Kuinka monesti viikossa italialainen perhe syö pastaa? Meidän perheen viikon ruokalista

Jokapäiväinen pastamme. 

Tämä on toivepostaus aiheesta mitä meidän perhe syö. Se onkin aihe, josta kirjoitan enemmän kuin mielelläni, olihan Mustikkapasta alunperin ruoka- ja ravitsemuspainotteinen blogi. Ja muutenkin, kuka nyt ei syömisestä tykkäisi!

Aikamoinen urakka muuten, syöminen nimittäin, puhumattakaan ruuan laittamisesta ja jokaiselle päivälle ruokalajien keksimisestä. Perheenpyörittämisen turhauttavimpiin ja epäkiitollisimpiin tehtäviin kuuluu mielestäni juuri se, että joka päivälle täytyy jostakin loihtia kaksi lämmintä ja vaihtelevaa ateriaa - ja tässä tulee se vaikein - jotka maistuisivat tai sopisivat kaikille perheenjäsenille. 

Perheemme on suomalais-italialainen perhe, johon kuuluu kaikkiruokainen äiti, kasviksien suhteen valikoiva ja perinteistä italialaista ruokaa rakastava isä, ilahduttavasti ruokavaliotaan koko ajan laajentava neljäsluokkalainen esikoinen sekä kaksi pikkuveljeä (6- ja 4-vuotiaat), jotka molemmat elävät tällä hetkellä - hmm - sanoisinko valikoivaa vaihetta syömisissään. 

Kuriositeettinä mainittakoon, että äidin lempiruoka on spaghetti alle vongole eli simpukkapasta, isän lempiruoka ravioli ai funghi porcini e tartufo (raviolit herkkutatti- ja tryffelitäytteellä), esikoisen pestopasta, eskari-ikäisen keskimmäisen hernekeitto ja kuopuksen pizza. Ruokajuomana meillä on vesi, juhlahetkinä myös coca-cola ja viini.

Bruschetta eli lämmin uunissa paahdettu
leipä eri täytteillä on vakioruokamme.

Ruokarytmimme on melko säännöllinen ja italialainen: lounas klo 12-13 ja illallinen arkena klo 19, arkena ja lomilla klo 20 maissa tai jopa sen jälkeen. Aamupala on lapsilla suomalaistyyppisen tuhti ja vuosien myötä tapa on siirtynyt myös mieheeni. Minulla taas on käynyt toisinpäin eli entisestä aamupalan nimiin vannojasta on tullut pelkän cappuccinon juoja aamuisin. 

Sivumennen sanoen se eli aamupalan pois jättäminen on ollut parhaimpia ruokarytmin muutoksia elämässäni. Voin paljon paremmin kevyellä aamiaisella, mikä muuten voisi olla oman postauksensa paikka joskus tulevaisuudessa. 

Välipaloja me aikuiset emme harrasta eli siinä seuraamme italialaista tapaa, mutta lapsille tarjoamme iltapäivän välipalan ja kuopus saattaa myös syödä pienen välipalan aamiaisen ja lounaan välillä. Iltapalaa emme syö myöhäisen illallisen takia. 

Mitä me sitten syömme? Tässä viikon ruokalistamme ja syömisemme jokaista välipalaa ja naposteluhetkeä myöten. Listasta puuttuu toiston välttämiseksi joka-aamuinen ja lounaan jälkeinen minun kauramaitocappuccinoni sekä mieheni 3-4 espressokupillista aamun ja päivän aikana. 

Maanantai:

Aamiainen: Tarjolla on voileipää, munakokkelia, Lidlin kreikkalaista jogurttia ja hunajaa sekä tuorepuristettua appelsiinimehua. Kukin ottaa makunsa mukaan mitä tekee mieli kuten joka aamu. 

Kuopuksen välipala kerhossa: kurkkujuustovoileipä ja Good `nd go -pussihedelmäsose

Lounas: Fusillipastaa, valmispestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja äidille oliiveja. Isommat lapset syövät koulussa ja eskarissa lounaan kuten joka arkipäivä.

Iltapäivän välipala: mämmiä, luomutäysmaitoa ja banaanit (Syömme mämmiä ympäri vuoden, lue tästä halutessasi postaus Mitäs me mämminsyöjät)

Illallinen: Koulussa lounastaneet syövät pestopastaa ja sen kanssa savulohta. Vanhemmat syövät savulohiburritoksen, jonka sisällä on kalan lisäksi papuja, salaattia, avokadoa, tomaattia, kurkkua ja äidillä oliiveja. Kala-allergiasta kärsivä kuopus syö toisen kerran pestopastaa päivän aikana, muutaman oliivin sekä chorizo-nakkeja. 

Näitä Good`n go -hedelmäsosepusseja meillä
menee melkein päivittäin, sillä ne ovat
kuopuksen välipaloja.


Tiistai:

Aamiainen: Tarjolla on jogurttia ja hunajaa, voileipää, kiiwi-hedelmää, tuorepuristettua appelsiinimehua

Kuopuksen välipala kerhossa: omena ja juustovoileipä

Lounas: Perhospastaa (farfalle) ja tomaattijauhelihakastiketta, jota teen viikon aikana ison, 3-4 päiväksi riittävän satsin (Lue aiheesta oma postauksensa Vohvelikestit ja tomaattikastikeonnellisuusindikaattori, jossa myös ragùn eli tomaattijauhelikastikkeeni resepti), mozzarellaa ja parmesanjuustoraastetta, äidille oliiveja. 

Iltapäivän välipala: Omenoita, pähkinöitä ja kinkkuvoileipiä lapsille

Illallinen: Koulussa lounastaneet syövät perhospastaa tomaattijauhelihakastikkeella, vanhemmat ja kuopus insalata capresea eli tomaatti-bufalamozzarellaviipalesalaattia ja kreikkalaista salaattia.

Keskiviikko:

Aamiainen: Tarjolla on munakokkelia, tuorepuristettua appelsiinimehua, leipää ja kiiwihedelmää. 

Aamupäivän välipala kuopukselle: saksanpähkinöitä ja Good `n go -hedelmäsosepussi

Lounas: Spaghettia ja tomaattijauhelihakastiketta, mozzarellaa ja parmesanraastetta, äidille oliiveja

Iltapäivän välipala: Puolukkapuuroa ja luomutäysmaitoa.

Illallinen: Eilisen päivän kreikkalaisen salaatin tähteet, koululaisille lounaan spaghettia ja muille lohikeittoa ja ruisleipää. Kuopus syö keiton sijasta annoksen spaghettia.

Torstai:

Aamiainen: Tarjolla on puolukkapuuroa, jogurttia, leipää ja omenaa. 

Aamupäivän välipala kuopukselle: Good `n go -hedelmäsosepussi ja pari saksanpähkinää.

Lounas: Spaghettia ja tomaattijauhelihakastiketta, mozzarellaa ja parmesania, äidille oliiveja. Avaamme myös viime Italian-reissulta ostamamme calabrialaisen tulisen peston, ja aikuiset lisäävät sitä pastaan, kuopuskin maistelee. 

Iltapäivän välipala: Juustovoileivät ja vadelmia

Illallinen: Hernekeittoa ja omena-kanelipannukakkua kermavaahdolla ja mansikkahillolla.

Insalata caprese 


Perjantai:

Aamiainen: Tarjolla on munakokkelia, puolukkapuuroa, leipää.

Aamupäivän välipala: Isä yllättää tuomalla eskarilaisen päiväkotiin vientimatkaltaan tuoreet voisarvet kaupasta. Pistämme jättivoisarvia puoliksi ja nautimme puolikkaat. 

Lounas: Penne-pastaa ja tomaattijauhelihakastiketta (tein uuden kastikkeen), mozzarellaa, parmesania, chilipestoa ja äidille oliiveja.

Iltapäivän välipala: Koululainen ja eskarilainen syövät voisarvenpuolikkaansa, lisäksi banaanit kaikille ja Good `d go -pussihedelmäsose kuopukselle. 

Illallinen: Eskarilainen syö hernekeittoa, muu perhe fish&chips eli paneroitua kalaa ja lohkoperunoita, lisäksi salaattia ja kesäkurpitsamuhennosta, kuopukselle chorizo-nakkeja kalan sijasta. 

Iltapala: kulhollinen sipsejä perjantaileffan kanssa

Lauantai:

Aamiainen: Munakokkelia, tuorepuristettua appelsiinimehua, omenaa, voileipää, kreikkalaista jogurttia ja hunajaa.

Lounas: Spaghettia ja tomaattijauhelihakastiketta, mozzarellaa, parmesanjuustoa, äidille oliiveja, eskarilainen syö hernekeiton loppuun.

Iltapäivän välipala: Ulkoilun jälkeen lämpimät kaakaot, vaahtokarkkeja ja suklaata (lapsilla on serkkuja kylässä, joten vähän herkutellaan)

Illallinen: Isän tekemää aitoitalialaista, kolmen päivän kylmänostatetusta taikinasta tehtyä pizzaa. Coca-colaa ja punaviiniä.

Pizza oli ystävänpäivän kunniaksi
sydämenmuotoinen. 

Sunnuntai:

Aamiainen: On ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai, joten juhlistamme aamua voisarvilla ja crema pasticcera -kreemillä (munankeltuaisista, maidosta ja kermasta tehty vaniljainen ja sitruunainen kreemi). Lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua ja banaania.

Lounas: Lähdemme jääkävely- ja pulkkamäkiretkelle Helsingin edustalle ja syömme picnic-lounaan siellä: voileipiä erilaisilla täytteillä kunkin maun mukaan, hedelmäsosepusseja, lämmintä maitokaakaota, suolakeksejä, suklaata.

Iltapäivän välipala: Laskiaissunnuntain kunniaksi laskiaispullat. 

Illallinen: Munakoisovuoka eli melanzane alla parmigiana, insalata caprese -salaattia, lapset syövät myös pizzaa koska munakoisoruoan kanssa menee pelkäksi maisteluksi. 

Spaghetti al ragù.


Kuten voi huomata, syömme pastaa lähes joka päivä, joskus kaksikin kertaa päivässä. Päivittäinen pasta jää syömättä ainoastaan poikkeustapauksissa.Vain pasta muoto vaihtelee, mutta kuten kaikki italialaiset tai italialaisuutta tuntevat tietävät, tämä on oleellinen asia: pastan muodolla on todella väliä. Se tuo jokapäiväiseen pastanjauhantaan vaihtelua, ja esimerkiksi spaghetti ja rigatoni (iso putkipasta) todella tuntuvat melkein eri ruokalajilta samankin kastikkeen kanssa. (Lue aiheesta oma postauksensa Loputonta pastanjauhantaa

Perunaa söimme viikon aikana kerran, keittoruokaa kaksi kertaa ja kalaa kolmesti. Lihaa sisältyi pastakastikkeeseen lähes joka päivä, mutta jauhelihan määrä on aika pieni kastikkeessa (isoon, 3-4 päiväksi riittävään kattilalliseen käytän 400 g jauhelihaa). Viikon aikana meillä yleensä myös menee paketti leikkettä, joko kalkkunaa tai kinkkua. 

Tämä on aika tyypillinen tahti perheemme syömisissä. Viikolle osui pari erikoisherkuttelupäivää, ystävänpäivä-laskiaissunnuntai ja lauantaina serkkujen kyläily karkkeineen. Torstain pannukakku on meillä eräänlainen perinne, teemme sitä noin joka toinen torstai.

Kyllästyttääkö koskaan syödä pastaa niin usein? Tätä minulta joskus kysytään, kun kerron perheemme ruokatottumuksista. Vastaus on aika helppo: ei. Toisinaan saatan ajatella, että kunhan jonain päivänä lapset ovat isoja, en enää ikinä valmista tai syö pastaa, mutta ne ovat harvoja ja ohimeneviä hetkiä. Viimeistään kun nälkä seuraavan kerran tulee, maistuu taas pasta paremmalta kuin mikään! 

Ja hyvää sen täytyy ollakin, emme me sitä muuten päivästä toiseen söisi, lapset kaikkein innokkaimmin. En muuten ole vielä tavannut meillä kyläillyttä lasta, jolle ei olisi meidän perheen pasta maistunut. Useampikin vanhempi on saattanut etukäteen varoittaa, että tämä meidän lapsi on vähän ronkeli ja huono syömään, mutta aina ovat lautaset tyhjentyneet ja yleensä vielä santsilautanen maistunut. 

Joten kaikki lapsiperheet, siitä vaan pastaa kokkaamaan! Suosittelen lämpimästi. 



Kommentit

  1. Samanlainen kokemus on meidän italialais-suomalaisessa perheessämme. Syömme pastaa monta kertaa viikossa, ajoittain ihan päivittäinkin, eikä se oikeasti kyllästytä juuri koskaan. Pasta on niin monipuolista: kun esimerkiksi tavalliseen sugoon lisää persiljaa, syntyy ihan uusi ruokalaji, ja sitten sen voi tosiaan vielä tarjota eri pastalaadun kanssa. Tämä oli minulle suomalaisena aluksi outo ajatus, mutta italialaisilta olen oppinut tällaisten pienten vivahteiden ilon ja merkityksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja hauskaa kuulla toisesta italialais-suomalaisesta perheestä ja että teillääkin pastaa kuluu! =) Ihan totta, pienillä jutuilla saa pastaan paljon vaihtelua. Persiljan lisäksi laitan usein tomaattikastikeeseen ricottaa, siitä vasta hyvää tuleekin! Ja sitten ne vielä helpommat variaatiot eli yrttiöljyä vaan (tuore)pastaan tai sitten vähän kermaa esim.savukalan kanssa. Nam!

      Poista

  2. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! En koskaan kyllästy lukemaan miten muut ja varsinkin lapsiperheet syövät. Muiden syöminen ja ruuat antavat aina itselle ajatuksia ja motivaatiota omaan keittiöön. Mielenkiintoa aina lisää vielä myös se, kun perheessä on yhdistetty kaksi eri kulttuuria. Ruokaviikkonne oli tosi mielenkiintoinen, herkullisen kuuloinen ja monipuolinen. Vaikka pastaa tosiaan olikin paljon, niin ei se kuitenkaan vaikuttanut liian paljolta kun se oli niin erilailla tarjolla. Ihanaa hiihtoloman jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Muistelin että joskus toivoitkin tällaista postausta ja päätin vihdoin sen nyt kirjoittaa. =) Minustakin on mukava lukea toisten syömisistä ja mielelläni kerroin myös omastamme, ruoka on vaan niin kiintoisa aihe ja sitten vielä se että toisten ruoista voi saada omaan keittiöön ideoita.

      Meillä tosiaan yhdistyy aika hyvin kaksi kulttuuria noissa syömisissä, tajusin sen itsekin paremmin kun listasin ylös noita ruokia. Kiitos samoin hyvää hiihtoloman jatkoa myös teille!

      Poista
  3. Olipa kiva että löysin sun blogin! :) Meidän perheessä syödään myös pastaa melkein joka päivä. Pastaa on niin erilaisia ja pastan joukkoon menee helposti kasviksia; kelpaa lapsillekkin. Tomaattikastike/murska on myös se meidän perheen juttu. Lieneekö jtn italiaisia juuria? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa että löysit ja tykkäät lukemastasi! =) Hauskaa että teillä myös pastaa syödään noin usein, ja se on kyllä ihan totta että lapsille pasta maistuu yleensä tosi hyvin. Tomaattikastike-pasta -yhdistelmä on yksinkertaisuudestaan vaan niin hyvää, että ei siihen varmaan koskaan kyllästy, haha.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Hetkiä jolloin kaikki pysähtyy