Hiljaisempi Italia
 |
| Kadunlakaisukoneen poissaolon huomaa. |
Olin valmistautunut häiriintymään, heräilemään ja kohtaamaan kaikki totutut metelin lähteet, jotka Roomanreissuihin kuuluvat. Tiesin, että hetkeksi aikaa oli sanottava hyvästit hyville yöunille ja sopeuduttava italialaiseen äänimaailmaan. Se nyt vain kuuluu asiaan, kun matkustaa tänne lomille, eikä siinä mitään.
Mutta mitä tapahtuikaan? Sen sijaan että olisin nukkunut huonosti ja heräillyt illasta ja aamusta erinäisiin äänisaasteisiin, huomasin parin viikon Roomassa oleskelun jälkeen, että jokin oli muuttunut:
Roska-autot eivät enää saapuneetkaan kello kuusi aamulla kilistelemään korviahuumaavasti pulloja ja paiskomaan rytinällä roskasäiliöitä. Ne tulivatkin kello kahdeksan jälkeen tai jopa puolenpäivän aikaan eli silloin, kun niiden äänet hukkuivat huomiota herättämättä muun liikenteen hurinan sekaan.
Sama ilmiö toistui kadunlakaisukoneen ja sen kanssa liikkuneen lehtipuhaltimen kanssa. Enää lehtipuhallin ei pauhannutkaan kello 5.30 aamulla, vaan joskus aamupäivän tunteina. Jos silloinkaan. Mielenkiintoinen seikka nimittäin tuntuu olevan, että katuja ei enää puhdisteta entiseen malliin. Kadunlakaisukone saapuu vain satunnaisesti hoitamaan työtään, eikä lehtipuhallinmies enää läheskään aina kulje sen edellä roskia autojen alta ja teiden laidoilta putsaamassa. Talouskriisin syytä, tai ansiota, kenties?
Jopa kirkonkellojen desibelitaso on ilmiselvästi laskenut. Tai ainakaan en enää kello seitsemältä herää niiden kilkatukseen, vaan jos satun olemaan hereillä niihin aikoihin, kuulen pelkkää vienoa sointia.
Kaikki tämä on tietysti oikein ihanaa. Äkillinen hiljaisuus vain oudoksuttaa. Mitä on tapahtunut? Ovatko paikalliset viimein kyllästyneet meteliin ja valittaneet kaupungille aamurauhan häiritsijöistä?
Vuotuinen Santa Maria delle Molen kyläjuhlakin oli hiljaisempi kuin ennen. Huvipuistolaitteet kyllä pyörivät puoleenyöhön musiikin möykätessä, mutta viime kerran kaltaista 12 päivää kestävää melusaastevyöryä ei tällä kertaa kuulunutkaan (edellisestä kyläjuhlaviikosta täällä ja täällä ).
Mikrofoniin ennen huutanut juontaja huusi vähemmän ja hiljempaa, eikä lähikahvilaan tällä kertaa perustettu tienvarsidiskoa.
Kun vielä juhlien huipennus eli puolenyön ilotulitus sunnuntaina oli poissa, tuntui koko juhla aiempaan verrattuna kovin hiljaiselta. Ihmisiä kaduilla oli vähemmän, ruoka- ja tavarakojuja oli vähemmän, kaikki oli jotenkin laimeampaa. Jotkut sanovat, että kaiken takana on jälleen talous- (ja muu poliittinen) tilanne. Kaikessa säästetään, hallitus tekee (aina jonkun mielestä) vääriä päätöksiä, töitä on vaikea löytää, ja sitten pitäisi vielä vastaanottaa ja rahoittaa kaikki ne Välimeren ylittävät maahantulijaparat, jotka luulevat saapuvansa yltäkylläisyyden ääreen saavuttaessaan Euroopan rajan.
Miten tällaisessa tilanteessa voisikaan huvittaa juhlia. Voi Italiaa.
Kesälomatkin ovat taas ohi ja on aika palata toimistoihin työaikojen orjaksi, mateleviin ruuhka-aikojen autojonoihin, kiireiseen arkeen. (Il famoso rientro) Syystäkin monilla on kasvot kurtuilla. Ainoat jotka ovat aina taatusti hyväntuulisia ovat jo tänne periferiaankin eli Santa Maria delle Moleen asti saapuneet afrikkalaiset miehet, jotka kauppaavat keskellä katua sukkia tai kauppojen edessä kassinkantopalveluja. Rooman keskustassa heihin olin jo tottunut, mutta täällä lähiöissä ilmiö on suhteellisen uusi tai ainakin kasvanut sitten viime kerrasta.
Suomalaisesta maahanmuuttajakeskustelusta olen kahden Italian-kuukauden jälkeen melko ulkona, mutta tiedän että se käy kuumana. Mutta Italiassa se vasta kuumana käykin! Täällä tosin on paljon enemmän syytäkin keskustella: puhutaan kymmenistätuhansista tulijoista, kaupunkien piazzoille vailla kontrollia majoittuvista ihmisjoukoista ja tilanteista, joissa 2/3 jonkin kaupungin asukkaista koostuu sinne hätäisesti sijoitetuista maahanmuuttajista.
Eletään vaikeita aikoja, siitä ei pääse mihinkään. Sen rinnalla omat häiriöt yöunessa ovat mitätön seikka, eikä aamumetelin hiljentyminen täällä roomalaisessa pikku lähiössä uskalla juuri ilahduttaa. Hiljaisempi Italia on myös surullisempi Italia.
Eikö osa pakolaisista kumminkin jatka matkaansa Italiasta Saksaan, Pohjoismaihin sun muualle? vai saako osa esim. työtä Italiasta jostain pitseriasta voisi luulla? ihmettelen tilannetta, tai ehkä köyhimmät sitten jäävät sinnekin pyörimään
VastaaPoistaminäkin olen reissussa nähnyt tänä vuonna todella runsaasti pakolaisia ja eniten kävi kyllä sääliksi syyrialaisnainen joka nukkui kadulla kerjäten suuren raskausvatsansa kanssa. Tuli sillä hetkellä kyllä niin surullinen olo, vaikka kaipa sellainen on ihan normaalia jopa jossain Intiassa. Kaikesta huolimatta nainen jaksoi jopa hymyillä ja sai tavaraa ja rahaa jonkun verran.
Luin juuri tänään uutisen että Kemissä on häiriköity vapaaehtoisia ihmisiä jotka auttavat pakolaisia :( ja häiriköijinä siis nuoret miehet, voi heillä ei varmasti itsellään ole mitään kokemusta sodasta ja miten hirveää se on kun joutuvat jättämään kotimaansa, kaikki ystävät ja suvun taakse! sitten nämä pakolaiset menevät äkkiä soittamaan tai yrittävät soittaa sukulaisilleen, välittävät vaikka ovatkin kaukana. Suvut lähettävät osan sukulaisistaan Eurooppaan jotta heidän suvustaan säilyisi edes joku hengissä. Olisi hyvä jos ihmiset osaisivat enemmän samaistua erilaisiin tilanteisiin ja ajatella miltä se sota voisi omalla kohdalla tuntua.
Kirkoista tuli mieleen että Nettunossa oli iloista sävelmää soittava kirkonkello, se jäi kyllä mieleen kun oli niin erilainen
Suuri osa pakolaisista tosiaan pitää Italiaa vain kauttakulkumaana, mutta aina joku jää tänne ja varsinkin nyt tulijoita on koko ajan niin paljon, että vastaanottokeskukset ja kaikki muutkin sijoituspaikat pullistelevat. Jokainen maahantulija pitää myös rekisteröidä eivätkä he noin vain voi jatkaa matkaa. Kyllä on vaikea pakolaistilanne koko Euroopassa juuri nyt! On todella monisyinen ilmiö kyseessä eikä helppoja vastauksia ja ratkaisuja ole. Ihanteellista olisi, jos ainakin osaa tulijoista voisi auttaa heidän omassa maassaan, eikä heidän tarvitsisi lähteä vaaralliselle ja vaikealle pakolaismatkalle. Kun ei täällä Euroopassakaan välttämättä ole asiat paljonkaan paremmin heille, ainakaan kaikille tulijoille. Kaikki eivät kuitenkaan pakene sotaa tai vainoa, vaan ovat liikkeellä myös paremman elintason toivon perässä.
Poista