Kiekkopeli vai auringonpaiste, kumpi voittaa? (teksti sisältää ehkä maailman parhaan aurinkosuojareseptin)
Oho, päähäni on sittenkin tarttunut hiukan järkeä. Sillä jos usein minut valtaakin tunne, että viimeisen viidentoista vuoden aikana en ole aikuistunut tai järkevöitynyt vuottakaan, niin onneksi on myös hetkiä, jotka osoittavat toista. Kuten esimerkiksi nyt. Suomi hävisi eilen jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen välierässä, mutta maailmani ei siitä romahtanut. Ei edes liikahtanut, vaan siirryin tyynesti olohuoneen sohvalta pihalle kesäkukkia istuttamaan.Onneksi henkistä kasvua tapahtuu hartaimmankin kiekkofanin päässä, ja olemme päässeet tähän pisteeseen. Tänään olisi ollut pronssiottelu, mutta en ole edes tietoinen mihin aikaan. Kukapa nyt kuluttaisi aikaa kiekko-ottelun parissa, kun ulkona on 24 astetta, tuoksuu kesälle, kasvulle ja lämmölle. Aamu alkoi siis pyöräretkellä (salarakkaallani Jopolla, josta enemmän täällä )ja päivä jatkui lounaalla ulkona puutarhassa. Ruokalepo kuittaantui pihahommilla ja päivä kruunaantui juoksulenkillä vaaleanvihreässä metsässä ja kahvakuulatreenillä alkuillan pitenevissä varjoissa.
Aurinkoa onkin kaivattu, koko pitkä talvi. Keväthangilla siitä sai jo esimakua, mutta joka kerta sitä unohtaa, miten suloista onkaan auringon valo yhdistettynä lämpöön. Ellei ryppyjä ja ihosyöpää tarvitsisi pelätä, kasvattaisin melko nopeasti juuret aurinkotuoliin. Onneksi on aurinkovoiteet, mutta pelkästään niiden varaan ei kannata jäädä, kun luonnolla on omatkin konstit käytettävissä:
punaisten ja oranssien kasvisten beetakaroteenit. Joitakin vuosia sitten, kun aloin ymmärtää jotakin ravinnon merkityksestä kehon toimintoihin, innostui kaupoissa myytävistä "aurinkopillereistä". Silloin niitä myytiin vain paria hassua merkkiä, mutta nyt paitsi joka postimyyntifirma, myös ihan tavallisten kauppojen luontaistuotehyllyt pitävät valikoimissaan "sisäistä aurinkosuojaa", eli käytännössä beetakaroteenia ja paria muuta ravintoainetta kuten lykopeenia ja E-vitamiinia sisältäviä kapseleita, joiden avulla iholle voi saada 2-3 suojakerrointa vastaavaan suojan aurinkoa vastaan. Eihän se hellepäivänä varsinkaan Italiassa ole mitään, mutta totta kai vähä on aina parempi kuin ei mitään.
Eräs paremmin asioista tietävä ystäväni naureskeli jo silloin, että saman asian ajaisi, jos söisin joka päivä muutaman porkkanan. Olin kuitenkin niin tohkeissani sisäisestä aurinkosuojastani, että laitoin mielummin monta kymppiä pillereihin kuin ryhdyin kuorimaan porkkanoita.
Tänä keväänä olen taas muistanut aloittaa sisäisen suojautumisen. En kuitenkaan ole ainakaan vielä haksahtanut aurinkopillereihin, vaan tyydyn kiltisti pureskelemaan porkkanaa. Apuna on myös porkkanamehu, jota nykyisin juon pari desiä päivittäin. Onneksi beetakaroteeni ei rajoitu pelkästään porkkanoihin, vaan monet muutkin oranssit tai punaiset kasvikset sisältävät sitä, kuten mango, appelsiini, verkkomeloni, aprikoosi, papaija ja kurpitsa. Myös mm. tomaatti ja pinaatti ovat beetakaroteenin lähteitä. Kyllähän nämä tylsät aurinkopillerit voittavat, ja siinä sivussa ravintoaineitakin tulee huimasti enemmän kuin se muutama. Oma aurinkosuojasuosikkini on ehdottomasti seuraava coctail:
AURINKOJUOMA ( 3 isoa lasia)
1 pieni ananas
4 dl luomuporkkanamehua
2 appelsiinin puristettu mehu
puolikas verkkomeloni (hyvä ja mehukas, haista melonia kaupassa, kuoren läpi pitäisi tuntua selvä melonin makea tuoksu. Tämäkään ei tosin Suomessa aina takaa hyvää makua, valitettavasti...)
reilu kourallinen baby-pinaattia
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa
Paloittele jääkaappikylmät (jos haluat kylmempää juomaa) hedelmät, heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surruttele pari minuuttia, kunnes juoma on samettista. Jos on oikein helle, lisää pari jääpalaa sekaan. Nauti säännöllisesti ja mieluiten auringon lämmössä tai puolivarjossa.
Itse nautiskelin oman aurinkojuomani tänään ihastellen upouusia kesäkukkiani:
 |
| Huovinkukka on kesäkukkien parhaimmistoa. Viime kesänä se kukki koko kesän ajan olemattomalla lannoituksella ja hoidolla. |
Peli ei ollut edes puolessavälissä, kun suomalaiset ja ruotsalaiset olivat jo moneen otteeseen olleet toistensa kimpussa. Ei mitään suoranaista nyrkkitappelua, mutta toisen tönimistä, tuuppimista ja nyrkit ojossa oloa kuitenkin.
Mitähän tapahtuisi, jos jalkapallokentällä tapahtuisi jotakin sellaista? Pelaaja tulisi ja alkaisi iskeä toista silmään, paikalle ryntäisi puoli tusinaa muutakin nyrkinheiluttelijaa ja tuomarit saisivat tehdä kaikkensa, jotta riitapukarit saataisiin erotettua toisistaan. Punaiset kortithan siitä tulisi jokaiselle nahinassa mukana olleelle. Ulos kentältä ja sillä siisti. Tulimme yhteistuumin siihen lopputulokseen, että jääkiekossa tulisi ottaa käyttöön samanlainen linja. Ihan varmasti loppuisi tappelunhalu, eikä kukaan enää voisi tulla sanomaan, että "tämä tämmöinen nyt vain kuuluu lajiin".
Jääkiekossa toisen mukiloimisesta saa tavallisimmillaan vain kaksi minuuttia rangaistusta, ja sen jälkeen agressiivinen pelaaja on taas kentällä malttiansa menettämässä. Joskus menee hampaitakin katki ja filmi katkeaa päästä, ja silloinkin löytyy niitä, jotka kehtaavat sanoa että pelaaja on liian vanha lajiin tai jotakin muuta yhtä älytöntä.
Jääkiekkoa katsellessa jalkapallo alkaa tuntua suoranaiselta herrasmieslajilta, vaikka Italiassa juuri jalkapallolla on maine ei-herrasmiespelinä. Katsomon puolella herrasmiesmäisyys on toki useinkin hukassa, mutta se on asia erikseen.
Tänään peli oli selvä: aurinkoinen päivä voitti kirkkaasti kiekko-ottelun. Onpa muuten hurjan vapauttavaa viettää kesäiltaa puutarhakeinussa porkkanamehua siemaillen ja olla autuaan tietämätön pronssiottelun tuloksesta. Aikuistumisessa on puolensa!
Kommentit
Lähetä kommentti