Basilikan ja kesän makua

Lomat ovat monilla ohi, mutta tänään tuntui kyllä ensimmäistä kertaa koko kesänä ulkona siltä, että nyt on oikeasti lämmin. Jo aamusta ovella humahti vastaan lämmin, hikoiluttava ilmamassa, joka syntyy kun lämpömittari näyttää reilusti yli kahdenkymmenen. Tällaista on odotettu, ja tietenkin se saapuu Suomeen vasta nyt, kun viiden viikon Italian-loma alkaa häämöttää näkyvissä.

Basilikat etelänpuoleisella ikkunalaudalla nuupahtivat ensimmäistä kertaa kesän aikana, kun keskipäivän aurinko oli aikansa paahtanut. Ilmeisesti kesä ei niiden kannalta ihan huono ole sittenkään ollut (vettä ainakin on riittänyt), sillä hyvin ovat kasvaneet, samoin kuin takapihan kasvimaan oreganot, tinjamit ja persilijat - ja muutama viimevuotinen porkkanakin on intoutunut kasvamaan suorastaan jättikokoiseksi. Ruohosipulia en mainitse, koska se kasvaa millä säällä hyvänsä ilman kummempia ongelmia. Hieman samaan tapaan kuin Italiassa menestyy mikä hyvänsä yrtti tai kasvi, jonka sattuu haluamaan parvekkeelle tai pihalle. Kateellisena katselen anopin terassin kesät talvet rehottavia rosmariineja ja maaliskuusta marraskuuhun kukoistavia basilikoja. Eikä niitä edes hoideta millään lailla, hyvä jos muistetaan kastella. Liika rakkaus kuulemma tappaa kasvit(kin), anoppi toteaa ja lirauttaa desilitramitallaan vesitilkan ruukkuihin.

   

Nämä eivät ole omia basilikojani - voi kun olisivatkin - vaan Rooman-anopin keittiöpuutarhaa.

Itse tehty on aina parempaa kuin kaupasta ostettu, se pitää paikkaansa pestokastikkeenkin kohdalla. Säästyy lisäaineilta, voi päättää itse suolan määrän, ja lopputuloksena on kaikin puolin ravitsevampi ruoka. Tällainen resepti löytyi pinjansiemenpussin kyljestä, seurasin sitä hieman mukaillen:

PESTOKASTIKE

1 ruukku basilikaa

4 rkl pinjansiemeniä

50 g raastettua parmesan-juustoa (käytin Pecorinoa, hyvin sopi)

2 valkosipulinkynttä

2,5 dl oliiviöljyä (2 dl riitti minun mielestäni ja silloinkin lopputulos oli tosi öljyinen)

suolaa maun mukaan

Jauha basilika, pinjansiemenet ja valkosipulinkynnet morttelissa tai monitoimikoneessa. Lisää juustoraaste. Valuta öljy ohuena nauhana joukkoon ja sekoita. 

Vaikka öljyä on paljon, lopputuloksena on raikas, herkullisesti basilikalta ja valkosipulilta maistuva kastike - yksi parhaista basilikaresepteistä. Käytin jauhamisessa sauvasekoitinta - olisikohan morttelilla tullut parempaa?

Pakko oli itsekin syödä lautasellinen pastaa, niin hyvää pestosta tuli.Olen viime syksynä tehnyt päätöksen, että syön pastaa ja leipää vain silloin, kun tarjolla on jotain todella hyvää ja kaiken sen hiilarimäärän ja valkoisten jauhojen arvoista. Suomessa sellaista tapahtuu ehkä kerran pari viikossa, Italianreissuilla kerran, kaksi tai kolme kertaa päivässä. Syyskuisen päätöksen jälkeen olemme olleet Italiassa yhteensä neljä kuukautta, joten pastapitoista on ollut...

Se siitä lämpimästä ilmamassasta. Sillä välin kun blogiteksti valmistui, taivas on täyttynyt pilvistä ja tuuli on taas tavanomaisen viileä. Mutta ei sentään kalsean kylmä, kuten niin usein tänä kesänä on ollut. Ehkä toivoa hellerintaman saapumisesta yhä on.