Kymmenen kysymystä äidille ja yksi isälle

Äiti missä mun reppu on?

Tänään vuorossa on erilainen postaus, lyhyt kuin mikä. Alkukesän yltäkylläisyys ympäröi kaikkialla, sen tuoksut, äänet ja värit, ja valo, kaikkialla  valo. Sanomaton ikävä johonkin ja jotakin kohtaan; samaan aikaan sanomaton onni siitä mikä on lähellä: läheiset, perhe, lapset. 

Sen keskellä luin tänä aamuna naapurini Facebook-päivityksen, joka sai minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle pitkäksi aikaa. Haluan jakaa tätä hyvää tuulta eteenpäinkin, ja vapaasti mukaillen tätä päivitystä kirjoitan tämän lyhyen mutta ytimekkään postauksen. 

Kymmenen (ja muutaman yli) kysymystä, jotka lapsi esittää äidille:

- Missä puhelimeni on?

- Mitä tänään syödään? 

- Paljonko kello on?

- Onko meillä jotain hyvää?

- Missä puhtaat sukkani/paitani/housuni/hameeni on? 

- Milloin tulet kotiin?

- Mikä päivä tänään on? 

- Missä kylpytakkini on?

- Mitä laitan tänään päälle?

- Täytyykö laittaa pipo ja hanskat vai ei?

- Missä on poliisilegoukko/jalkapallobarbi/muovikobra/se punainen taskurapupehmolelu joka ostettiin viime kesänä  Korkeasaaresta?

- Milloin ruoka on valmista?

- Missä reppuni on?

- Missä on hiusharjani?

Lapsen kysymys isälle:

- Missä äiti on? 

Niin yksinkertaista se on. Isälle. Äidin tehtävä on muistaa X kertaa asioita, tavaroiden paikkoja, organisointia ja ennakointia, jotta lapsen elämässä kaikki pienet tärkeät asiat pyörivät. 

Ja hän tekee sen automaattisesti, asiaa edes ajattelematta, mielellään ja täydestä sydämestään, parhaansa yrittäen ja vajaavaisuutensa tuntien. 

Onko tuttua? 

Äiti on aina äiti.