11 ihastuttavaa asiaa, jotka lumitalvi tuo tullessaan

Kaikki on kauniimpaa, kun on lunta. 

Jo kolmatta päivää jatkuu valkeus. Joka aamu se edelleen tuntuu kuin ihmeeltä, kun verhojen raosta ulos katsoo: ulkona todella on lunta ja pakkasta. En tiedä teistä muista, mutta itselleni viime talven täydellinen lumettomuus on jäänyt lähes traumaattisena asiana mieleen. Sen jälkeen lumi todella on ihme eikä pelkästään tunnu siltä. 

Kahden ja puolen päivän lumileikkien jälkeen pystyn nimeämään monta muutakin asiaa, jota lumi on, mitä kaikkea se muuttaa ja mitä ihastuttavaa tuo tullessaan.

1. Aamusta lähtien kaikki on paremmin. On valoisampaa. Lumi hohtaa pimeässäkin tavalla, josta ei voi erehtyä. Äiti, mitä tuolta ikkunasta oikein tulee, kuopus kysyi tänä aamuna kun heräsimme. Valoa, lapseni, vastasin hänelle, kesän valon jo unohtaneelle. Lumen valoa. 

2. Aamiaisen jälkeen lähdetään tietysti heti ulos. Ja lounaan jälkeen. Ja illalla vielä uudestaan. Koitapa samaa lumettomina, varsinkin sateisina talvipäivinä. Et saa lapsia ulos millään ilveellä! Mutta jos sade tulee lumena, et saa heitä pysymään sisällä millään ilveellä! Miten paljon enemmän raitista ilmaa ja päivänvaloa lumi saa lapset nauttimaan? Valtavan paljon.

3. Kahden lumipäivän aikana lapset ovat peuhanneet ulkoilmassa enemmän kuin lumettoman lumiviikon aikana yhteensä, 4-5 tuntia päivässä. Pulkkamäessä, lumileikeissä, auraushommissa, muuten vain lumessa juosten tai kävellen. Mitä tämä tarkoittaakaan väestötasolla, miten paljon enemmän liikuntaa (ja päivänvaloa, ks.edellinen kohta) lapset saavatkaan ja tietysti myös aikuiset? Sellaista ei millään liikunta- tai mielialankohotusprojekteilla ikinä saada aikaan. 

Lapset pulkkamäessä...

4. Nyt kuolevat viimein punkit ulkona, samoin kaikki muutkin turhat ötökät, kuten pölypunkit vuodevaatteista (vaikka turhia ötököitä tietysti ei oikeasti ole olemassakaan, vain ihmisiä jotka ovat vieraantuneet luonnosta). Pakkanen desinfioi kaiken, puhdistaa kadut ja kaupunkiympäristöt, jäädyttää bakteerit ja virukset ja estää niitä jakaantumasta ja lisääntymästä. Puhdistaa pissat porttikongeista, yrjöt baarien kulmilta, sylkyklimpit kävelykaduilta. 

5. Lumi tekee kaikesta kauniimpaa. Mihin hyvänsä lumi laskeutuukin, kaikki muuttuu kuin vahvasti filtteröidyssä some-kuvassa. Virheet häipyvät, rumuus häviää, on vain kaunis, valkoinen lumi. Ja mitä ihminen tarvitsee ellei kauneutta ympärilleen. Sielumme kaipaa ja etsii sitä aina ja kaikkialla.

6. Lumiaurat saavat töitä. Mitä ne viime talvena tekivät, koko pääkaupunkiseudun aurauskalusto kuljettajineen? Sääliksi ihan kävi. Nyt on taas mitä aurata ja hiekoittaa. 

7. Kävely narskuvalla lumella. Kun alla on narskuvaa lunta, on sellainenkin asia kuin jalan toisen eteen paneminen hauskempaa. Parempaa. 

...ja lumisessä metsässä.

8. Hiihto. Kunhan vähän vielä tulisi lunta, pääsisi jo hiihtämään. Edessä aukeava hohtava latu, lumihankien keskellä, vauhti ja sopiva pito. Voiko parempaa ollakaan? Itse ainakaan tuskin olen koskaan niin onnellinen kuin hiihtäessäni. Vaikka sukseni ovat vuodelta nolla eikä pito ja vauhtikaan ole aina niin kohdallaan, silti. Sillä hiihtäessään ihminen käyttää koko kehoaan, ja uskon että kaikki mikä saa nykyihmisen käyttämään koko kehoaan, on mannaa myös hänen sielulleen. 

9. Verhot voi taas aukaista olohuoneesta. Kun maa on musta, olen mielummin pitänyt ne kiinni ja sulkenut lohduttoman lumettomuuden silmistäni pois. Nyt avaan verhot ensimmäiseksi aamulla ja annan valkeuden tulvia sisään, sieluun ja sydämeen asti. 

10. Pääsee taas lumihommiin! Kolat ja lapiot esiin, nyt tuli lunta. Jokaisen aamun pitäisi alkaa lumilapion varressa, silloin olisi ihmisen terveys paljon paremmalla tolalla. Harmi vain, että lunta toistaiseksi on niin vähän ja sitä on satanut vain kerran, joten paljon auraamista ei ole ollut. Naapuri ehti ensin, ja lopusta huolehtivat lapset ja mieheni. Mutta olen onnellinen että edes he saivat hetken huhkia lumihommissa. Se on ihmisen oikeaa työtä; työtä jolla on oikeasti tarkoitus. (Olen muuten kirjoittanut aiheesta kokonaisen oman postauksenkin toissatalvena, voit lukea sen täältä otsikolla Lumenluonnin syvin olemus)

11. Viimeiseksi ja kaikkein tärkeimmäksi: se että on lunta ja pakkasta, on normaalia. Paluuta vanhaan tuttuun, entiseen normaaliin. Vaikka se ei takaisin voi tullakaan, vaikka maailma on nyt toinen ja tämä pakkasjakso uutta normaalia eli yhä harvemmin ilmaantuvia kylmiä jaksoja keskilämpötilan vääjämättömän nousun keskellä, niin ainakin se tuo hetkellisen illuusion normaalista. Ja kukapa ei haluaisi uskoa, että ilmastonmuutos olisikin peruttu ja että vanhat kunnon lumitalvet tulisivat Etelä-Suomeen takaisin. Nyt voi hetkeksi sulkea silmänsä totuudelta ja uskoa niin.