossakin vaiheessa vääjäämättä häviävät. Asiantuntija-arviot koronaimmuniteetin pituudesta vaihtelevat muutamasta kuukaudesta vuoteen tai kahteen.
Jos sama tahti kohdallani jatkuu kuin tähän asti, todennäköisesti vasta-ainetestit tulevat yleiseen jakeluun joskus syksyllä tai ensi vuoden puolella, sitten kun mahdolliset vasta-aineeni ainakin ovat jo hiipuneet. Jälleen kerran olen joko sairas, terve tai johonkin testiin pyrkimässä aina vaan väärään aikaan...
En kuitenkaan ole vihainen tai katkera. Päinvastoin. Koronakevät on rankkuudestaan huolimatta antanut paljon. Olen käynyt läpi henkisen mankelin, joka on tyynnyttänyt monet mielen myrskyt. Olen ehkä nyt sairauden jäljiltä fyysisesti heikompi ja satoja euroja köyhempi, mutta olen myös elänyt tämän kevään ehkä täydemmin kuin koskaan ennen. Koska olen oppinut ja ymmärtänyt, että elämä voi loppua milloin tahansa. Ja että maailmamme, sellaisena kuin sen tunnemme, voi muuttua milloin tahansa. Kuten se nyt on alkanut muuttua. Ja olemme kaikki maapallon ihmiset samassa myrskyssä, saman tuntemattoman autiomaan keskellä. (Aiheesta olen kirjoittanut mm. teksteissä
Poikkeustila on laittanut minut koville, ja siksi se on ollut elämäni onnellisimpia ajanjaksoja ja Kollektiivinen viisaus ja suurten muutosten aika. Korona on ihmiskunnalle tarjottu kärsimyksentäyteinen tilaisuus muuttua ja muuttaa maailma paremmaksi.)
Jossakin vaiheessa ajattelin: kunpa tämä kaikki menisi pois. Huomaisin että olisikin tammikuu ja kaikki mitä sen jälkeen on seurannut, on ollut vain unta. Nyt ajattelen: onneksi tämä kaikki tapahtui. Ilman sitä kulkisin yhä silmät kiinni enkä huomaisi, miten kaunis elämä on ja tämä maailma, jossa kuljemme.
Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä:
Rakkautta koronan aikaan
Kahvilassa koronan aikaan
Kehtaako mökille mennä?
Parhaat koronauneni
Poikkeustila on laittanut koville, ja siksi se on ollut elämäni onnellisimpia ajanjaksoja
Hyvästit etäkoululle - millainen oli kokemuksemme kotona opiskelusta ja onko koulujen avaaminen virhe vai ei
Voi meitä pussinperäläisiä! Milloin lie Italiaan voi taas matkustaa?
Onko varmasti kyseessä pitkäaikainen kiintymyssuhde vai pelkkä pano? Italia siirtyy vaiheeseen 2 ja kohtaa yllättäviä ongelmia
Paolo Giordano: Tartunnan aikaan. Maailman ensimmäinen koronakirja osuu ytimeen mutta loppuu lyhyeen
Mitä tänä vappuna menetetään ja mitä saadaan tilalle - ja mikä meillä on Italiaan verrattuna loppujen lopuksi hyvin
Kahden kuukauden tauon jälkeen ruokakaupassa: turvavälejä, eristyshöperyyttä ja todellisuustokkuraa
Mitä jos elämä onkin aivan hyvä juuri näin?
Mistä koronavirus sai alkunsa, milloin voimme palata "normaaliin"? Vastaus on epämiellyttävämpi kuin uskotkaan
Koronakriisin opetuksia osa 2: kuolema on "vanha tuttu" ja elämä kuin kakku
Rajat auki - eikun mökille siis! Yksilön vastuu ja selkeiden sääntöjen tarpeellisuus epidemian hillinnässä
Koronakriisin opetuksia: pärjään kahdella vaatekerralla ja muita kulutuspaaston oivalluksia
Hiljainen pääsiäinen Suomessa, Italiassa ja koko maailmassa
Koronaeristysarkea osa 2: unohtunut oliiviöljy, parisuhdeterapiaa etänä ja erilaisia tapoja suhtautua poikkeustilan suosituksiin
Onko Jumala kuollut?
Ensin "Mitä korona tähän nyt liittyy, vaikka lapsesi onkin vaikea hengittää?" sitten "Kerro kaikki koronaoireistasi, vaikka soititkin selkäsärkyasioissa." - Suomen terveydenhuollon täyskäännös koronaan suhtautumiseen vain 2 viikossa
Kolme viikkoa koronaa: näin tauti alkoi, eteni ja parani
"Ennen" ja "jälkeen" - korona on vedenjakaja ja kollektiivinen painaisuni, josta ei pääse hereille. Mitä voimme tehdä auttaaksemme toisiamme?
Koronaeristysarkea osa 1: etäkoululaisen digiloikka, kaloreiden ja kauppakassin metsästystä sekä pölypallojen keskeltä nouseva toivo
Kaksi viikkoa ilman hiustenpesua, yleisessä vessassa ovet auki ja tapaaminen yöpuvussa roskakuskien kanssa - oudoimmat tilanteet joihin korona on minut laittanut
Suurimmasta kivusta syntyvät elämän kauneimmat hetket - tänään täytän 10 vuotta äitinä
Kirja on koronakaranteenilaisen paras kaveri ja ikkuna maailmaan - entä kuinka selitän nykytilannetta lapsilleni?
"Isovanhempamme lähtivät sotaan maansa puolesta, ja te valitatte koska teidän täytyy pysyä kotisohvallanne"
Paljonko saan blogista palkkaa, kirjoitanko koronasta rahan takia sekä maailma, jossa lääkäriin ei pääse
Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme
Yöllinen soitto hätäkeskuskeen - korona on tällä hetkellä päivystyksessä "kirosana"
Hoitohenkilökuntaa ilman maskeja, ihmiset jonottava viimassa - tämä on todellisuus Laakson koronaterveysasemalla
Meillä sairastetaan ehkä koronaa ja pelottaa että lapsellani on vakava tautimuoto. Olisi sata muutakin huolta ja kysymystä, mutta mistä saamme tietoa ja apua?
Minulla voi olla korona mutta en pääse testiin ellen mene sairaalakuntoon
Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi
Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista
Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille
Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?
Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)
Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty
Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas
Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa
Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"
Kommentit
Lähetä kommentti