Aglio, olio e peperoncino - Chilintäydeltä onnea

Chilipaprikoita Amalfissa.

Jääkaappiimme on viime aikoina ilmaantunut iloinen kokoelma erilaisia chilejä. On pientä punaista, isompaa vihreää, jättipunaista ja pikkuvihreää - ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pari purkkia etikkaan säilöttyjä vihreitä jalopenoja, niitäkin miedosta tulisempaan.

Kyseessä on mieheni innostuksen asteelle kehittynyt mieltymys chilin tuliseen makuun. Hän on aina pitänyt chileistä ja erityisesti italialaisesta perusruokalajista aglio, olio peperoncinosta eli öljyisestä valkosipuli-chilipaprikapastasta. Jokin aika sitten söimme pitkästä aikaa vihreitä pepperoneja salaatin kanssa, ja siitä lähtien mies on kantanut kaupasta hedelmäpussillisia chilejä, joita hän ruokakaupassa valikoi irtomyynnistä kuin irtokarkkeja ikään. Ei hassumpi ruokahimo, ja taatusti terveellisempi kuin irtokarkit!

Chilillä eli peperoncinolla on italialaisessa kulttuurissa muitakin merkityksiä kuin ruuan tulinen maustaja. Etenkin Etelä-Italiassa se on hyvän onnen symboli ja vanhastaan pahojen henkien loitolla pitäjä. Mitä etelämmäs mennään, sitä todennäköisemmin italialainen omistaa punaisen chilipaprikakorun ja pitää sitä kaulassaan ainakin tilanteissa, joissa kaivataan hyvää tuuria, kuten Rai Unon jokailtaisessa rahanjakotuuripelissä Affari Tuoi. Siinä laatikkoja hyväonnisessa järjestyksessä avaamalla on mahdollista voittaa jopa miljoona euroa.

Usko symboleihin, talismaaneihin ja onnenamuletteihin elää Italiassa muutenkin paljon elävämpänä kuin Suomessa:

On kiehtovaa huomata, kuinka nuoret pitävät autossaan autoilijoiden pyhimyksen ikonia suojaamassa onnettomuuksilta, ja totta kai monen peruutuspeilistä roikkuvat myös perinteiset punaiset chilipaprikat. Italialainen sisustusesineketju Thun ( www.thun.com ) myy laajaa kokoelmaa onnea tuovia pikkuesineitä kuten neliapilaa, leppäkerttua, norsua, hevosenkenkää, kilpikonnaa ja chilipaprikaa totta kai. Itse olen höyrähtänyt uskomukseen, että leppäkertut tuottavat onnea, ja leppiskokoelmani sen kun kasvaa etenkin jokaisella Italian-reissulla. Leppäkerttu on ollut muodossa tai toisessa mukanani niin tärkeissä työtapaamisissa, synnytyslaitoksella kuin vastikään tulematta jääneen Maya-maailmanlopun päivänä.

Onnea pianon päällä, korvissa ja kaulassa...

...avaimenperässä ja selkärepussa...

...sekä ikkunalaudalla kivileppiksien muodossa.

Tytär sai italialaisilta kummeiltaan heti ristiäislahjaksi oman leppäkerttunsa.

 Myös anoppini autossa on pysyvästi kyydissä Santa Rita -pyhimyksen ikonikuva - ja hyvästä syystä. Hänen elämässään kaikkien mahdottomien ja toivottomien tapausten pyhimys on ihan oikeasti ollut tärkeä. Jouduttuaan nuorena auto-onnettomuuteen ja vaivuttuaan koomaan vasta isän käynti vaivalloisen matkan päässä Santa Ritaa rukoilemassa sai hänet heräämään. 40 päivän koomasta herääminen tapahtui seuraavana päivänä sen jälkeen, kun isä oli ajanut monen sadan kilometrin matkan pyhimyksen kirkkoon pyytämään, että mahdoton toteutuisi ja tytär heräisi.

Meille luterilaisille pyhimyskulttuuri on vieraampi, ja uskonnollisissa asioissa olemme tottuneet esittämään pyyntömme ja toiveemme suoraan Jumalalle. Periaatteessa kyse on silti samasta asiasta eli uskosta, että kääntymällä itseään suuremman voiman puoleen on toivoa saada toive toteutumaan. Jotkut kutsuvat toiveiden toteutumista onneksi ja hyväksi sattumaksi, ja saahan toki myös niin ajatella. Eikä toteutumisen todennäköisyyttä varmaan ainakaan huononna, jos kantaa neliapilaa taskussaan, leppäkerttua avaimenperässään tai punaista chilipaprikaa kaulassaan. Kun menee hyvin, voi ajatella leppäkertun auttaneen, ja kun huonosti, pikkuötökän suojelleen vielä suuremmalta epäonnelta.

Chilipaprikoilla on kuitenkin kaikkien onnenamulettien joukossa eräs kyky, joka tekee siitä ihan oikean hyvän lykyn tuojan, tosin sisäisesti nautittuna. Chilin antioksidanttipitoisuus tekee siitä ykkösruoka-aineen kehon tulehdustilojen torjunnassa ja lievittämisessä. Jos haluaa tehdä ruokavalioonsa yhden hyvän muutoksen ja pitää maustetusta ruuasta, chilin käytön lisääminen on huippuvalinta. Uudenvuodenlupausten jälkimainingeissa monia varmaan kiinnostaa tieto, että chili lisää perusaineenvaihduntaa, hillitsee ruokahalua ja voi siis osaltaan auttaa rasvan palamisessa.

Chilinsyönnin voi aloittaa vaikkapa näin, perusitalialaisella spaghettireseptillä:

AGLIO, OLIO E PEPERONCINO

(täysjyvä)spaghettia noin 80 g / ruokailija

1 -2 valkosipulinkynttä

muutama ruokalusikka hyvää oliiviöljyä

1 punainen chilipaprika, myös kuivattu chilipaprika käy

suolaa

tuoretta persiljaa

Leikkaa valkosipuli pieniksi paloiksi tai purista puristimella. Paloittele myös chilipaprika pieniksi paloiksi. Kuullota valkosipuleita ja paprikaa öljyssä pannulla pienellä lämmöllä sillä välin kun keität pastan runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Älä keitä pastaa täysin kypsäksi vaan jätä se hyvin al denteksi. Ota keitinvettä talteen. Lisää lähes kypsät spaghetit pannulle öljyn ja mausteiden sekaan, lisää keitinvettä, sekoittele ja keitä al denteksi. Lisää lopuksi silputtua persiljaa annosten päälle.