Nyt riittää! Ajatuksia k-passia vaatineen kahvilan tiskiltä

 

Roska-astiasta bongattua matkalla kauppakeskukseen.

Kävelimme tänään ekaluokkalaisen kanssa lähikauppakeskukseemme Kaareen. Kauan odotettu äiti-poika -iltapäivä, se jota on k-tautipandemian takia lykätty ihan liikaa. Kuten niin paljon muutakin tässä elämässä, synttäreitä, ystävien kanssa kokoontumisia, perheen kanssa yhteistä tekemistä, museokäyntejä, jopa aivan tavallisia kauppareissuja.

Nyt riittää! Nyt todellakin riittää. On kuin parin viime viime viikon aikana valtava, kaiken jähmettävä jäälohkare olisi alkanut sulaa. Ajatukset, epäilyt ja pohdinnat, jotka aiemmin olisi leimattu säälimättä salaliittoteoriaosastolle, ovatkin nyt asiantuntijoiden kommentteja päivän lehtien sivuilla: r*kotteet eivät suojaa tartunnalta, k-passille ei ole oikeudellista pohjaa, toistuvat  tehosteet voivat heikentää ihmisen luonnollista immuniteettia, r*kotteet aiheuttavat uusia variantteja...

Lapseni oli jo pidemmän aikaa tarvinnut housuja, sillä seitsenvuotiaat pojat eivät muuta teekään kuin rikkovat housujensa polvet ja tarvitsevat pavunvarren lailla kasvaessaan alati uusia vaatteita. Kaksi talvea olen tilannut lapsilleni vaatteita netistä tai ostanut nettikirpputoriryhmistä, milloin hyviä löytöjä, milloin valmiiksi nukkaantuneita ja hapertuneita ostoksia tehden.

Nyt lähdimme rohkeasti kohti vaaraa eli ajankohdan huomioon ottaen (perjantai-iltapäivä) täpötäyttä helsinkiläistä kauppakeskusta. Todellista tautipesäkettä siis. Kävelimme puolen tunnin matkan lumisessa pikkupakkasessa, laitoimme kiltisti maskit päälle ennen sisäänastumista ja pidimme niitä päässämme koko noin tunnin kestävän oleskelumme ajan. 

Ostimme housut, ostimme hupparin ja lämpimät haskat reikiintyneiden tilalle, ostimme syntymäpäivälahjan kummitytölle ja vähän lisää vitamiineja luontaistuotekaupasta talven varalle eli kaiken sen mitä tulimme ostamaan. 

Ja kuten aina kun lapsen kanssa ollaan liikenteessä, tarkoituksena oli kruunata kauppareissu cappuccinon ja pullan merkeissä kahvilassa. Kauppakeskus Kaaren toisen kerroksen Roberts Coffee vaikutti tähän tarkoitukseen tarpeeksi rauhalliselta: ei jonoja ja vain muutama asiakas pöydissä. 

Mutta tiskillä odotti luotaantyöntävä lappu, joka kertoi että paikassa vaaditaan k-passia, ja ilman passia vain take away -tilaukset sallitaan. Ihanko totta kysytte k-passia, kysyin kassamyyjältä, sillä olin siinä uskossa että Suomessa k-passi on tällä hetkellä pois käytöstä koska hallituskin on tajunnut, etteivät passit estä tartuntoja ja ovat siten vailla pohjaa. 

Kyllä, meillä kysytään passia, myyjä vastasi. Siinä tapauksessa menemme muualle sillä boikotoimme näitä passipaikkoja, vastasin myyjälle töykeämmin kuin olisin oikeasti halunnutkaan, sillä syytönhän hän raukka tähän kaikkeen oli. Vaikka tarkemmin ajatellen olisimme tietenkin voineet ostaa cappuccinon ja pullat mukaan ja nauttia ne seisaaltaan kahvila-alueen ulkopuolella, metrin parin päässä pöydän ääressä kahvejaan hörppivistä "A-luokan asiakkaista" eli passillisista ihmisistä. 

Voiko tässä selvemmin näkyä, kuinka järjenvastainen, syrjivä ja historian synkimmistä vaiheista esikuvansa ammentava k-passi tässä yhteiskunnassa on? Vai osaako joku älykkäämpi selittää, mitä eroa on viruksen tarttumisen tai sairaalahoidon kapasiteetin kannalta sillä, juoko kahvit kauppakeskuksen kahvilan pöydässä istuen vai metrin päässä seisten tai kävellen jossakin muualla kohdin kauppakeskusta, saman tilan, ilman ja ilmastoinnin joka tapauksessa jakaen? 

Kauppakeskuksen alakerrassa oli kaksi muutakin kahvilaa, mutta äkkivilkaisuilla ne näyttivät niin täysiltä ja jonoisilta (perjantai-illan huumaako oli jo ilmassa?), että katsoin paremmaksi ehdottaa lapselle jäätelöbaarista jätskitötteröiden ostamista. Ja sekös lapselle kelpasi! 

Ostimme jäätelömme ja astuimme raikkaaseen lumisateiseen pikkupakkaseen ulos kauppakeskuksen ovesta. Raitis ilma hiveli ihoa ja tuntui ihanalta, eikä suinkaan vain sen takia että pääsimme maskeistamme eroon (olivathan ne olleet leuan alla joka tapauksessa jo sisällä jäätelöä syödessämme, jälleen yksi järjettömyys lisää kaikkeen tähän "taudintorjunta"kokonaisuuteen). 

Ilma tuntui raikkaalta ennen kaikkea siksi, että pääsimme eroon kaikesta siitä teennäisestä tekopyhyydestä, joka sisällä vallitsi. Maskit, k-passit, käsidesit ja turvavälit. Vanhukset jotka istuskelivat rivissä maskit leuan alla kauppakeskuksen käytävillä, riskiryhmää tartuntaa hakemassa oikein luvan kanssa. Kahvilan pöydässä istuvat passilaiset ja he jotka ostivat kahvinsa mukaan. Miten turhaa, miten väärää, miten järjetöntä. 

Mitä kaikkea k-taudin ympärillä tapahtuu ja miksi? Miksi nämä järjettömät rajoitukset, säännöt ja vaatimukset pakkorokottamisista? Tämä kysymys pitäisi kaikkien esittää itselleen, rehellisesti, viimeisen kahden vuoden aivopesusta riisuttuna. Tämä kysymys pitäisi kaikkien poliitikkojen ja päättäjien esittää itselleen. 

Sillä koskaan ennen tartuntatautien historiassa ei ole koettu mitään tallaista. Ei ole tapahtunut sellaista mitä nyt tapahtuu, eli että valtio ja poliitikot suosittavat ja pakottavat järjestelmällisiä massarokotuksia taudin takia, jonka kuolleisuus on 0,05% eli vähemmän kuin tavallisella kausi-influenssalla. 

Miksi ympäri Eurooppaa nyt kysytään passia joka todistaa sinun saaneen x-määrän piikkejä, kun koko ajan enemmän tulee asiantuntijatason tietoa ja kommenttia siihen, että piikit eivät suojaa tartunnalta, niiden vaatiminen ole perustuslakien kannalta oikein tai ongelmatonta eivätkä ne edes täytä toista perustarkoitustaan tartunnan välttämisen ohella eli piikin ottaneiden ihmisten poissapitämistä sairaalahoidosta ja teho-osastoilta? Miksi viha rokottamattomia kohtaan nousee päivä päivältä ja saa jo muotoja, joita ei natsi-Saksan tapahtumien jälkeen koskaan olisi osattu kuvitella Euroopassa nähtävän? Miksi tätä vihaa monelta osin tahallaan lietsotaan ja rohkaistaan jopa päättäjien ja yhteiskunnan "yläluokan" taholta?

Kysymyksiä olisi loputtomiin, mutta vastauksia kovin vähän. 

Näitä kysymyksiä ja vastauksia niihin pyörittelin päässäni koko kotimatkan ajan. Kävelimme kotia kohti hiljalleen pimenevässä tammikuun lopun iltapäivässä, pysähdyimme matkan varrella lähimetsän kuntoilulaitteissa ja jatkoimme taas matkaa. Ihmettelimme sitä miten valoisaa yhä oli vaikka kello läheni jo neljää, kerroin lapselle kuinka näin kuukauden kuluttua talvipäivänseisauksesta valon lisääntymisen jo huomaa ja hän itsekin muisti, kuinka pimeimpään aikaan kello kolme eli iltapäiväkerhon päättyessä oli jo ihan hämärää mutta nyt ei, vaikka oli jo tuntia myöhäisempää. 

Ajattelin lastani joka joutui kasvamaan tässä hullussa ajassa ja maailmassa, jossa mikään hänen vanhempiensa tutuksi ja varmaksi oppima ei enää päde. Jossa vallitsee järkyttävä kahtiajako rokotettujen ja rokottamattomien kesken, viha ja vastakkainasettelu. 

Ja ajattelin sitä mitä olin juuri äsken Roberts Coffeen tiskillä sanonut: boikotoimme kaikkia paikkoja joissa k-passia kysytään ja tajusin, että juuri se on se mitä kaikkien ihmisten pitäisi juuri nyt ymmärtää tehdä. Riippumatta siitä onko passiin oikeuttavaa piikkiriviä, sairastettua tautia tai negatiivista testitulosta esitettävänä. 

Sillä niin kauan kuin on ihmisiä joiden mielestä k-passi on ihan ok ja jopa toivottavaa ja jotka näyttävät passia ravintoloiden, kauppojen, museoiden, liikuntapaikkojen ja muiden yleisten tilojen ovilla, tyrannia jatkuu. Vasta kun tarpeeksi moni laittaa sille rajat ja sanoo ei, tämä ei kerta kaikkiaan käy, nyt riittää, on toivoa paremmasta, vapaammasta, terveemmästä ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta. Kaikesta siitä mitä yhteiskunta juuri nyt ei ole.