"Käskettiin ajaa sireenit päällä ambulanssi tyhjänä lisäpelon herättämiseksi." Italialaisen ambulanssikuljettajan kertomus on esimerkki sekaannuksesta, jonka keskellä nyt ollaan

 

Covid-huhut vellovat kuin valtameri.

Kun viime sunnuntaina matkustimme taksilla kohti Rooman lentokenttää, meillä oli vauhdikas ja muutenkin mielenkiintoinen kyyti. Ajoimme niin kovaa että lapsia pelotti, sitä paitsi kuljettaja räpläsi ajon aikana kännykkää ja oli innokas juttelemaan.

Minkälaista Suomessa on asua, kuinka siellä viihdyt (kysymys osoitettu miehelleni), onko siellä hirveän kylmää, mikä on maan koronatilanne, paljonko on rokotettu, eli näitä tavanomaisia kysymyksiä. 

Minä en ota rokotetta edes kuolleen ruumiini yli, nemanco morto, taksikuski seuraavaksi sanoi ja hänen käyttämänsä sananmuoto sai minut tirskahtamaan mutta kätkin reaktion sujuvasti maskini alle. 

Sitten kuljettaja kertoi lähipiirissään tavatuista rokotereaktioista joita oli pitkä lista ja osa vakavia, kuten viisikymppisen ystävän sydänkohtaus. Onhan näitä kuultu, omassakin lähipiirissäni tiedän vastaavia tapauksia kasvohalvauksista sydänkohtaukseen. Olisin halunnut "lohduttaa" häntä sillä, että kaikista rokotteista tulee joillekin haittoja ja ne vakavimmatkin osuvat aina jollekin, mutta niin se vain menee. Rokoteasioissa riskien ja hyötyjen suhde on se mikä ratkaisee, ja tämä suhde valitettavasti määritellään  kokonais-, ei yksilötasolla. 

Yksilöiden kohdalla riskit realisoituvat aina jollekin, ja se mitä yksilö voi rokotteen ottaessaan tehdä, on toivoa hyvää tuuria ja luottaa siihen, että todennäköisyys vakaville haittavaikutuksille on kuitenkin melko pieni. 

Postauksen kuvituksena Välimeren aaltoja
äsken päättyneeltä Italian-lomaltamme.

Ennen kuin ehdin edes kysyä, miksi taksinkuljettaja ei halua koronarokotetta, hän alkoi kertoa syitä: En luota rokotteeseen kuten en luota moneen muuhunkaan asiaan tähän pandemiaan liittyen. Rokotteet ovat pelkkää isoa bisnestä, niillä tehdään rahaa ja rokote on kätevä keino avata yhteiskuntaa, mihin on monella taholla suuret paineet. Vaikka tiedetään, ettei rokote edes estä tartuntaa tai tartuttamista. 

Italialaiset ovat tulleet hulluiksi tämän viruksen kanssa, hän jatkoi. Kaikkea liioitellaan, pelätään flunssankaltaista tautia. Tämän takana on jotain mätää, jotain mitä ei ymmärretä.

Salaliittoteoreetikkokin vielä, ajattelin matkasta jo väsyneenä maskini alla ja katselin ohitse viliseviä Rooman ulosmenoteiden maisemia, karrelle kuivunutta heinikkoa, sypressejä kukkuloilla, metalliromua tien varrella. Ajattelin kotona odottavaa arkea ja syksyä ja talvea, annoin helleilman vielä hetken hivellä ihoa ja äkkiä minua väsytti ja masensi enemmän kuin koskaan. En jaksa tätä maailman menoa enää. Olen väsynyt ihan kaikkeen.

Tiedättekö miksi ajattelen näin, taksikuski lopuksi kysyi. En ollut ihan varma halusinko edes tietää, mutta hän kertoi kumminkin vastausta edes odottamatta:

Serkkuni työskenteli ambulanssinkuljettajana Bergamossa keväällä 2020. Mutta hän sai potkut. Miksikö? Tuona keväänä tuli alueen ambulanssinkuljettajille määräys ajaa sireenit päällä silloinkin, kun auto ei ajanut hälytysajossa, taksinkuljettaja kertoi. Näin tuli kuulemma tehdä lisäpelon ja -paniikin herättämiseksi, per creare piu allarmismo e panico. 

Lopulta serkku oli tallentanut kännykällään asiasta pomonsa kanssa käydyn keskustelun ja näyttänyt tallenteen ylemmälle taholle, sillä ei voinut uskoa tällaisen määräyksen asiallisuuteen. Potkut olivat tulleet välittömästi sen jälkeen. 

En tiedä onko tarina totta, ja joka tapauksessa siinä varmasti ainakin on väritystä mukana. Jonkun naapurin serkun kaima tietää aina jotakin salaista tietoa, sehän on tuttu kuvio kaikissa koronapandemian tapaisissa monimutkaisissa asioissa. 

Mutta se että tällaisia tarinoita kerrotaan, kertoo paljon oleellista tästä ajasta. Lopullista varmuutta ei ole kenelläkään mistään, asiantuntijatkaan eivät ole päässeet täysin selville viruksesta eivätkä hallitukset parhaimmasta koronastrategiasta. 

Tällaisessa tilanteessa ilmaan nousee väkisinkin niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia, että erilaisten tarinoiden, huhujen ja "totuuksien" leviäminen on yhtä väistämätöntä kuin hien kohoaminen iholle, kun tarpeeksi kauan saunassa istuu. Covid-huhujen valtameri velloo valtoimenaan.

Tästä sekamelskasta jokainen sitten poimii omansa, kuka tieteeseen vedoten, kuka tunteeseen, kuka molempiin ja kuka johonkin muuhun. Ja päättää, ketä sisimmässään uskoo, rokoteasiantuntijaa, tilastotieteilijää, ambulanssikuljettajaa vai THL:n pääjohtajaa, vai jotakin aivan muuta.