Karnevaalihumua ja lässähtäneitä laskiaispullia

Kermavaahtoa ja mantelimassaa vailla.
Italiassa on meneillään karnevaaliaika, il Carnevale. Se vastaa Suomen laskiaista ja perustarkoitus on sama: herkuttelupainotteinen paastoon laskeutuminen ennen Quaresimaa eli 40 päivää ennen pääsiäistä. Sana karnevaali luultavasti pohjautuukin myöhäislatinan ilmaisuun carnem levare, eli levare carne (dalla dieta), lihan suitsiminen ruokavaliosta.

Mutta sitä ennen mässäillään ja juhlitaan, sitä varten on carnevale! Vaikka karnevaaliaika ei virallisesti kestäkään kuin kuusi päivää eli torstaista tiistaihin ( dal giovedi grasso al martedi grasso), alkaa karnevaalihumua olla ilmassa jo tammikuussa. Ainakin äidit aloittavat lastensa karnevaalipukujen valmistuksen tai metsästyksen, kauppoihin ilmaantuu karnevaalikrääsää ja kahviloihin superrasvaisia karnevaaliherkkuja kuten munkintapaisia frittellejä ja muita makeita ja suolaisia friteerattuja syötäviä.

Karnevaaliaikana olisin mieluiten Italiassa, niin tälläkin hetkellä, mutta minkäs teet. Tosin onhan meillä laskiaispullat, ja tällä hetkellä suomalainen laskiaistunnelma näyttää parhaimpia puoliaan:

ulkona on pikkupakkanen, lumipyry ja senttimetreittäin vastasatanutta, puut valkoisiksi värjännyttä lunta eli mitä parhain ilma pulkkamäkeen, ja laskiaispullataikina kohoaa keittiön pöydän nurkassa. Ehkä siitä syntyy myös muutama frittellekin, jos viitsin alkaa säheltää paistinrasvan kanssa.

Italialaiseen karnevaaliin verrattuna kovin rauhallista ja väritöntähän tämä on, mutta ainahan voimme katsella koneelta vuodentakaisia kuvia Roomassa vietetystä karnevaaliajasta:


 Jotakin italialaisen karnevaalin tapaista pitäisi saada Suomeenkin. Lapsille karnevaaliaika on ihan mainioin juttu, kun viikon ajan saa pukeutua naamiaisasuun vaikka joka päivä, on karnevaalikulkueita, ilmapallokauppiaita, paperisilpun luvallista heittelyä (eli katujen säälimätöntä roskaamista, en uskalla edes ajatella sitä raukkaa, joka kaiken siivoaa), ja munkkeja syödään niin paljon kuin napa vetää. Yhtä pitkää vappua tai syntymäpäiväjuhlaa ilman yhtäkään örisevää humalaista tai edes kaljapulloa.

Yksi vihollinen lasten karnevaalihumulle tosin löytyy. Viime vuonnakin Rooman Ciampinon karnevaalilauantain huipentuma meinasi peruuntua viime hetkillä kokonaan, kun taivaalta uhkasi pudota pari vesipisaraa. Kaikki oli valmista: monen tunnin odotuksen ja kovaäänisistä kaikuvan, tärykalvoja raastavan tunnelmannostatusmusiikin ja -tanssin jälkeen lapset ja innokkaat aikuiset olivat kerääntyneet hyville paikoille kadun varteen karnevaalikulkuetta katsomaan. Vappuviuhkat heiluivat ja puistikon nurmikko oli paksun paperisilpun peitossa.

Joitakin minuutteja ennen paraatin alkua kovaäänisistä kuului ilmoitus, että paraati on peruutettu sateen vuoksi. Lasten pettymys oli käsinkosketeltavaa, mutta minua suomalaisena lähinnä huvitti. Taivaalta tihkui harvakseltaan kevyitä pisaroita, ja sitä kutsuttiin sateeksi! Itselleni ei tullut mieleen edes sateenvarjon tarve, mutta muut aikuiset olivat suojautuneet varjolla jo parin tunnin ajan, tiheältä ilmankosteudelta kenties. Lapsia ei sade tietenkään haittanut vähääkään, mutta mitä ilmeisimmin heitä ei ajateltu siinä tilanteessa ollenkaan.

Tuntui ihan hölmöltä, että lapsille aiheutettiin moinen pettymys ja kaiken paraativalmistelun annettiin mennä hukkaan turhan takia. Karnevaalimusiikkia käännettiin kovemmalle ja juontajakaksikko alkoi keksiä uusia sketsejä tunnelman kohottamiseen, mutta pilallahan se jo oli.

Noin vartin kuluttua "sade" lakkasi, ja pian seurasi ilmoitus, että paraati saapuukin ihan pian. Ja niin kävikin, tosin lyhennettynä versiona, sillä paperimassasta valmistetut kärryt oli pitänyt jättää huonon ilman takia pois:


Takaisin kotoisiin laskiaistunnelmiin. Tämänpäiväiset laskiaispullat ovat hieman erilainen versio, kun terveellisyysajattelu pääsi ulottumaan pullantekoon asti. Korvasin osan jauhoista grahamjauhoilta tietäen, että taikinan täydelliselle kohoamiselle ja pullien kuohkeudelle saan sitä kautta jättää hyvästit, ja lopputulos voi olla aika lässähtänyt. Tosin laitoin taikinaan myös tavallista reilummin voita ja vähän ekstraa eli inkivääriä ja piparkakkumaustetta, jolloin kuohkeuden puute korvaantuu paremmalla maulla.

Kermavaahdon, mantelimassan ja mansikkahillon kanssa ne varmaan ovat vähintään yhtä herkullisia kuin tavalliset pullat, ajattelin etukäteen. Nyt, kun pullat ovat juuri tulleet uunista, mieli on muuttunut. Ne ovat ilman täytteitäkin paljon parempia kuin tavalliset pullat, eivätkä ollenkaan niin lässähtäneitä tai kovia, kuin olin pelännyt. Hyvän keskiverto pyöreän pullan tasoa koostumuksessa, maussa voittavat. 
Inkivääri-grahamjauhopullista tuli ihan hyvän näköisiä,etenkin etualan lapsen tekemistä. .

INKIVÄÄRI-GRAHAMLASKIAISPULLAT

5 dl täysmaitoa
13 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
2 pussia kuivahiivaa
200 g sulatettua voita
1 muna
1 tl suolaa
2 dl (ruoko)sokeria
1 rkl kardemummaa
2 tl inkivääriä
2 tl piparkakkumaustetta

Lämmitä maito, vatkaa siihen muna ja mausteet. Lisää jauhot, kuivahiiva (joka sekoitettu pieneen määrään jauhoja) ja loppuvaiheessa voi. Anna taikinan kohota ja pyörittele pulliksi, voitele kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista 225 asteessa 10-15 min.
Halkaise jäähtyneet pullat keskeltä, kaiva pohjaan kuoppa ja täytä mantelimassalla tai marjahillolla, riippuen siitä kumpaan koulukuntaan kuulut. Laita päälle runsaasti kermavaahtoa ja pistä lakki päälle. Syö ja nauti.

Hyvää laskiaisaikaa! Buon carnevale!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Hetkiä jolloin kaikki pysähtyy