Kesäkurpitsaa ja muita kesän ihanuuksia

Tekijä -

Viime viikkoina on kaupan vihannesosastolla ollut mukavat oltavat: suomalaista kesäkurpitsaa, kaaleja, salaatteja ja muita vihanneksia on joka puolella. Vielä kun saisi samaa tavaraa kohtuuhinnalla luomuna... Joka tapauksessa oma ostoskärry täyttyy näistä ihanuuksista joka ostosreissulla, viime kerralla löytyi myös veikeää violettia kukkakaalia ja romanescu-parsakaalia, jota Rooman-anoppini käyttää paljon, enemmän kuin perinteistä parsakaalia.

Italiassa kaalien sesonki on talvella, ja jo keväällä alkaa olla vaikeaa niitä löytää. Sen huomasin tämän vuoden maaliskuussa, kun etsiskelin lapsen suosikkivihannesta punakaalia kaupoista, huonoin tuloksin ja etsinnästä turhautuneena. Suomalaisena kun olen tottunut siihen, että mitä vain vihannesta löytyy mihin vuodenaikaan vain kauppojen valikoimista. Se on oikeastaan aika hölmöä. Italiassa mennään selkeämmin sesonkien mukaan, syödään sitä mitä mihinkin vuodenaikaan omassa maassa kasvaa, eikä raahata tuontivihanneksia ties mistä maailmankolkasta. Meidän suomalaisten olisi syytä pyrkiä samaan.

Meillä kotimaisten kaalien ja muidenkin ihanien Suomi-vihannesten aika on nyt, nautitaan siis siitä! Sen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen resepti, kesäkurpitsamuhennos, joka on helppo, vesi- ja vitamiinipitoinen pääruuan lisuke (contorno), tosi hyvää varsinkin hellesäillä:

SITRUUNAINEN KESÄKURPITSAMUHENNOS

3-4 pientä ohutta suomalaista kesäkurpitsaa (isot ja paksutkin tietysti käy, jos ei löydy muuta!)
1 (luomu)sitruuna
extra virgin oliiviöljyä
suolaa

Paloittele kesäkurpitsat siivuiksi ja siivut neljään osaan, höyrytä tai keitä kypsiksi. Anna jäähtyä hetken ja sekoittele, jolloin koostumuksesta tulee lievästi muhennosmainen. Purista joukkoon sitruunan mehut, lorauta sekaan oliiviöljyä ja suolaa. Tarjoa esimerkiksi pihvin tai kalan kanssa. Hyvää myös kylmänä!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Tekijä -
Kuva
Leivinuunin lämmitys on periaatteessa yksinkertaista puuhaa. Seuraavien ohjeiden mukaan sen tulisi käydä käden käänteessä: 1. Avaa yksi ikkuna tai ovi talossa, mutta vältä läpivetoa. 2. Sulje liesituuletin (jos se on huippuimurilla toimiva talon poistoilmasta huolehtiva vekotin). 3. Avaa pellit. 4. Jos edellisestä lämmityskerrasta on aikaa, lämmitä hormia puhaltamalla hiustenkuivaajalla hormiluukkuun parin minuutin ajan tai polta siellä muutama sivu sanomalehden paperia.  5. Lado leivinuunin perälle ilmavasti ristikkäin kymmenkunta pientä ohutta kuivaa puuta, sovittele väleihin sytykkeitä kuten kuivaa kaarnaa tai sytykepaloja (tai molempia).  6. Sytytä tuli, sulje leivinuunin luukku ja pidä luukun ilmaluukut auki.  7. Jos haluat optimoida syttymisolosuhteet, valitse lämmitykselle korkeapaineinen poutapäivä (ei sadetta). 8. Katsele miten tuli syttyy, lisää puuta pari pesällistä, odota hiillosta, pöyhi ja levitä se tasaisesti uunin pohjalle. Kun kekäleet ovat varmasti sammuneet, sulje pe
Lue koko teksti

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Tekijä -
Kuva
Kipeä hammas koko komeudessaan. Viime postauksessa kirjoitin kivusta. Tarkemmin sanoen hammassärystä , joka on vaivannut minua viikkokausia. Ensimmäiset vihlonnat ilmaantuivat jo kesällä, ja siitä syksyn ja talven mittaan tilanne on pahentunut. (Tässä linkki edelliseen postaukseen:  Hammassärky, pahin särky? Keskusteluja kivun kanssa ) Lopulta olen kärvistellyt kuin suoraan hermoon menevän kivun kourissa, menettänyt sen takia yöuniani ja viimein purentakykyni kyseisen hampaan puolella. Särkylääkkeet eivät ole auttaneet kuin korkeintaan aavistuksen.  Kahden hammaslääkärikäynnin jälkeen (joista toinen päivystyskäynti) olen alistunut uskomaan, että heidän arvelunsa ovat totta. Röngenkuvat olivat puhtaat, kariesta ei ollut, ei reiän reikää eikä halkeamia hampaissa.  Vain epäilyttävät, kovasta voimasta kertovat epätasaisuudet kipeän hampaan pinnassa sekä purentatestin karut todisteet sen kertovat: mitä todennäköisimmin narskuttelen yöllä ja pahasti .  Kukapa tällaista olisi uskonut! Kaikki
Lue koko teksti

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Tekijä -
Kuva
Oravasta sanotaan, että se on kuin rotta mutta paremmalla maineella. Katson ulos lumihangen peittämälle takapihalle. Siellä liikkuu jotain, joku. Se ei ole lintu, se ei ole naapurin kissa, mikä se on? Siristän silmiäni nähdäkseni tarkemmin. Rotta! Iso, vaistomaista vastenmielisyyttä herättävä eläin pitkän häntänsä kanssa. Kuin paksu kastemato häntä kiemurtelee vartalon perässä kun rotta kiertää pihanperän kompostikasat, suuntaa taloa kohti ja asettuu tottuneesti ruokailemaan lintujenruokinta-automaatin alle. Rotta, taas. Siihen näkyyn omalla pihalla ei koskaan totu. Tämä tapahtui kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, kevättalven kynnyksellä . Koko talven ulkona oli kipittänyt rottia, ne tulivat syömään talipalloja ja maahan pudonneita siemeniä joilla ruokimme lintuja. Kun satoi lumi, rottien siimahäntäjälkiä näkyi pitkin poikin hangella. Asumme Helsingissä alueella, jossa rottaongelma oli niihin aikoihin maanvaiva, ihmiset myrkyttivät niitä eikä ollut tavatonta nähdä kuollutta ro
Lue koko teksti

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Tekijä -
Kuva
Siellä se siintää pusikon takana, savusaunamme. Tämä postaus on hyvin pitkä, mutta niin on sen sisältämä tarinakin. Se kertoo savusaunasta ja raskaudesta ja siitä, mitä pelkoja näiden kahden yhdistelmä voi pahimmillaan saada aikaan. Jos olet raskaana ja haluat nauttia seesteisestä, huolettomasta raskausajasta, ei ehkä ole hyvä idea lukea tätä postausta. Mutta jos olet raskaana ja haluat vertaistukea omille peloillesi, tämä tarina voi auttaa sinua. Ja vaikka et olisi raskaana, voit lukea tämän kurkistuksena raskaana olevan naisen pään sisään, siellä velloviin monimutkaisiin ajatuksiin, jotka syntyvät kun tietää olevansa vastuussa jostakin niin ainutlaatuisesta kuin oman kehon sisällä kasvavasta ihmiselämästä. Tarina alkaa siis savusaunasta. Hienosta, 1900-luvun alusta peräisin olevasta tummahirsisestä rakennuksesta, jollainen meillä on mökillä. Sen seinät ovat sisältä sysimustuneet, lauteet patinoituneet ja kiuas nököttää nurkassa ikiaikaisen näköisenä kutkuttaen mielikuvitusta
Lue koko teksti

Hetkiä jolloin kaikki pysähtyy

Tekijä -
Kuva
 On hetkiä jolloin aika pysähtyy. Hetkiä, jolloin maailman osaset, yksilön maailman tai koko maailman tai kuten usein tapahtuu, molemmat lomittain, liikahtavat ja siirtyvät uuteen asentoon. Eikä mikään ole enää niin kuin ennen, sillä kerran liikahtaneita osia ei entiseen asentoon enää saa. Sellainen hetki koitti perjantaina 9. elokuuta meidän pienelle perheelle. Ajoimme keskellä puolalaista maaseutua, kolmatta päivää matkalla Rooman-mummolasta kotiin. Olimme pari tuntia sitten pysähtyneet lounaalle hampurilaisbaariin, haukanneet lounaamme ja oikoneet autossa istumisesta jäykistyneitä jalkojamme pysähdyspaikan kävelyteillä. Varsova lähestyi, vielä oli neljä tuntia sen päivän yöpymispaikkaan Suwalkiin. Viimeinen auringonlasku Roomassa ennen lähtöä. Navigaattori hävisi puhelimen näytöltä sen merkiksi, että tulossa oli puhelu. Taasko joku puhelinmyyjä siellä häiritsee, ehdimme ajatella, ennen kuin näimme että puhelu oli tulossa Italian-sukulaiselta. Ah, sielläkö se serkku nyt oli tapaamass
Lue koko teksti