Vuosi sitten sairastuin koronaan ja on yksi oire, josta en vieläkään ole päässyt eroon
 |
| Viimeinen ulkoilu ennen koronaa. |
Tänään vietän kyseenalaista vuosipäivää: on tasan vuosi siitä, kun minulla alkoivat koronan oireet. Harva päivä tässä elämässä on jäänyt niin yksityiskohtaisesti mieleen kuin vuodentakainen maanantai.
Vietimme tuolloin aamupäivän poikien kanssa urheilukentällä - oli se ikuisen marraskuun talvi, ja välillä tuotti isoja vaikeuksia keksiä lapsille kiinnostavaa ulkoilua joka päivälle. Urheilukentällä oli aina hauskaa. Juoksimme kilpaa, heitimme keihäskeppiä, hyppäsimme pituutta.
Kotimatkalla silloin viisivuotias keskimmäinen alkoi valittaa, että jalkoihin koskee. Ja käsivarsiin. Olipa meillä rankat treenit, ihmettelin. Kävimme kirjastossa, vaikka lapsi yhä yltyvästi valitti kipeitä jäseniään.
Kotona hän lysähti sängylle ja sanoi että paleltaa ja päätä särkee. Siinä samassa myös kolmevuotias, vielä urheilukentällä pirteänä juossut pikkuveli mönki sohvalle ja halusi peiton päälleen. Eikä suinkaan vain matkiakseen isoveljeään: molempien otsat olivat kuumat, ja kuumettahan heillä oli kun mittasin.
Parin tunnin päästä eli noin kahden aikaan iltapäivällä myös minulle yhtäkkiä tuli tosi huono olo. Kurkku, lihakset ja pää kipeytyivät yhtä aikaa, ja vilunväristykset alkoivat. Illalla oli jo kuumetta.
 |
| Viimeinen kakku ennen koronaa eli vuosi sitten naistenpäivänä tämä italialainen sitruunakakku. Postauksen kuvituksena kuvia ja tunnelmia vuoden takaa. |
Edellisellä viikolla olimme käyneet Talvipuutarhassa ja sitten meillä oli ollut kylässä naapurin kurkkukipuinen lapsi, jonka koko perheen sain myöhemmin tietää sairastuneen "outoon ja rajuun flunssaan", joka aiheutti myös hengenahdistusoireita ja kovaa kurkun kuivuutta. Perheellä oli samojen tilojen kautta kontakti testillä todettuun koronapotilaaseen, yhteen niihin ääriharvoista, jotka Suomessa siihen aikaan testattiin.
Muutoin kotihoidetuilla lapsillani eikä minullakaan ei ollut mitään käyntejä tai kontakteja edellisenä viikkona minnekään, olihan koronatilanne jo silloin mikä oli ja olin ollut varmaan ensimmäisten joukossa koronaa varomassa, sillä olin jo pitkään seurannut toisen kotimaamme Italian koronatilannetta ja vähän siitä muita Suomessa jo varoitellutkin.
Tasan vuosi sitten tänään eli sairastumispäivänäni kirjoitin blogiini tekstin Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille, joka lähti viraaliksi ja josta saamani runsaan palautteen perusteella tuli monelle suomalaiselle eräänlainen havahdutin siihen, mitä korona on. Postauksen on lukenut jopa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja sain siitä häneltä kiitoskirjeen.
 |
| Uutisista katsoimme, kuinka Italia sulkeutui ja kärvisteli yhä pahenevan korontilanteen kanssa. |
Postauksen kirjoittamista lukuunottamatta en vuosi sitten jaksanut juuri muuta tehdä. Ilta meni peiton alla poikien kanssa maatessa, Italian uutisia katsellessa, teetä juodessa ja yhtäkkistä sairastumista ihmetellessä. Seuraavana yönä alkoi minulla kummallinen, ankara ja todella kuiva yskä, jonka takia jouduin yökaupalla yrittämään nukkumista istualteni.
Parin päivän päästä koko suu ja kurkku kuivuivat ja alkoi ankara jano, jota ei mikään juominen helpottanut. Vatsa meni ripulille. Yskään piti ottaa yskänlääkettä, mitä en koskaan elämässäni ollut joutunut tekemään, lääkkeitä viimeiseen asti välttelevä kun olen, sillä yskä ei irronnut ei sitten millään.
Viikon päästä alkoivat keuhkotuntemukset, hengästyminen asentoa vaihtaessa, painon tunne rinnalla, tunne keuhkojen ohuudesta ja paperisuudesta sekä hapen vähyydestä vaikka kuinka hengitti ja ikkunaa avasi.
Jossakin vaiheessa aloin ihmetellä sitä, miten en maistanut mitään, vaikka nenä ei missään vaiheessa ollut tukossa. Oli sama söinkö suklaata taikka pastaa, vain koostumuksesta tiesin mikä ruoka oli kyseessä.
Ja sitä rataa. Tarina on blogiani seuranneille tuttu, sillä olen kirjoittanut täällä oireistani moneen kertaan, monien mielestä varmasti liiallisuuksiin asti.
Loput perheestäni sairastui kolmen päivän kuluttua. Esikoinen oireili vähän rajummin eli mm. korkealla kuumeella, ankaralla kurkkukivulla ja tulipunaisella kurkulla sekä kuivalla kovalla yskällä reilun viikon ajan. Mies selvisi muutaman päivän kurkku- lihas- ja pääkivulla ja lämpöilyllä.
Pienimmiltä lapsilta tauti meni ohi 24-72 tunnissa lopulta todella lievin oirein, mitä nyt kuopuksen yöllinen kuiva yskä jatkui satunnaisena pari viikkoa.
 |
| Keittiömme ja koko kotimme oli aika kaaoksessa, kun äiti sairasti niin ankarasti ja pitkään. Lääkkeitä kului. |
Mutta minä olin sänkypotilaana ja kipeämpänä kuin koskaan yli kuukauden. Toipumiseen meni pari kuukautta, ja voimallisin jälkioire oli kokonaisvaltainen uupumus ja väsymys, joka ei helpottunut millään nukkumisen määrällä. Juokseminen ei onnistunut vielä syksylläkään, vaan keuhkoja poltti vartin hölkän jälkeen.
Ja kuten blogiani seuraavat tietävät, tautiani ei koskaan testattu koronatestillä eikä minua tutkittu juuri muutenkaan. Kävin kyllä kolme kertaa lääkärissä mm. hengityskipujen ja tyttäreni pahan oireilun takia (ette täytä testikriteerejä), mutta niihin aikoihin tuntui että sekin oli kuin olisi syntiä tehnyt. Et saa mennä lääkäriin etkä minnekään muuallekaan, niin kauan kuin pärjäät kotona etkä ole kuolemanvaarassa, sinun on pysyttävä kotona. Et saa häiritä muutenkin kuormittunutta terveydenhuoltoa vaivoillasi.
Ei siis koskaan tieteellisesti selvinnyt, sairastimmeko koronan vai emme. Eikä tule selviämäänkään. Mahdolliset vasta-aineet ovat varmasti jo aikaa sitten hävinneet, ja nykytiedon mukaan havaittavia vasta-aineita ei läheskään kaikille koronan sairastaneille edes muodostu.
Itse olen varma, että tauti oli koronaa - se oli niin outo, erilainen ja oirekuvaltaan klassista koronaa vastaava, etten oikein keksi mitä muutakaan se voisi olla. Influenssat ja rinovirukset ovat aina olleet myös lapsilla rajumpia eikä keuhko-oireita ole koskaan esiintynyt. Lisäksi meillä on ainakin teoriassa altistusketju tiedossa. Ilman sitä en olisikaan ihan heti lähtenyt koronaa edes epäilemään, oireista huolimatta; eihän tämä nyt sitä mitenkään voi olla -ajattelu istui niinä aikoina tiukassa.
 |
| Ystävälliset naapurit ja sukulaiset hoitivat ruokaostokset puolestamme ja jättivät oven taakse. |
Mutta koska tieteellistä varmistusta ei ole, käytännössä asia on sama kuin minulle ei olisi ollut koronaa. Näin sen ainakin ylivoimainen enemmistö kanssaihmisistä ottaa. On aivan toivotonta sönköttää tätä tarinaa jollekulle ulkopuoliselle ilman positiivista testitulosta - harva kuitenkaan ottaa todesta tai edes vaivautuu kuuntelemaan, koska testiä ei tehty. Onhan noita luulosairaita nähty, he ajattelevat.
Jos positiivinen testitulos taas olisi taskussa, tilanne olisi aivan toinen. Vasta silloin sinut otetaan perinpohjin todesta (paitsi tietenkin denialistit, mutta heitä en nyt tässä käsittele).
Onko sillä sitten väliä, uskovatko muut vai eivät? Toisaalta ei. Mutta toisaalta - kyllä sillä on, ja paljonkin. En elä yksinäisessä kuplassa erillään muista ihmisistä, vaan vuorovaikutuksessa ja kontaktissa heidän kanssaan. Muiden mielipiteillä ja ajattelulla tästä asiasta on väliä, olen huomannut sen.
Se epävarmuus joka koko loppuelämäksi koronan suhteen jää, on jotain mikä kalvaa ja muistuttaa olemassaolostaan joka kerta, kun tulee puhe koronaoireilustani tai ylipäätään siitä, jos keskustelunaiheena on tiedätkö ketään joka olisi sairastanut koronan -tyyppinen teema.
Kyllä tiedän, minä olen, tekisi mieli joka kerta sanoa. Yhä useammin kuitenkin pidän suuni kiinni, sillä testituloksen puuttuminen pysäyttää halun jatkaa. En halua enää huomata yhtään kiinnostuksen sammumisen reaktiota joka syntyy, kun sana ei-testattu sanotaan ilmoille. Testipositiivisen ja testaamattoman koronan välillä on valovuosien ero, niin se vain on, siitäkin huolimatta että nykyään tiedetään, että jopa viidennes koronatesteistä voi antaa väärän negatiivisen vastauksen.
 |
| Join aamucappuccinoni viikkokaupalla sängyssä. Aina ei edes se aamulla maistunut. Laihduin sairauden aikana 7 kiloa eli 57 kilosta 50:een. |
Harmistus, suru ja jopa ahdistus siitä, ettei testiin viime maaliskuussa päässyt, on viimeinen oire ja seuraus, joka sairaudestani on jäänyt. Pitkään eli kuukausia se kilpaili jälkiväsymyksen kanssa. Nukun yhä vieläkin pidempiä yöunia kuin koskaan (9-12h) ja väsymys on iltaisin kova, mutta siitä en osaa varmasti sanoa, onko se enää jälkioiretta vai vain normaalia talviaikaista suurempaa unentarvetta.
Mutta mielummin kärsisin vaikka vuosia väsymyksestä jälkioireena kuin tästä surusta, että oma oireilu jäi ikuisiksi ajoiksi testaamattomaksi koronaksi, mikä käytännössä on monille sama kuin ei-korona, vaikka ehkä myötätunnolla kuunnellaankin ihmisen vuodatusta sairautensa oireista.
Lisäksi voin vain myötätuntoisesti ajatella heitä useaa kohtalotoveriani, joilta testi viime maaliskuussa myös evättiin mutta jotka ovat kärsineet paljon pahemmista ja pitkäaikaisemmista oireista kuin minä. Joillekin oireet ovat johtaneet pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen, mutta ilman virallista diagnoosia he eivät ole oikeutettuja moniin tartuntatautilain piirissä oleviin tukiin ja korvauksiin.
Seuraukset viime maaliskuun testisekoilusta ovat moninaiset ja pitkälle ulottuvat, enkä varmasti ole yksin tuskailuitteni kanssa testaamattoman korona takia. Se eli vertaistuki on pieni lohtu mutta lohtu kumminkin, ja sillä on kokoaan suurempi merkitys.
 |
| Vuoden 2020 maaliskuu eli vuodentakaiset ajat on jäänyt mieleen outona aikana. Sairastimme rajusti, elämä ja maailma oli poikkeustilassa, mutta kotimme oli kuitenkin täynnä iloa ja ennenkokematonta läheisyyden tunnetta. Mehustimme erityisen paljon mehulingolla saadaksemme vitamiineja... |
 |
| ...askartelimme sateenkaaren ikkunaan italialaiseen tapaan... |
 |
| ...jossa toivotettiin tsemppiä ja parempia aikoja. |
 |
| Tässä maaliskuun lopulla eli kolmen viikon sairastamisen jälkeen otetussa kuvassa jaksan jo sängynpohjalta hymyillä. Olin alkanut nukkua 12 tunnin yöunia kun yskä oli viimein hellittänyt, ja uni oli parasta lääkettä. |
Poikamme saapui Italiasta Bergamosta 23. helmikuuta 2020, jolloin virallisesti edellisenä päivänä Italiassa oli kuollut mukamas ensimmäinen korona potilas, nyt jälkikäteen kuultuamme tautitilanne oli siellä päällä jo aiemmin. Jo mennessä viikkoa aikaisemmin kentällä mitattiin maahan tulijoilta kuume, joten varmasti tilanne oli jo silloin tiedossa. Kotiin palattuaan kahden päivän päästä hänelle nousi todella korkea kuume, seurasi kuivaa hakkaavaa yskää, kovaa selkäkipua ym. Lihas särkyjä. Pari päivää seurattuani otin yhteyttä valtakunnalliseen korona numeroon. Sieltä sain vaan tylyä kohtelua, että on sitä muutakin flunssaa liikkeellä. Meillä on THL :n ohjeistus. Yritin vielä selittää, että hän oli viikon Bergamossa ym. Kiertäen Pohjois italiaa, mutta turhaan. Poika sairasti yli kaksi viikkoa kovaa kuumetta, välillä oli kuume jopa normaali ja seuraavana päivänä kuume taas korkealla ja kovat lihaskivut ja hakkaava yskä. Hoidin häntä alakertaan koko tämän ajan. Vieden ruuan, juoman sekä lääkkeet. Vaihtaen hikiset lakanat kahden päivän välein. Desinfioin paikkoja ahkerasti. Peläten koronaa, mikä se varmasti olikin. Itse sairastuin kuivaan ahdistavaan yskään. Joka kesti viikkoja. Oli kuin happi olisi kadonnut keuhkoista. Emme antaneet kenenkään tulla meille. Pidimme omaehtoisen karanteenin. Ruuat tuotiin kuistille. Pari päivää pojan saapumisen jälkeen, tuli ns. Virallinen tieto naisesta, joka saapui samasta paikasta kuin poikamme, että hän oli sairastunut koronaan. Olemme perheen kanssa aivan varmoja siitä, että se oli korona, mutta esim. Mieheni ei saanut mitään oireita. Eihän kaikki sairastu. Silloin helmikuun lopulla oli siis aivan mahdotonta päästä korona testiin. Emme siis varmasti tiedä oliko koronaa, mutta vahva epäilys tautiin kummin.
VastaaPoistaKuulostaa todella hyvinkin siltä, että oli koronaa. On ihmeellistä, että vuosi sitten niin moni - kuten tekin - sai tuollaista kohtelua osakseen terveydenhuollolta, vähäteltiin koronan mahdollisuutta ja oltiin suorastaan tylyjä. Olihan asia toki uusi ammattilaisillekin, mutta eihän tuo nyt olisi muuta kuin vähän empatiakykyä ja myös realismia vaatinut, että olisi otettu huomioon koronan mahdollisuus. Ja sanottu vaikka, että valitettavasti emme voi testata, vaikka koronaa saattaa ollakin.
PoistaTeitte fiksusti kun jättäydyitte karanteeniin tuolloin, niin mekin teimme vuosi sitten ja olimme täysin eristyksissä lähes kuukauden. Ei poistuttu kotoa ollenkaan paitsi pihalle ja lyhyille kävelylenkeille. Koska olimme varmoja, että oli koronaa. Mietin vain, miten paljon siihen aikaan oli tautitapauksia, joita ei podettu eristyksissä tai karanteenissa vaan korona sai levitä rauhassa. Esimerkiksi meidän asuinkorttelissa ja naapurustossa oli tuohon aikaan monilla juuri keuhkoihin rajummin iskevää "flunssaa".
Minä, joukko työkavereita ja mieheni sairastui helmikuussa 2020 todella vaikeaan ja nimenomaan outoon "flunssaan". Minua ei testattu, työkavereita ei testattu. Mieheni pääsi influenssa ja rs-virus testiin ja yllättäen tulos on negatiivinen. Tämä oli Pohjois-Savossa. Olen 100% varma että sairastimme koronan, mutta koska se oli silloin vasta tuore tieto että Suomessakin sitä on, niin meitä ei testattu. Olen vakuuttunut siitä, että korona on kiertänyt Suomea jo paljon pidemmän aikaa kuin on tullut julki.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi - varmasti korona kiersi vuosi sitten Suomessa erityisesti etelässä huomattavasti laajemmin kuin tiedetään ja koskaan saadaan tietää. Teillä vielä miehellä tuo negatiivinen influenssatesti antaa osviittaa, että hyvinkin on voinut koronaa olla. Muistan kuinka minulle terveydenhuollosta toisteltiin, että juuri tänä keväänä on juuri koronan oireista influenssaa liikkeellä - niin, olisiko se sitten vaan ollut koronaa eikä mitään influessaa ollenkaan??
PoistaYhdyn edellisiin, meilläkin oli tammi-helmikuun vaihteessa todella outo flunssa ja nuorimmaisen (puolivuotiaan) vein kahdesti sairaalaan kuivan hakkaavan yskän ja hengitysvaikeuksien takia. Testin mukaan ei ollut mikään 5:stä tunnetusta viruksesta (Rs-virus jne). Myöhemmin luettiin koronan oireista ja täsmäsi kyllä, mutta "eihän sitä silloin vielä edes ollut täällä Suomessa"...
VastaaPoistaUskon todella että koronaa oli Suomessa jo tuolloin laajastikin, ja teilläkin tuo muiden viruksien poissulkeminen viittaa kyllä koronaan. Teillä sattui pienelle ehkä sitten tulemaan vaan vähän oireellisempi tautimuoto, meillä nuo pienimmät juuri selvisi vähimmällä kuten koronalle tyypillistä on. Kuopuksella (silloin 3v) oli tosin myös sellaista outoa hakkaavaa ja erittäin kuivaa yskää, joka ei kuitenkaan haukkuvaa ollut vaan ihan erilaista kuin muissa flunssissa.
PoistaSaatoin tyttäreni Hongkongin lennolle 2.1.2020. Lähtöselvitysaula oli täynnä kiinalaisia, samalle lennolle menijöitä. Tästä noin viikko alkoi ensimmäiset oireet. Joka paheni siihen järkyttävään yskään, kurkkukipuun, hengenahdistukseen. Lääkärissä käyntejä kertyi monia. Söin kolme eri antibiootti kuuria, kolme kortisoni kuuria plus kaikkea muuta mitä määrättiin. Ensimmäinen lääkärikäynti oli 4.2. ja viimeinen 1.4. Tämän jälkeen alkoi paraneminen. Moista ”flunssaa” en koskaan ennen ollut sairastanut. Minullakaan tästä ei ole korona todistusta, vaikka hyvin tod näk oli korona, lääkärienkin mukaan hyvinkin todennäköistä. Tyttäreni sairastui koronaan (postiivinen covid-19 näyte) elokuussa 2020. Elelimme karanteeni ajan samassa huoneistossa. Lähikontakteilta en välttynyt. Koronaan en tällöin itse sairastunut. Oliko se ihme vaiko immuniteetti? Ei voi olla varma.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tarina! Helposti kyllä ajattelee, että sinulla oli suoja sairastetusta koronasta elokuussa päällä. Varma tietysti ei voi olla, koronan tarttuminen tuntuu joskus olevan ihan arpapeliä, kun samassa taloudessakaan ei kaikki sairastu. Ja jos ajatellaan että sait koronan silloin lentokentällä kiinalaisilta jotka menivät lennolle tyttäresi kanssa, niin hän ei myöskään silloin sairastunut.
Poista