Onneksi isi on italialainen! Italialaisessa loppiaisessa on perinne, jonka jokainen suomalainen lapsi haluaisi meillekin

Le calze di Befana, loppiaissukat rivissä.

Loppiainen on joulun loppumisen juhla, joten monet saattavat pitää sitä hiukan alakuloisena tai ainakin yhdentekevänä juhlana. Suomessa loppiaiseen ei liity juurikaan perinteitä, jotka koko kansa tuntisi ja joita se seuraisi. Se on todellakin pelkkä lattea, mitäänsanomaton juhla. 

Toisin on Italiassa! Siinä missä suomalaiset lapset kärvistelevät tunteessa, että joulun lahjakliimaksi on juuri mennyt ohi ja seuraavaa pitää odottaa syntymäpäivään saakka, italialaiset lapset ripustavat loppiaista edeltävänä iltana toiveikkaina sukkia takanreunukselle tai muuhun sopivaan paikkaan. Mitä, häh, saattaa suomalainen nyt kysyä, joulupukkihan kävi jo?

Sukat ovatkin loppiaisnoitaa eli la Befanaa varten. Befana on kumaraselkäinen, syylänenäinen vanha eukko, joka lentää luudalla ja kulkee rikkinäisissä kengissä. Hapsottavien hiuksensa peitoksi se on vetänyt huivin, ja mekosta sekä esiliinasta saattaa löytyä paikka jos toinenkin.

La Befana on myös cacciaguai, harmienkarkoittaja.
Moneltahan harmilta on meidätkin säästänyt,
tämä keittiössämme ympärivuotisesti roikkuva noita?

Kovin paljon suomalaista pääsiäisnoitaa ulkoisesti muistuttava Befana on huhujen mukaan kaukaista sukua joulupukille, mutta luonteeltaan astetta ilkikurisempi, toisinaan jopa ilkeä. Etenkin jos lapset eivät ole olleet kiltteinä, saattaa sukasta löytyä herkkujen sijasta hiiliä (carbone). 

Mutta yleensä Befana tuo kuitenkin lahjoja, ei se mahda kiltille puolelleen lopulta mitään. Suklaata, karkkia, pikku paketteja. Vähän kuin toinen joulu! Kaupallisuus on muuttanut Befana-perinnettä siihen suuntaan, että kaupasta löytyy jatkuvasti valtavampia valmiita Befana-sukkia, Barbie-, Hotwheels-, Kinder- ym. ym. teemoin. Tällaista perinnettä toivoisi meillekin varmaan jokainen suomalainen lapsi. 

Perinteinen Befana-sukka on tehty juuttikankaasta, sillä tradition mukaan Befana kantoi juuttisäkissä makeisia lapsille Jeesus-lasta etsiessään. Tarina nimittäin kertoo, että kolme tietäjää eksyivät matkallaan seimelle ja kysyivät tietä vanhalta eukolta. Kiitokseksi neuvosta he pyysivät häntä mukaansa Jeesus-lasta katsomaan, mutta eukko kieltäytyi. Myöhemmin hän tuli katumapäälle ja ryhtyi kiertämään ovelta ovelle herkkuja lapsille jakaen toiveissaan Jeesuksen löytäminen.

Tämä on tarinan kristillinen versio. Oikeasti Befana on ollut olemassa jo kauan ennen kristinuskoa. Roomalaiset juhlivat 12 päivää talvipäiväntasauksesta luonnon kuoleman ja uudelleenheräämisen juhlaa, johon liittyi peltojen yllä lentelevät, hedelmällisyyden takaavat nais(jumal)hahmot, eräänlaiset noidat. 

Meidän perheessämme Befana totta kai myös käy. Onneksi isi sinä olet italialainen, muuten ei Befana tulisi, huokaisivat lapset kun tuli puhetta siitä, että Suomessa loppiaisnoita ei käy lapsille lahjoja jättämässä, vain meillä ja ehkä muissa italialaisissa perheissä. 

Niin, totta tosiaan. Olisihan loppiainen ihan tylsä tavallinen päivä meilläkin, ellei isi olisi Italiasta. Onneksi hän on, ja niinpä eilen illalla ripustimme sukkia komean rivin pianon kannen väliin, perinteiselle loppiaissukkapaikallemme. Pianon päälle jätettiin lautaselle pipari ja kiitoskortti tuomisista. 

Aamulla oli piparista vain murut jäljellä ja sukat olivat täyttyneet. Mitä ihmettä, äitikin oli oman sukkansa saanut ja jopa italialainen isi. Äidin sukasta löytyi tietysti oliiveja ja isin sukasta suklaata, ja koska tämän viimeksi mainitun sukan kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, täytyy sen todistaa siitä että Befana ihan totta on meillä viime yönä vieraillut. Eikö vain? ;) 

Hyvää loppiaista kaikille!

Buona Epifania a tutti! 

Lue myös edellisvuoden loppiaisteksti Rooman parasta pizzaa Castel Gandolfossa, joulukauden juhlaa Italiassa ja yöllinen noita-akan vierailu