Suolaa salaatissa - mutta mitä suolaa?

Vaaleanpunaista ruususuolaa.

Italian kielessä sana salaatti, insalata, johdattaa heti makunsa jäljille, nimittäin suolaan. Salato/a tarkoittaa nimittäin kirjaimellisesti suolaista. Tämän sain karvaasti, tai pitäisikö sanoa suolaisesti, kokea heti ensimmäisillä Italian-reissuillani. Kun maistoin ensi kertaa italialaista vihreää salaattia, insalata verde, olin vetää rucolat väärään kurkkuun. Suolaa salaatissa, mitä ihmettä!

Makuyhdistelmä maistui ihan kauhealta. Öljy ja  viinietikka vielä menettelivät, mutta eihän kukaan tosissaan voi laittaa salaattiin suolaa. Vähän sama kuin jos ripottelisi perunoiden päälle sokeria tai maustaisi jäätelön valkopippurilla. Nopeasti huomasin, että salaatin ja suolan yhdistelmä on Italiassa erottamaton. Pitäisihän se ymmärtää jos sanastakin. Insalata tarkoittaa vihreitä heinän tapaisia kasviksia, jotka on maustetu suolalla, viinietikalla ja öljyllä - siis suolattu.

Siinä vasta olikin pureskelemista, kun ensi kertaa maistoin salaattia tulevassa anoppilassa. Kukaan ei nimittäin valmistanut minua siihen, mitä oli luvassa:

Kukaan ei kertonut, että anopillani oli suolan käyttö, no, lievästi sanoen lähtenyt vähän lapasista. Hänen tarjoilemaansa salaattia eivät aina pysty syömään perheenjäsenetkään, erityisesti silloin kun hän on unohtanut jo laittaneensa salaattiin suolaa ja laittaa sitä tupla-annoksen.

Alkuaikoina anopin vihreä salaatti jäi minulta aina syömättä. Se oli sikäli sääli, sillä salaatti koostui ihanista vihreistä salaateista kuten roomankaalista, vuonankaalista, rucolasta ja pienistä pehmeistä pinaatinlehdistä. Niitä olisin mielelläni syönyt, mutta ilman suolakuorrutetta.

Lopulta makuaisti tottui, ja pian jo söin suolasalaattia hyvällä halulla. On siis hyvin totta, että makuaisti tottuu nopeasti suolaisempaan ruokaan, mutta onneksi myös päinvastoin. Mutta hyvällä halulla salaatin syönti anoppilassa loppui nopeasti, kun ensi kertaa näin, kuinka paljon suolaa anoppi salaattiin laittoikaan. Ei puhuta mistään ripauksesta tai hyppysellisestä, vaan ihan reilusti teelusikallisista. Kunnon kasasta, joka sitten sekotetaan yhdessä öljyn ja viinietikkatujauksen (sitäkin reilusti)kanssa salaattiin. Pahimmassa tapauksessa suolakasa paakkuuntuu kosteassa salaatissa, jolloin suuhun osuu usein kokonaisia suolaklönttejä.

Nykyään suolaan salaattini anoppilassakin aina itse, enkä enää pelkästään suolan määrän takia - vaan myös suolan laadun. Pari viimeistä vuotta olen nimittäin ruuanlaitossani käyttänyt lähes pelkästään puhdistamatonta vuorisuolaa, jota myös ruususuolaksi, intiaanisuolaksi ja Himalajan suolaksi kutsutaan. Olen raahannut sitä myös mukanani Italiaan, kunnes viime kesänä löysin ruususuolaa myös Roomasta, luomusupermarketin hyllyltä.

Ensi alkuun innostuin vuorisuolasta lähinnä paremman maun takia, mutta viime aikoina olen oppinut paljon myös sen  terveellisyydestä. Vuorisuolassa on kaikki suolan luonnolliset mineraalit tallella (noin 80 erilaista), toisin kuin puhdistetussa ruokasuolassa eli normaalissa yleissuolassa. Pelkän puhdistetun suolan syöminen tarkoittaa kehon pommittamista natriumkloridilla (jota pöytäsuola 99,9-prosenttisesti on), ilman että samalla tarjotaan muita, tärkeitä mineraaleja kuten kaliumia ja magnesiumia. Nämä muut mineraalit olisivat elintärkeitä haitallisen natriumin vastavaikuttajia eli muun muuassa auttaisivat kehoa paremmin käsittelemään ja poistamaan liiallista natriumia. Toki vuorisuolassakin on natriumkloridia, noin 97 %. Pieni määrä mineraaleja on kuitenkin tärkeä lisä kokonaisuuden kannalta.

Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun ihminen hölmöilee ruoka-aineidensa suhteen ja poistaa siitä kaiken terveellisen. Sokerin ja viljan kanssa on tehty ihan sama hölmöys. Samoin ihan hölmöä on käyttää tavallista suolaa, kun saatavilla on puhdistamattomia luonnonsuoloja kuten vuorisuolaa. Vuorisuolasta saa mineraalit kaupan päälle ja kaiken lisäksi vähemmän natriumin haittavaikutuksia kuten kohonnutta verenpainetta ja turvotusta.

Näitä asioita yritin myös anopilleni kertoa hänen äskettäin päättyneellä Suomen-vierailulla. Tekee nimittäin pahaa nähdä hänen suolankäyttöään. Voi olla, että hänen suolasirottimen alituisesta ravistelemisestaan on helppo laskea leikkiä, mutta ihan oikeasti kyseessä on vaarallinen tapa. Varsinkin kun anoppi jatkuvasti valittaa kipua munuaisissa (hän mm. käyttää korsettia aina hereillä ollessaan, koska muuten "munuaiset kipeytyvät"), kärsii korkeasta verenpaineesta, turvotuksesta ja kaikenlaisista pikkuvaivoista. Voin vain kauhulla kuvitella, minkä rasituksen alla hänen munuaisensa ovat yrittäessään huuhdella kaikkea sitä natriumin määrää! Jatkuva hyvin runsas suolan käyttö myös  tuntuu kaikenlaisina myrkkyjen kerääntymisinä elimistöön ja hurjana turvotuksena.

Noin viikon Suomessa oltuaan anoppi alkoi joka iltapäivä valittaa huonosta olosta ja oksetuksen tunteesta, oksensikin kerran. Ensin ajattelin, että ei kai kaikkien muiden sairastelujen päälle vielä vatsatautikin, mutta melko pian minulle valkeni. Satuin keskustelemaan pätevän suola-asiantuntijan kanssa, ja hänen kauttaan anopin oksetus sai selityksen. Meillä ollessaan tavallinen suolakasa hänen salaatissaan oli vaihtunut vuorisuolakasaksi, samoin pastaveden ja ruuan maustamisen suola. Teollisen natriumkloridisuolan vaihtuminen mineraalirikkaaseen luonnonsuolaan oli saanut hänen elimistössään aikaan alkavan puhdistusreaktion, joka on hyvin tavallista kaikille, jotka tekevät tämän suolavaihdoksen. Kun kehon myrkyt lähtevät liikkeelle ja kehon mineraalitasapaino alkaa korjaantua, oireina on ohimenevästi usein juuri pahoinvoinnin tunnetta, väsymystä, jopa päänsärkyä.

En viitsinyt mainita anopille suola-asiasta. Mieheni kanssa päätimme kuitenkin vaivihkaa tarjota hänelle loppuloman ajan tavallista suolaa vuorisuolan sijaan. Olisi toki ihana asia, jos anoppi vaihtaisi suolansa pysyvästi ja sen osalta tervehtyisi, mutta koska tiesimme hänen kotona kuitenkin palaavan tavalliseen suolaan, ei ollut järkevää pilata Suomen-lomaa pahoinvoinnilla.

Mutta tarjosipahan tapaus  oivallisen ihmiskokeen vuorisuolan voimasta. Muutaman päivän ajan anoppi oli jopa selvinnyt ilman korsettiaan.