Hulevesiongelma - lisääntyvien kaatosateiden seuraus takapihallamme

Hulevettä kerrakseen.

Siitä on vasta jokunen vuosi kun kuulin sanan hulevesi ensi kertaa. Mikä ihmeen hule, ai jotain sadevesi- ja rakennusjuttuja. 

Sitten viime keväänä luin Kerttu Kotakorven erinomaisen kirjan Suomen luonto 2100. Tutkimusretki tulevaisuuteen. (Bazar kustannus 2021) Siinä kerrotaan erinomaisen tarkasti monista niistä seurauksista ja ilmiöistä, joita ilmastonmuutos Suomen säässä ja luonnossa aiheuttaa. Esimerkiksi viistosateet lisääntyvät ja samoin hulevesien määrä. 

Samoihin aikoihin kirjan lukemisen kanssa kuulin ensi huhuja Helsingin kaupungin hulevesisuunnitelmasta, joka velvoittaa kiinteistön omistajia liittymään kaupungin hulevesijärjestelmään, tai jos velvoituksesta saa vapautuksen, järjestämään tonttiensa hulevesien imeyttäminen ja hidastaminen maaperään niin, ettei se lisää tulvariskiä tai aiheuta huleveden liiallista valumista kaupungin viemäreihin.

Kirjan lukeminen oli hyödyllistä siinäkin mielessä, että asumme Helsingissä ja kaupungin hulevesiveloitteet koskevat myös meitä. Jos en aikaisemmin ole kuullut tai halunnut tietää mitään hulevesistä, niin nyt on pakko alkaa kuulla ja aiheeseen tutustua.

Hulevesi on kaikki se vesi, joka taivaalta sateen muodossa yllemme tulee. Sadevesi tahi lumien sulamisvesi. Kaikki se vesi joka talojen kattoihin osuu, valuu ränneihin ja sadevesikaivoihin tai sulaa keväällä pihalle ja katoille kerääntyneistä lumihangista.

Jos ilmastonmuutosennustuksia on uskominen, sateet kaikissa olomuodoissaan tulevat lisääntymään eli vettä tulee taivaalta muodossa tai toisessa yhä enemmän. 

Kirjassa annetaankin hyödyllinen vinkki tulevaisuuteen jokaiselle suomalaiselle ihmiselle: hanki hyvät sadevarusteet. Kumisaappaat, sadetakki, kurahousut, veden- ja kosteudenkestävät ulkoiluvaatteet kaikkinensa. Niillä tulee tulevaisuudessa olemaan käyttöä. Sillä sateita tulee riittämään, yli äyräiden, lumivallien ja kaikkien mahdollisten hulevesijärjestelmien. 

Kuten ilmastonmuutokseen liityvät ennusteet ja mallinnukset valitettavasti näyttävät tekevän, tämäkin ennuste lisääntyvistä sateista on todellisuutta valtavalla vauhdilla, jo nyt, eikä joskus kolmenkymmenen vuoden päästä (mikä ihmiselämän harhaanjohtavasta näkökulmasta on pieni iäisyys).

Onhan täällä ennenkin satanut, saattavat ilmastonmuutosdenialistit todeta. Pohjanmaan joet tulvivat joka vuosi ja tämän kesän tulvauutisten Saksassakin, jossa asutaan alavilla mailla laaksojen pohjilla, tulvamerkit kertovat menneiden vuosien ennätystulvista jotka kaikki ovat jo unohtaneet niin kuin ihminen aina kaiken unohtaa kun se ei enää omaa elämää koske. 

Lähijoki tulvii loppukesän rankkasateiden jäljiltä.

Olisikin niin että menneiden aikojen merkeistä voisi tehdä itselleen turvan johon ripustautua. Ei tarvitsisi ajatella tämän ajan rankkasateita ja tulvia ja tauteja ja lämpötiloja vaan voisi ajatella, että ainahan näitä on ollut, aikojen alusta asti. Se olisi ihanan helppoa. 

Siinä missä jotkut vielä askartelevat sen kysymyksen parissa, onko ilmastonmuutos tällä kertaa ihmisen aiheuttama vai ei (joku siis ihan tosissaan kuvittelee, että ilmasto voi luonnostaan muuttua niin järkyttävän nopeasti kuin se nyt on muuttumassa, ilman että 8 miljardia luontoa saastuttavaa, hyväksikäyttävää ja tuhoavaa ihmistä millään lailla on asiaan osallinen), minä askartelen sen parissa miten saada pihamme hulevedet suunnattua pois talon rakenteista ja liiallisessa määrin kaupungin viemäreistä. 

Viime päivinä on satanut niin paljon, etten muista milloin viimeksi. Ja nimenomaan niitä äkillisiä rankkasateita, joiden aikana sade on niin tiheää ettei sen läpi näe, eikä peltikattoa sade enää rummuta vaan piiskaa, pisaroiden pauhu on yhtä suurta jylyä. 

Kaatosade pihalla.

Rännit, neulasista ja lehdistä juuri puhdistetut, eivät mahda vesimäärälle mitään vaan vettä tursuaa niistä ulos joka kohdasta. Ne virtaukset jotka sadekaivoon asti päätyvät kuohuvat kaivon ritilällä kuin painepesurin suuttimesta ulos tulleina, ja kaivo vain vaivoin kykenee ottamaan vastaan kaiken veden. Joskus ei pysty, ja ylimääräinen vesi valuu pihatielle, yhtyy muihin noroihin ja virtauksiin joita piiskaus aiheuttaa, muuttuu laajeneviksi lammikoiksi ja valuu alamäkeen viettävää kaupungin tietä pitkin viemäreihin. 

Siinä sitä nyt on, hulevettä, oikein olan takaa. Kun sade viimein laantuu ja lopulta taukoaa, pihaa laikuttavat isot lätäköt vähän joka suunnassa. Menneen kesän kova kuivuus on ilmeisesti tehnyt maaperästä niin huonosti imevää, että lätäkköjä kertyy yhteen jos toiseen kohtaan talon seinustoilla. 

Katselemme niitä mieheni kanssa päätä raapien ja mietimme, mitä pitäisi tehdä. Jotakin mitä ilmeisimmin pitäisi. Lisää vettä imevää maata talon ympärille, lisää ruohoa, lisää istutuksia.

Sitä se nyt tämä elämä lisääntyvien sateiden, lisääntyvän lämmön ja lisääntyvien hulevesien Suomessa. Ilmastonmuutos on todellakin jo täällä. Ilmastonmuutos NYT, kuten jo kohta pari vuotta sitten kirjoitin. Enkä todellakaan ole mielissäni siitä, että olin kirjoituksineni ja aavistuksineni oikeassa.  

Sorsien ruokintaa sateessa. 
Sade on onneksi vain pukeutumiskysymys.