Teemasynttärit vähän vaikeammasta teemasta - oliko 7-vuotias tyytyväinen?

Meillä on tapana, että lapset saavat päättää syntymäpäivänsä teeman, ja valittua teemaa noudatetaan juhlissa mahdollisimman uskollisesti. Tykkään todella paljon suunnitella ja toteuttaa näitä teemajuhlia, miettiä värejä, yksityiskohtia ja erityisesti juhlapöydän tarjottavien päätähteä, kakkua. 

Tänä vuonna keskimmäinen laittoi minut kuitenkin lujille 7-vuotissyntymäpäivänsä teematoiveen kanssa: aavikkokettu, la volpe del deserto. Se on ollut jo pitkään hänen lempieläimensä joten toive oli ymmärrettävä. Synttäreiden teemana se ei ole helpoimmasta päästä. Miten olisi tiikeri, leopardi tai flamingo, tai vaikka Star Wars? 

Ei puhettakaan. Aavikkokettu sen olla piti. 

Ryhdyin käymään läpi netin juhlatarvikevalikoimaa tietäen jo etukäteen, että aavikkokettuserviettejä, -kakkukuvia tai -paperilautasia on turha haaveilla löytävänsä. 

Pienen hetken mietittyäni suunnitelma alkoi kuitenkin selkeytyä. Aavikolla on hiekkaa, joka on kullaruskean väristä. Teemaväri: hiekanruskea, -keltainen ja -kultainen. Kakuksi tietysti kinuskikakku, ja sitten vielä pitää keksiä jokin aavikkokettumainen koriste sen päälle. 

Ruokakauppojen leivontahyllyiltä ei löytynyt mitään sinne päinkään, mutta supermarketin leluostastolla kävi mäihä: hyllyllä nökötti muiden Schleich-muovieläinten joukossa rivi ihka oikeita leluaavikkokettuja! Ostin niitä heti kaksi melkein uskomatta tuuriani. Ne kun puunaisi vedellä ja saippualla puhtaaksi, niin ei kun kakun päälle vaan kinuskiaavikolle astelemaan. 

Kaupassa myytiin myös juuri sopivan hiekkaisen sävyisiä kertakäyttöastioita. Kun valitsimme niitä pojan kanssa yhdessä, hän huomasi mielissään että pakkauksessa luki niiden olevan kaiken lisäksi ekologisia eli kierrätysmateriaaleista tehtyjä ja maatuvia. Äiti katso, nämä ovat luonnolle ystävällisiä, hän hihkaisi kaupassa ja mielissäni olin minäkin. Kaukana ovat ajat, jolloin ostettiin muovisia kertakäyttöasioita! 

Ja koska oli vapunseutu, hankimme tavanomaisten serpentiinien lisäksi myös rullan kultaista serpentiiniä. Lisäksi vähän keltaisia ja oransseja ilmapalloja, ja koristelu oli valmis.

Loppujen lopuksi siis hyvin pienellä vaivalla saatiin luotua aavikkokettumaista tunnelmaa synttärijuhliin, jotka pidettiin ajan hengen mukaisesti ulkona terassilla. Ilma onneksi suosi eli aurinko paistoi koko ajan, mikä on meidän perhejuhlissa todella harvinaista. Häistämme lähtien on käynyt niin, että yleensä aina sataa tai on vähintäänkin pilvistä ja kylmää, joskus myös tuulee ja suorastaan myrskyää (lue viimeisimmästä juhlasäästä postauksesta Uneton myrsky-yö meren rannalla - kestivätkö kattopellit, kaatuivatko puut?)

Teeman mukaisten synttärien järjestämisessä parasta on tietenkin se, että päivänsankari on iloinen ja innoissaan saadessaan toiveittensa mukaisen juhlapäivän. Pojalta ei jäänyt pieninkään teemaan sopiva yksityiskohta huomaamatta värejä ja onnittelukorttia myöten. 

Juhlapäivä oli siis täynnä aavikkokettumaisuutta, aurinkoa, ilmapalloja ja herkkuja, ystäviä, kummeja ja muita läheisiä. Melkein unohtui hetkeksi koronakin sekä se, että koiramme Nera elää parhaillaan viimeisiä elinhetkiään. Siirsimme pojan toiveesta eutanasiaa syntymäpäivän yli, sillä muuten juhlapäivästä tulisi niin surullinen enkä voisi edes hymyillä.

Menneinä vuosina Nera on ollut mukana juhlissa niin kuin kaikessa muussakin menossa. Nyt sen kynnet eivät rapisseet terassilautoja vasten eikä häntä heilunut juhlavieraiden joukossa sillä pidimme sen sisällä, mutta halukkaat vieraat eli he joille Nera on ollut tärkeä, saattoivat käydä sisällä antamassa sille viimeiset rapsutukset sen sairashuoneessa, jossa saattoihoidamme sitä näiden viimeisten hetkien ajan. Illalla annoimme sille herkkuja eli juhlista yli jäänyttä pizzaa sekä nakkeja jotka se hyvällä ruokahalulla nautti. 

Nyt, kuten juhlien jälkeen aina, olo on vähän tyhjä, mutta tällä kerralla erityisen paljon. Eiliset juhlat olivat niin valoisat, ja synttärisankari loisti suurimpana valona hymyineen ja onnesta tuikkivine silmineen. Odotettu syntymäpäivä oli vihdoin täällä! 

Ja niin paljon ystäviä tuli kylään ja toi lahjoja, toivottuja, mieluisia lahjoja joista jokainen oli juuri omiaan loputtoman tiedonhaluiselle, valtavaa luomis- ja oppismiskautta elävälle tulevalle ekaluokkalaiselle: Lasten uutisten tilaus, hieno uusi karttapallo, iso kasa piirustuvälineitä, karttapalapeli ja kirja kaikista maailman valtioiden lipuista, shakkilauta, legoja...

Illalla palapelinteko, karttojen tutkiminen ja shakinpeluu jatkuivat pitkälle lasten nukkumaanmenoajan yli, mutta en raaskinut komentaa lapsia nukkumaan vaikka edessä oli arkipäivä. Ei vielä äiti, haluan että synttäripäivä jatkuu vielä vähän. Voiko sellaiseen pyyntöön muka olla suostumatta?

Ja niin juhlapäivä jatkui vielä yhden shakkipelin verran. Sen jälkeen annoimme hyvänyönrapsutukset Neralle ja seuraavassa hetkessä päivänsankari jo nukkuikin ja sisarukset perässä. Hiljaisessa talossa kuului enää astianpesukoneen hurina ja koiran kynsien rapina parkettia vasten, sitten veden latkimisen ääntä - oi, vielä hetken noita ääniä kuuluu tässä kodissa - sitten ei kuulunut enää mitään, sillä nukahdin, uupuneena juhlista minäkin.