Rakkaidemme reseptit

Nonnan risotto

Lapsena ihmettelin ystäväni isoäidin reseptikirjan kannen tekstiä: "Rakkaimmat reseptit". Miten reseptit voivat olla rakkaita, ja toiset vielä rakkaampia kuin toiset. Reseptien avulla tehdään ruokaa, ja sillä hyvä, järkeilin. Jotkut reseptit saattoivat toki olla toisia parempia, esimerkiksi suklaatoffeekarkkien ohje verrattuna kaalikäälyreiden reseptiin. Ensiksi mainittujen ohje kuuluu muuten seuraavasti: kuppi sokeria, kuppi kermaa, kaakaojauhetta, voita, keitetään kunnes muuttuu suussasulavan pehmeäksi. Mitä muuta se olisi voinut olla  kuin täydellinen resepti. Mutta että rakas, hmm...

En asiaa silloin sen kummemmin ryhtynyt ratkomaan, mutta vuosien myötä asia on hieman alkanut valjeta, kiitos eletyn elämän ja joskus sen kipeämpienkin puolien. Ainakin minulle rakas resepti tarkoittaa selkeästi yhtä asiaa:

Nimittäin sitä, että reseptiin liittyy jollain lailla joku rakas ihminen. Yleensä niin, että resepti on peräisin joltakulta rakkaalta ja tärkeältä ihmiseltä, mutta reseptin voi tehdä rakkaaksi myös se, että sen mukaan on valmistettu ruokaa hyvässä seurassa, ihanassa elämänvaiheessa tai sen jokun aivan erityisen ihmisen kanssa.

Ei siis se resepti, vaan ihmiset sen takana.

Kun tänään kokkasin perheen suosikkiruuaksi muodostunutta tomaatti-jauheliharisottoa, mieleeni jälleen kerran palasi vuosia sitten mieheni isoäidiltä kuulemani, vieläkin aivan yliveto nyrkkisääntö, jonka avulla muistaa riisin määrä: 4 ruokalusikkaa per ruokailija. Ja samalla muistin sen, miten nonna Giuseppina kädestä pitäen minulle parikymppiselle miniäkokelaalle näytti, kuinka risottoa oikeaoppisesti hämmennetään, jotta se ei pala pohjaan.

Ilman nonna Pinaa en olisi yhtä hyvää risottoa oppinutkaan valmistamaan. Kaiholla ajattelen kaikkia niitä muita reseptisalaisuuksia, joita hänellä olisi ollut minulle jakaa, ellen olisi tavannut häntä vasta siinä vaiheessa, kun hän oli 90-vuotias ja jaksoi keittiössä enää juuri ja juuri raastaa parmesaania ja pestä kasviksia. Ikäänsä nähden hän oli pirteä viimeiseen asti, ja onneksi ehdin edes risoton teon häneltä oppia. Sitä olemme monet kerrat tarjonneet tyytyväisille vieraille, ja se oli ruoka, jota tyttäremme (vähäsuolaisena ja mausteettomana versiona) söi yhdessä meidän kanssamme siinä vaiheessa, kun aloitti siirtymisen soseista "oikeaan" ruokaan. Risotto taisi myös olla yksi ensimmäisistä minun tekemistäni ruuista, jota maistaessaan mieheni totesi, että kyllä sinä taidatkin osata ruokaa laittaa, kun tämä maistuu paremmalta kuin mamman tekemä. Se on kohteliaisuus, joka italialaisen miehen suusta sanottuna merkitsee todella paljon.

Isältä opin hunajabroilerikasviskastikkeen teon, enkä vielä tänä päivänäkään voi tehdä sitä ilman, että mieleeni muistuu kuinka hän haudutti kanansuikaleita melkein tunnin "varmuuden vuoksi" ja valitsi aina tarkkaan kaupan pakastelokerolla kasvissekoituksen, johon kuului mukaan hampaissa mukavasti rapsahtavaa minimaissia. Samoin karjalanpaisti, jauhelihakastike ja erilaiset keitot kuuluvat isältä perittyihin resepteihin. Niitä valmistin hänelle vielä silloinkin, kun syöpä oli riuduttanut hänet laihaksi, mutta ei onneksi vienyt ruokahalua. Kun viimeisinä viikkoina meinasin tehdä pastan kanssa pelkkää tomaattikastiketta, isä erikseen pyysi lisäämään lihaa ja kunnolla mausteita, sillä lääkärit olivat sanoneet, että täytyi syödä hyvin ja tukevasti, että jaksaisi.

Rakkaat ihmiset lähtevät, mutta heidän rakkaat reseptinsä jäävät.

Risoton kanssa meillä oli tänään lihapullia. Niitä syömme yleensä secondo piattona salaatin tai muun kasvislisukkeen kanssa, niin tänäänkin. Lihapullaresepti on ihan omani ja kokeilujen kautta vakiintunut nykyisenlaiseksi. Ehkäpä jonakin päivänä tyttäreni pyörittelee pullia reseptini mukaan ja samalla muistelee, miten äiti opetti silppuamaan yrtit mureketaikinaan... Sillä mielestäni tuoreet yrtit ovat parhaiden lihapullien salaisuus:

YRTTISET LIHAPULLAT

( noin 15 kpl)

400 g jauhelihaa

2 ruokalusikallista turkkilaista jogurttia

1 kanamuna

1-2 valkosipulinkynttä

noin 1/2 tl suolaa

mustapippuria myllystä

ripaus chilijauhetta

nippu ruohosipulia

kourallinen persiljaa tai tinjamia, tai vaikka molempia

Valkosipulinkynnet pilkotaan pieniksi, samoin yrtit. Kaikki ainekset kulhoon ja sekoitetaan. Pyöritellään lihapulliksi ja paistetaan pannulla voissa noin 10 minuuttia eli kunnes ovat kypsiä. Valkosipuli, chili ja yrtit tekevät näistä lihapullista paitsi maistuvampia myös terveellisempiä, sillä ne auttavat lieventämään kehon tulehdustiloja.

Tässä vielä risotonkin ohje:

RISOTTO DELLA NONNA

( 4-5 hengelle)

2 tölkkiä paseerattua tomaattia eli yhteensä 1 kg

400 g jauhelihaa

18 rkl risottoriisiä

1 sipuli

1 pieni kesäkurpitsa

1 keskikokoinen porkkana

reilu 1 tl suolaa tai 1 lihaliemikuutio

mustapippuria 

tuoretta tinjamia

Sipuli ruskistetaan ja jauheliha paistetaan oliiviöljyssä isossa ja laajassa paistinpannussa. Paseerattu tomaatti lisätään, tomaattitölkit täytetään puoliksi vedellä ja vesi lisätään pannuun. Kesäkurpitsa ja porkkana raastetaan ja lisätään joukkoon. Suola ja mustapippuri mukaan. Sekoitetaan.  Annetaan kiehua matalalla lämmöllä välillä pohjaan asti sekoittaen, jotta riisi ei tartu pannuun. Risotto on valmista noin 20 minuutin kuluttua eli kun neste on imeytynyt riisiin ja riisi on pehmeää al dente. Vettä lisätään keittämisen aikana, jos risotto meinaa kuivua liikaa.

Itse tykkään jättää risoton aika vetiseksi, varsinkin jos tarkoitus on tehdä iso annos useammalle päivälle, se kuivuu kuitenkin jäähtyessään. Lopuksi pinnalle reilusti tuoretta tinjamia. Kuvan annoksessa sitä on vähänlaisesti, sillä lapsellani on harmittava tapa vieroksua yrttejä ruuassa. Yrttilihapulliakin hän on vasta hiljattain alkanut syödä, ehkä noin 50 maistamiskerran jälkeen...Millä kummalla tavasta saisi kasvatettua pois?