Jouluisilla eväillä kohti maailmanloppua

Joululaatikoiden ainekset - parasta maailmanloppuruokaa!

Keittiön ruokakaappi on merkillisen täynnä. Säilykepapuja, kikherneitä, tonnikalaa, makrillifileitä, ananastölkkejä, juureksia, pähkinöitä, rusinoita, kaikenlaista kuivamuonaa. Katselen sitä itsekin hämmästyneenä ja kysyn, olenko minä todella näin höyrähtänyt.

Tiedän, etten ole maailmassa ainoa, jonka ruokakaappi tällä hetkellä pullistelee säilykeruokaa. Ja joka on jemmannut tulitikkuaskeja keittiön laatikoihin normaalioloissa monen vuoden tarpeiksi.  Ei se silti minun touhuistani yhtään selväjärkisempiä tee, kertoo vain ihmiskunnan taipumuksesta joukkohysteriaan.

Kohta selviää, onko varustautumiselle tarvetta. Muutaman tunnin kuluttua kalenteri kääntyy vihdoin joulukuun 22. päivän puolelle, ja mayojen viheliäinen ennustus maailmanlopusta siirtyy huvittavaksi yksityiskohdaksi historian kirjoihin.

Vai uskonko minä todella, että ikivanha intiaaniennustus pitää paikkaansa?
Jos kysymys olisi esitetty seitsemän vuotta sitten eli vähän sen jälkeen, kun olin ensi kertaa kuullut vuonna 2012 odottavasta maailmanlopusta, vastaus olisi ollut melko vakaasti kyllä. Muistan ikuisesti, kuinka saimme mieheni kanssa Roomaan vierailulle ystäväni, joka oli vastikään tutustunut Mayojen maailmalopusta puhuviin ihmisiin.
Hän oli luopunut kengistään ollakseen lähempänä Äiti maata, mutta oli silti sama vanha ystäväni, ja vietimme hauskat pari päivää yhdessä Roomassa. Mutta yhdestä asiasta en pitänyt: hänen maailmanloppupuheistaan. Tiesin jo sinä hetkenä, että asia tulisi kummittelemaan mielessäni seuraavat vuodet. Sana maailmanloppu herättää minussa aina alkukantaisia pelkoreaktioita, jotka kumpuavat suoraan alitajunnasta. Olenhan ollut lapsi, joka ei öisin saanut unta maailmanloppua pelätessään ja maanantaipäivän kello 12 hälytyssireeniäänen kuulleessaan säikähti tuomionpäivän enkeleiden pasuunoiden alkaneen soida.

Kiukutti. Pitikin Mayojen mennä ennustamaan maailmanloppua juuri minun elinajakseni - ikään asia ei olisi jo tarpeeksi aiheuttanut harmia. Siitä eteenpäin olikin liian myöhäistä teeskennellä, ettei ennustusta olisi. Ystäväni osasi sen hyvin perustella, ja myöhemmin alkoi teoriaa tukevia ääniä kuulua muualtakin, netistä, lehdistä, televisosta. Ajatteluni alkoi vahvasti kehittyä siihen suuntaan, että nämä seitsemän vuotta, jotka jäljellä ovat, tulisi elää täysipainoisesti ja joka hetkestä nauttien.

Mutta kuinka ollakaan. Mitä lähemmäs vuosi 2012 tuli, sitä vähemmän uskoin minkään sortin loppuun. Uuden aikakauden alku, kolmen päivän pimeys, ihmiskunnan siirtyminen henkisesti korkeammalle tasolle , tähän asti tuntemamme maailman häviäminen ja korvaantuminen jollakin uudella, teorioitahan riittää. On vaikea uskoa, että tätä päivää olen pelännyt enemmän tai vähemmän tosissani niin monta vuotta.

Luonto ulkona on kauneimmillaan, koko päivän on sadellut kevyttä pakkaslunta, lumivallit hohtavat teiden sivuilla ja puiden oksat riippuvat lumihuurteisina tuulettomassa säässä. On ulkoiltu ja laskettu mäkeä kuten muinakin päivinä. Pimeys tuli varhain kuten aina tähän aikaan vuodesta - ja minä en voinut välttyä puolen sekunnin ajatukselta, että näinköhän aurinko meni tänään iäksi mailleen...

Mutta mitä näin lumoavan valkoisena talvipäivänä muka voisi tapahtua? Meteoriittiko törmätä Maahan tai taivaankappaleiden asento aiheuttaa maailmanlaajuisen sähkökatkon? Rationaalinen minäni totta kai sanoo, että maailmanloppupuheissa on yhtä vähän perää kuin kroonisen valehtelijan sanoissa, eikä tieteellisiä todisteita maailman loppumisesta tänään ole olemassa, mutta - jos kaikki elämässä olisikin kiinni järkevyydestä ja tieteellisistä teorioista! 

Mieheni lukee parhaillaan netistä, mitä kaikkea hullua ihmiset ovat ympäri maailmaa tänään keksineet maailmanlopunodotuksessaan, ja minä yritän olla kuuntelematta hänen raportointiaan. Stonehedge pullistelee shamaaneiksi, hipeiksi ja kaiken maailman hörhöiksi pukeutuneita ihmisiä, ja Ranskassa jotkut ovat keksineet ottaa vastaan illalla saapuvat avaruusoliot (Mayojen jälkeläisiäkö?)marsilaisiksi sonnustautuneina. Onneksi sentään Englannissa eräs vanha druidi on juuri tehnyt taian, jonka avulla maailma pelastuu eikä loppua tulekaan. Halleluja! Huolemme on siis ohi. Varsinkin kun vihdoin myös Nasan sivuilta löytyy rauhoitteleva teksti, jossa järjestelemällisesti kumotaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat teoriat maailmanlopusta, kolmen päivän pimeydestä ja magneettikentän hajoamisesta.

Ehkä on siis syytä ryhdistäytyä, lakata ajattelemasta koko asiaa ja ryhtyä lapsen kanssa piparintekoon, kuten on suunniteltu - sillä edellytyksellä, että löydän yli äyräidensä pursuilevasta kuivakaapista sokerikuorrutteen pipareiden koristelua varten.

Siinä mielessä maailmanloppupelko ajoittui sopivaan aikaan, että tähän aikaan vuodesta kaappi tavallisestikin on täynnä hyvin säilyvää, energiapitoista ja ravitsevaa ruokaa, kuten juureksia, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja suklaata. Kotiimme varastoituneella ruokamäärälle elämme pitkälle kevääseen, ja kalorimäärällä varmasti juhannukseen.

Erään hullun ruokakaappi 21.12.2012.

Jouluostoksetkin on tänä vuonna tehty hyvissä ajoin, viimeinen iso ostosreissu tänä aamuna. Ilmeisesti moni muukin odottaa maailmanloppuja ja on jäänyt lomalle päivää aikaisemmin (kuten mieheni, minun painostuksestani tosin), sillä Kannelmäen Prisma oli kello 11 aamupäivällä tupaten täynnä. Normaalien jouluruokaostosten lisäksi en voinut vastustaa kiusausta: kärryyn eksyi myös pari ylimääräistä C-vitamiinipakkausta, monivitamiinivalmiste ja vielä yksi paketti kosteuspyyhkeitä ja kynttilöitä. Sähkön loppuessa ja vedentulon ehtyessä voi olla tarvetta yhdelle jos toiselle tarvikkeelle, enkä taatusti ole tullut ajatelleeksi edes puoliakaan, JOS jotakin tapahtuisi.

Ja JOS mitään ei puoleenyöhön mennessä ole tapahtunut (muistelen lukeneeni jostain, että loppu koittaisi siinä yhdeksän jälkeen Suomen aikaa), avaamme tämän:

Aitoa shamppanjaa aidon puolivakavan maailmanloppupelon päättymisen kunniaksi. Pullo on jo kylmässä,  nyt kun vielä kaikki menisi hyvin ja pääsisimme sen avaamaan...

Silläkin uhalla, että viimeinenkin maineenrippeeni täysjärkisenä ihmisenä on vaarassa, julkaisen tämän kirjoituksen ja toivotan kaikille -  tietysti hyvää uuden mayalaisen aikakauden alkua!