Paras keittiöostokseni ikinä

Vihdoinkin vitamiineja!

Keittiönpöytäni nurkassa kököttää kauankaivattu vempain, Huromin "toisen sukupolven" mehulinko. Yleensä uusia kodinkoneita ostaessa ensimmäiseksi miettii, jääkö ostos alkuinnostuksen jälkeen pölyttymään ja kaappeihin tilaa viemään. Näin on minulla käynyt muun muuassa massiivisen yleiskoneen kanssa, jota käytän lähes pelkästään tiramisun tekoon (ja vain siksi, että on kätevää vatkata kananmunan valkuainen ja keltuainen eri koneilla, eikä tarvitse pestä vatkainta välillä...).

Mehulinko saapui keittiönpöydän nurkkaan jo kolmisen kuukautta sitten, mutta välttelin tahallaan siitä kirjoittamista heti kättelyssä (ja muutenkin oli luova tauko paikallaan). Mehustin nimittäin sai minut niin innostuneeksi, että pelkäsin alkuhuumassa ylistäväni sitä aivan liikaa.

Sitä paitsi on ollut mielenkiintoista testata, säilyykö alkuinnostus.

Kolme kuukautta on tietenkin vielä lyhyt aika, mutta jo nyt voin sanoa, että mehustin on ollut tähän mennessä  kaikkein viisain keittiöostokseni. En enää ihastele mehustimen viininpunaista väriä tai silittele sen kiiltävää pintaa, mutta olen nopeasti tajunnut, että vitkutteluni muka kalliin ostoksen teossa olleen harkitsemista väärässä paikassa.

Ja onhan mehulinko saanutkin käydä! Surauttelen sillä vähintään parit kolmet mehut päivässä, eikä ainakaan vielä näy kyllästymisen merkkejä. Elän nimittäin vielä sitä ihanaa vaihetta, että kokeilen erilaisten vihannesten ja hedelmien mehustamista, erilaisia makuyhdistelmiä ja koostumuksia. Melkein jokainen mehu on erilainen, ja sitten tuskailen, kun en muistanut kirjoittaa ylös juuri sen parhaimman mehun aineksia ja ainesten mittasuhteita.

Olen siis kaikin puolin erittäin ihastunut Huromiini. Mutta en toki sen kauniin viininpunaisen värin, pienen koon ja hiljaisen käyntiäänen takia, jotka toki ovat myönteisiä seikkoja mutta silti toissijaisia.

Pääsyy, miksi mehustimen alun perin halusin, oli toive terveellisemmästä syömisestä. Olen elänyt jo sen verran pitkään ja viimeisimmät vuodet vielä erittäin tietoisena siitä, miten pitäisi syödä voidakseen paremmin, mutta kaikesta huolimatta en edelleenkään onnistu syömään päivittäin vihannesvuoria ja hedelmäkasaa. Syön perussalaattia, perusparsa- tai kukkakaalia (enkä niitäkään päivittäin), sen pari hedelmää ja hyvässä lykyssä porkkanan tai pari joka päivä. Jos oikein innostun, saatan syödä desin marjoja, lisätä munakkaaseen pinaattia tai paprikaa, kokata kesäkurpitsamuhennosta tai haudutettuja fenkoleita - harvoin kuitenkaan edes kahta näistä saman päivän aikana.

 Ja siihen se jää. Tuleeko edes puoli kiloa päivässä täyteen? Ei välttämättä joka päivä.

Raakoja kasviksia syön vielä vähemmän. Kun vielä ajattelee suolistoni mahdollista kuntoa ja sen kykyä imeyttää vähien syömieni kasvisten ravintoaineita, ei olisi ihme, vaikka kärsisin yhden jos toisen vitamiinin tai hivenaineen puutoksesta. Monivitamiinipillerillä yritän toki tilannetta paikata, mutta kuten tiedämme, keinotekoisten vitamiinivalmisteiden imeytymisvarmuus on vielä suurempi kysymysmerkki kuin tavallisen ruuan vitamiinien.

Lingottuna mehustimella on mahdollista saada kasvisten ravintoaineet helpommin elimistön käyttöön. Ne ovat mehumuodossa paremmin imeytyviä, kun kuidut eivät ole hidastamassa imeytymistä. En ole ehkä koskaan elämässäni tuntenut itseäni niin ravituksi kuin näinä kolmena kuukautena.

Ja milloin aiemmin olen täyttänyt kaupan ostoskärryn enimmäkseen kasvisosaston tuotteilla? Jo pelkästään kurkkua täytyy ostaa 2-3 kappaletta joka kauppareissulla, ja silti se on aina loppu. Milloin olen syönyt päivittäin kukkuraisia lautasellisia valko- ja punakaalia, punajuurta, selleriä, porkkanaa, kurkkua, lehtikaalia, tyrnimarjoja, mustaviinimarjoja, karpaloita, avokadoa, vehnänorasta, pinaattia, ananasta, omenaa, päärynää... ?

Voi olla, että mehumuodossa kuidut jäävät pois (paitsi eivät kokonaan Huromillani, jonka kanssa on mahdollisuus jättää mehuun osa kuitumassasta), mutta olen silti täysin vakuuttunut, että kasvisten syönnin (tai juonnin) runsaus kompensoi kirkkaasti mahdollisen kuitujen poisjäämisen. Sitä paitsi, jos en kuitenkaan näitä kasviksia söisi ilman mehustinta, niin ne kuidut jäisivät joka tapauksessa saamatta. Kuituja saan ruokavaliostani kuten ennenkin, kaikki ravintoaineet jotka mehuista tulevat, ovat vain plussaa.

Saatan ehkä innostuksissani kuvitella, mutta ainakin minusta tuntuu, että olen harvoin ollut tähän pimeään vuodenaikaan näin energinen. Aamulla ylösnouseminen on helpompaa, eikä iltapäivällä iske painostava väsymys, kuten yleensä. 

Olenko säästynyt flunssilta mehustimen myötä? Valitettavasti en, vaan parhaillaankin poden kuumetautia. Mutta se on vasta kolmas tänä talvena. Pari alkavaa flunssaa olen saanut selätettyä mielestäni mehujen ansiosta. Kun flunssa meinaa iskeä tai on jo päällä, surautan aina seuraavanlaisen vitamiinipommin useamman kerran päivässä:

FLUNSSANKAATOMEHU (n. 2,5 dl)

2 porkkanaa

3 klementiiniä

1 dl pakastetyrnimarjoja

noin peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Kuorin ja paloittelen kaikki ainekset sekä sulaneet tyrnimarjat.

Sellaista lähden tekemään nytkin. Lisää suosikkimehureseptejäni jaan lisää jatkossa!