Italialaisten kansantauti ja kiireetön kanakeitto

Kanalientä ja tortellineja.

Costa Concordia on sitten saatu nostettua. Nostamisoperaatiopäivänä silmiini osui suomalaisella nettisivulla hauska otsikko: Concordian nostamisoperaatio on jo ainakin kaksi tuntia myöhässä. Kaksi tuntia! Hirvittävää aikataulujen ylenkatsomista, välinpitämättömyyttä ajan kulusta ja kaikin puolin moittittavaa epätäsmällisyyttä.

Jotenkin minua ei yllättänyt, että italialainen laivannosto-operaatio ei ala ihan aikataulussaan. Yllättävämpää oli, että siitä tehtiin otsikko, mutta kyseessä olikin suomalainen sivusto. Kaikkein yllättävintä olisi ollut, jos operaatio olisi alkanut ajallaan, Italiassa kun ollaan.

En varmaan liioittele yhtään jos sanon, että en ole Italiassa nähnyt vielä yhdenkään asian alkavan ajallaan:

Kun tapaaminen kavereiden kanssa sovitaan yhdeksäksi, ensimmäinen saapuu paikalle ehkä siinä puoli kymmenen tietämillä. Kun  on puhe, että kyläillään kello kuusi, vieraita voi odottaa seitsemän paikkeilla. Viime viikolla lähipiazzalla järjestettiin Pinocchio-nukketeatteriesitys, jonka mainostettiin alkavan klo 20.45. Tuohon aikaan paikalla oli meidän lisäksemme muutama hassu lapsiperhe, ja loput alkoivat saapua yhdeksän jälkeen. Lopulta esitys pääsi alkamaan kello 21.30. Ihmeesti jaksoivat taas lapset istua nakottaa ja katsoa näytelmän loppuun eli iltamyöhään:

Pari päivää sitten kävin kampaajalla. Olin varannut ajan kello viideksi, ja saavuin juoksujalkaa paikalle herättyäni päivätorkuilta hieman liian myöhään. Kun astuin sisään kampaamoon, kello kävi minuuttia yli viiden - olin jo myöhässä! Kaikki kampaajat olivat iloisesti työn touhussa, ja niinpä päädyin istumaan odottajan penkille peräti puoleksi tunniksi.

Ehti siinä hyvin hengitys ja hiki tasaantua.

On toisaalta vapauttavaa, kun ei tarvitse olla kellon orja. Mutta sitten ovat ne kurjat puolet. Kuten esimerkiksi kampaamoreissulla: kauhea kiire ja hoppu, jotta pysyisi aikatalussa, ja kaikki turhan takia. On turhauttavaa olla se ainoa, joka seuraa kelloa ja joutuu tekemään asioita kiireessä, että ehtisi ajoissa sovittuun paikkaan.

Mitäpä siitä seuraa? Tietysti se, että alat itsekin myöhästellä ja  venyttää kelloa. Miksi turhaan juosta ja olla täsmällinen, kun joudut kuitenkin aina odottamaan kaikkia muita?

Siitä ehkä johtuukin, että koko Italia on yksi myöhästelijöiden maa. Kun ei kukaan kuitenkaan ole ajoissa. Mieheltäni asiaa tiedusteltuani hän sanoikin, että esimerkiksi kavereiden tapaamiset sovitaan tarkoituksella noin tuntia aiemmin, kuin kukaan koskaan uskoo olevansa paikalla. Ja koska joku on kuitenkin aina sen tunnin myöhässä.

Suomalaiseen ajatteluun tottuneelle älytöntä, mutta toisaalta - niin toimivaa. Ainakin joustavaa ja stressitöntä, jos ei muuta. Joskus mietin sitäkin, mihin menee kaikki se aika, joka estää ihmisiä saapumasta tapaamisiin ajoissa. Mitä he silloin tekevät, valmistautuvat kotona, istuvat ruuhkassa koska eivät ole päässeet lähtemään ajoissa edellisestä (myöhässä alkaneesta) tapaamisesta, nukkuvat päiväunia?

Sattumoisin luin jokin aika sitten lehdestä, että krooninen myöhästely on diagnotisoitu omaksi sairaudekseen. Henkilöillä, jotka myöhästyvät aina, on vaikeuksia hahmottaa aikaa ja ymmärtää, minkä verran aikaa tarvitaan tiettyihin toimiin ja että esimeriksi 10 minuuttia ei riitä syömiseen, suihkussa käymiseen, tukan kuivaamiseen ja pukeutumiseen. Ja syy tähän piilee ihan aivoissa, rakenteellisesti.

Italialaisten uusi kansantauti on siis keksitty, ainakin jos haluaa uskoa asioiden ja arki-ilmiöiden sairauksiksi nimittämisen mielekkyyteen. Ehkäpä kyseessä on vain tapa, ehkä vähän huono sellainen, mutta kuitenkin ihan tapa vain.

Aikahan ei koskaan lopu. Aikataulujen turha kireys vain saa joskus tuntumaan siltä.

Lopuksi erittäin kiireetön ruokaohje, johon olen viime aikoina tykästynyt. Varsinkin kun illat Roomassa ovat jo muuttuneet viileiksi, jopa villatakkia tarvitaan toisinaan. Silloin ei mikään maistu paremmalta kuin kunnon kanakeitto, italialaisittain:

IL BRODO DI POLLO eli kanaliemi

2-4 kanankoipea tai kokonainen kana

vettä

1 tl suolaa

(l-2 laakerinlehteä)

2 porkkanaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 sellerinvartta

(2-3 perunaa)

Huuhtele kana hyvin juoksevan kylmän veden alla. Kuori porkkanat ja leikkaa päät pois, samoin sellereistä. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Laita kana ja kokonaiset porkkanat, sellerinvarret, kokonainen sipuli ja kynnet sekä halutessasi pari kuorittua kokonaista perunaa isoon kattilaan ja täytä kattila kylmällä vedellä niin, että kana ja kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää suola ja halutessasi laakerinlehdet ja ripaus mustapippuria. 

Anna kiehua kannen alla hiljaisella lämmöllä ainakin kaksi tuntia. Jos sinulla on painekattila, 30-40 minuuttia riittää. Ota kattila liedeltä ja siivilöi reikäkauhalla liemestä kana ja kasvikset erilliselle lautaselle. Anna liemen jäähtyä aivan kylmäksi, ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Tällöin pintaan nousee rasva, jonka voit nostella pois lusikalla. 

Käytä kasvikset ja ihanan pehmeäksi hautunut kananliha haluamallasi tavalla. Itse tykkään tehdä suomalaisittain eli lisään kanan ja kasvikset uudelleen lämmitettyyn kanaliemeen, eli lyhyesti sanottuna syön mahtavan hyvää kanakeittoa! Lientä kannattaa tehdä kerralla niin paljon kuin mahdollista eli käyttää mahdollisimman isoa kattilaa, sillä se käy hyvin paitsi keittoihin, myös kastikkeiden pohjaksi. Lientä voi myös pakastaa vaikka kerta-annoksina.

Italialaiset syövät liemen usein sellaisenaan, keittävät siinä hiukan pientä pastaa tai tortellineja, tähän tapaan: