Keho ja mieli mitattu - terveysähkyä Messukeskuksessa

Terveysmessutuliaisia.

Mitä seuraa, kun terveysasioista kiinnostunut henkilö laitetaan päiväksi Messukeskuksen I love me -messuille? Täydellinen hullaantuminen tietenkin.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että eteisessä lojuu kasa messumateriaalipaperikasseja, keittiön pöydällä läjä uudenuutukaisia terveystuotteita, ja kylpyhuonettakin koristaa muutama uusi hiustenhoitopullo. Testattu on niin kehonkoostumus, ihon kosteustasapaino, hiuspohjan kunto kuin henkinen tila eli auran väri, ja testituloksia sulatellessa kelpaa maistella messuherkkuja kuten gojimarjaraakasuklaata ja psylliumkuituleipää.

Terveys, hyvinvointi ja etenkin terveellinen ruoka on nyt in, se oli messuillakin helppo huomata. Pelkästään raakasuklaata mainostavia kojuja oli paikalla varmasti ainakin kymmenen, ja kaikenlaisten superterveellisten ruoka-aineiden kirjo oli suorastaan pyörryttävä. Juuri kun tutustui edellisellä kojulla siihen kaikkein ravintorikkaimpaan ruokaan mitä olemassa on, seuraavalla tuli vastaan vielä vähän ravintorikkaampi. Vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja, luonnollista, käsittelemätöntä, kuumentamatonta!

Messuvieraat maistelivat pakuriteetä, viherjauheita, terveyssmoothieita, luomupuuroja, superfoodeja ja monivitamiinivalmisteita suurella innolla, minä muiden mukana. Jossain vaiheessa alkoi melkein tuntua, että nyt on vitamiinien ja ravintorikkaiden ruokien liikasaanti jo lähellä, ja vatsakin rupesi kurisemaan siihen tapaan, että uusien makujen ja superravinteiden sekamelskassa oli selvästi liikaa sulattelemista.

Löytyykö onni ja terveys todella lahottajasieniteestä ja aloeverauutteista, ja mihin asti edellytykset terveyteen ja hyvään vastustuskykyyn voi ruualla ja ravintolisillä optimoida?

Sitä jouduin pohtimaan, kun olisi tehnyt mieli ostaa jokainen superravinteikas tuote, joihin messuilla törmäsin. Ajattelin ruokavaliotani, johon jo nyt perusterveellisen ruuan lisäksi kuuluu MSM-jauhe, C- ja D-vitamiini- ja sinkkilisä, Chlorella- ja Spirulinalevät, maitohappobakteerit, tärkeimmät mainitakseni. Messuilla myös vihdoin toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hankin vuorisuolaa sekä kookossokeria korvaamaan raffinoidut ravintoköyhät vastineensa pöytäsuolan ja valkoisen sokerin. 


Pakuriteepakkaus kädessäni ja ostospäätöstä empiessäni yhtäkkiä tuli raja vastaan. Minulla on jo leväni ja vitamiinini, voiko tämä pakuritee enää parantaa elimistöni hyvinvointia yhtään enempää? Olkoonkin, että pakurikääpä on varmasti hyvin ravinteikas ja terveellinen sieni, sitä en yhtään epäile. Joku voisi kutsua järjen ääneksi sitä, että jätin lopulta pakurikäävän ostamatta, mutta itse kutsun sitä terveellisyyskylläisyydeksi tai terveysähkyksi. Toisin sanoen, jos en olemassa olevilla eväillä pysy terveenä ja pärjää, vika on sitten jossakin muualla.

Onneksi edes joskus tuntuu tältä, muuten olisin pian köyhä ja rahaton. Terveellisyys kun ei ole mitään halpaa lystiä. Messuseuralaiseni eli veljeni vaimo totesi osuvasti, että raakasuklaata olisi kyllä kiva ostaa koko perheelle, mutta kun herkkunälkäisiä lapsia on viisi kappaletta ja oman (leijonan)osansa vaativat vanhemmat päälle, niin karkkipäivälle tulee äkkiä hintaa.

Raakasuklaan maine tosin sen kun parani omissa silmissäni tämänpäiväisillä messuilla. Makukin tuntui jo paremmalta kuin eilisen ensimaistelun jälkeen, liekö kyseessä siis tottumuskysymys. Kuumentamattoman kaakaon sain jopa kuulla olevan se kaikkein ravintorikkain ruoka (tällä kertaa sen). Olkoon totta tai ei, mutta ihan varmasti vitamiineja ja hivenaineita siinä riittää yllin kyllin. Kaiken tämän tiedon jälkeen tavallisen suklaan syöminen tuntuu melkein tyhmyydeltä.

Kiinnostavimpiin messuelämyksiin kuuluivat ehdottomasti erilaiset testit. Kehonkoostumusmittaus osoitti, että ruokavalioni ei ainakaan ihan pielessä voi olla, sillä niin rasvaprosentti, nestetasapaino kuin viskeraalisen rasvan osuus olivat ihanteelliset, ja ensimmäinen jopa lähellä liian alhaista, eli viime vuosien vapaampi  rasvojen syönti ei selvästikään ole kertynyt kroppaan - rasva ei siis sittenkään lihota!

Ihokin todettiin vain pinnalta kuivaksi, minkä tulkitsen niin, että sisältäpäin se on kunnolla ravittu ja saa riittävästi rasvoja. Mutta hiuspohjasta niitä rasvoja vasta löytyikin. Voimakkaasti suurentavalla anturakameralla kuvattu hiuspohjani näytti suorastaan yököttävältä päänahkaa peittävine rasvakerroksineen. Hiusasiantuntija kertoi, että tässä tapauksessa rasvaa oli selvästi liikaa, eivätkä hiusjuureni voineet hyvin. Tällä ei ruokavalioon ole yhteyttä, enemmänkin stressiin ja hormoneihin. Joka tapauksessa apu löytyi läheltä, ja minulle hyväuskoisellehan oli maailman helpoin työ myydä päänahanpuhdistusseerumia ja vuoden syväpuhdistusshampoot siihen päälle. Enhän voinut olla ostamattakaan, kun sympaattinen italialainen vanhempi herrasmies niin vakuuttavasti selitti, mitä hiukseni aivan välttämättä tarvitsevat! Miten hän oli päätynyt suomalaisille messuille myymään hiustenhoitotuotteita, sitä unohdin harmikseni tiedustella.

Jos ei näillä hiuspohja puhdistu ja hiukset ala kiiltää, niin ei sitten millään. Näin ainakin myyjä lupasi, katsotaan miten käy!

 Jännittävin testitulos tuli auran kuvauksesta ja tulkinnasta. Vaikka en voikaan mitenkään ymmärtää, kuinka tavallisen näköisellä kameralla ja tietokoneen avustuksella on mahdollista kuvata ihmisten niin sanottuja energiakenttiä, jännittävältä ja kauniin väriseltä se oma aura näytti. Analyysikin osui ihan nappiinsa tai ainakin sinne päin, sillä sain kuulla olevani rauhallinen, syvällinen, tasapainoinen ja muita ihmisiä ajatteleva ihminen. Aurani värejä ovat vihreä, valkoinen ja keltainen eli olen henkinen, älykäs ja minulla on kapasiteettia kasvaa ihmisenä. Tosin auran laidalla näkyi myös punaista, mikä tapauksessani kertoo taustalla piilevästä stressistä ja siitä, että jokin lähitulevaisuudessa huolettaa (oikein!). Aktiivinen ja maskuliininen (?) puoleni näyttäisi olevan tällä hetkellä hallitseva ja haluan antaa itsestäni muille. Sen sijaan passiivinen, vastaanottava puoli on heikompi, ja minulla tuntuisi olevan suoranainen blokki liittyen tiedon ja joidenkin asioiden vastaanottamiseen. Hirvitys, mitähän sekin tarkoittaa?

Itseni tuntien, moni asia pitää paikkaansa. Sattumaako? Horoskoopinlaatijoiden kykyä puhua sopivasti ympäripyöreitä? Vai oikeaa auraa ja salattua tietoa? Siinäpä pulma, jota on hyvä pohtia uuden laavalampun varjossa terveysteetä hörppien, lempeää haudutettua ohrapuuroa nauttien ja terveellisempää spelttilakua mutustellen. Kehoni tuntuu tänä iltana huippuravitulta, ja ehkäpä myös mieleni on saanut oman osansa!

Haudutettua ohrahiutalepuuroa kookossokerilla. Ohra pilkkoo laktoosia maitosokeriksi, joten siitä tehtyä puuroa voivat kuulemma syödä laktoori-intolerantikotkin, ja lisäksi puuro maistuu makealta ihan pelkiltään. Ravinteikas ja miedosti makea kookossokeri sopii siihen kuitenkin mainiosti, sillä maku vivahtaa aavistuksen kaneliin.

Laava- eli suolalampun ionisoivaa tunnelmaa.