Mämmi ja prociutto ne yhteen sopii
Kulttuurien kohtaaminen on aina mielenkiintoista, arvaamatonta ja haastavaakin. Siihen osasin varautua jo siinä vaiheessa, kun reilut 10 vuotta sitten päätin lyöttäytyä yhteen italialaisen miehen kanssa. Vuosien varrella kulttuurit todella ovat sekoittuneet ja törmänneetkin välillä siinä määrin, että emme enää itsekään oikein tiedä, kumpi meistä on italialaisempi ja kumpi suomalaisempi.
Konkreettisimmin suomalaisuuden ja italialaisuuden yhteen sulautuminen näkyy keittiössä. Pöydässämme ovat sulassa sovussa karjanpiirakat, brushetat, pecorinot ja leipäjuustot, pastat, muikut,pizzat ja marjapuurot. Alussa mieheni teki minuun vaikutuksen pestopastallaan ja mammansa lasagnereseptillä, mutta aika pian minusta tuli se, jonka lasagne sai enemmän kehuja. En muuten tähän päivään mennessäkään ole kertonut Alelle, että olen lisäillyt lasagnereseptiin kaikenlaista "suomalaista", kuten mustapippuria ja kesäkurpitsaa, joita ei kuulemma missään tapauksessa voi sisältyä aitoon italialaiseen lasagneen.
Mutta todella mielenkiintoiseksi sekoittuminen alkoi käydä siinä vaiheessa, kun kahdesta tulikin kolme. Vasta Bambinamme syömisiä seuratessa on kristallisoitunut se seikka, että ruokakulttuurimme todella on sujuva sekoitus Suomea ja Italiaa. Lapsen tyypillinen ateria (kaikki mieliruokia) saattaa sisältää esimerkiksi penne-pastaa tomaattikastikkeella, voissa paistettuja muikkuja, mozzarellaa ja prociutto-kinkkua ja jälkiruuaksi mustikoita ja mämmiä. Ja kaksivuotiaan ihastuttavalla ennakkoluulottomuudella hän sekoittaa sujuvasti yhteen kaikkia näitä ruoka-aineita, aloittaa mustikoilla ja haukkaa välillä prociuttoa, siirtyy pastaan ja jatkaa taas mustikoilla - kunnes pääsee ihan ehdottomaan lempiruokaansa, mämmiin.
Italialaisella keittiöllä on kieltämättä pidemmät juuret, ja raaka-aineiltaan ja maultaan se on ylivertainen, mutta ei suomalaisten ruokien tarvitse sen rinnalla hävetä. Yhdessä ne muodostavat suorastaan täydellisen ja mitä terveellisimmän kokonaisuuden - varsinkin jos poimii joukosta parhaat palat ja yhdistää ne keskenään. Vai mitä sanotte oliiviöljyn, lykopeenipommi tomaatin, luonnon oman antibiootin valkosipulin, superfoodmustikan ja hyviä rasvahappoja pursuavan muikun liitosta? Italiasta on hyvä ottaa mukaan runsas vihannesten syönti ja yleensäkin tuoreiden, yksinkertaisten ja maukkaiden raaka-aineiden ja makujen käyttö, Suomesta ainakin täysjyväviljat ja marjat, unohtamatta tietenkään xylitol-purkkaa!
Konkreettisimmin suomalaisuuden ja italialaisuuden yhteen sulautuminen näkyy keittiössä. Pöydässämme ovat sulassa sovussa karjanpiirakat, brushetat, pecorinot ja leipäjuustot, pastat, muikut,pizzat ja marjapuurot. Alussa mieheni teki minuun vaikutuksen pestopastallaan ja mammansa lasagnereseptillä, mutta aika pian minusta tuli se, jonka lasagne sai enemmän kehuja. En muuten tähän päivään mennessäkään ole kertonut Alelle, että olen lisäillyt lasagnereseptiin kaikenlaista "suomalaista", kuten mustapippuria ja kesäkurpitsaa, joita ei kuulemma missään tapauksessa voi sisältyä aitoon italialaiseen lasagneen.
Mutta todella mielenkiintoiseksi sekoittuminen alkoi käydä siinä vaiheessa, kun kahdesta tulikin kolme. Vasta Bambinamme syömisiä seuratessa on kristallisoitunut se seikka, että ruokakulttuurimme todella on sujuva sekoitus Suomea ja Italiaa. Lapsen tyypillinen ateria (kaikki mieliruokia) saattaa sisältää esimerkiksi penne-pastaa tomaattikastikkeella, voissa paistettuja muikkuja, mozzarellaa ja prociutto-kinkkua ja jälkiruuaksi mustikoita ja mämmiä. Ja kaksivuotiaan ihastuttavalla ennakkoluulottomuudella hän sekoittaa sujuvasti yhteen kaikkia näitä ruoka-aineita, aloittaa mustikoilla ja haukkaa välillä prociuttoa, siirtyy pastaan ja jatkaa taas mustikoilla - kunnes pääsee ihan ehdottomaan lempiruokaansa, mämmiin.
Italialaisella keittiöllä on kieltämättä pidemmät juuret, ja raaka-aineiltaan ja maultaan se on ylivertainen, mutta ei suomalaisten ruokien tarvitse sen rinnalla hävetä. Yhdessä ne muodostavat suorastaan täydellisen ja mitä terveellisimmän kokonaisuuden - varsinkin jos poimii joukosta parhaat palat ja yhdistää ne keskenään. Vai mitä sanotte oliiviöljyn, lykopeenipommi tomaatin, luonnon oman antibiootin valkosipulin, superfoodmustikan ja hyviä rasvahappoja pursuavan muikun liitosta? Italiasta on hyvä ottaa mukaan runsas vihannesten syönti ja yleensäkin tuoreiden, yksinkertaisten ja maukkaiden raaka-aineiden ja makujen käyttö, Suomesta ainakin täysjyväviljat ja marjat, unohtamatta tietenkään xylitol-purkkaa!
Voisin olettaa, että bambinanne syö suurinpiirtein suomalaisten oppien mukaan...jo pienenä. Hieman olin järkyttynyt, kun tuli ensimmäiset lappuset dottoressalta, jossa kehotettiin ensilusikallisiin....ensilusikalliset aloitettiin omenalla ja päärynällä...siitä jatkettiinkin sitten parmesaaniin! Ei ihan heti suomessa annettaisi niin pienille niin suolaista juustoa kuin parmesaani, mutta täälä parmesaania ja pastaa ei voita mikään...niin terveellistä se on, usko pois....tai jos et usko niin opi ainakin pitämään suu kiinni....minä olen oppinut ja pääsee paaaaaaljon helpommalla ;)
VastaaPoista