Saunassa ilman lupaa

En ole varmaankaan ainoa perheenäiti, jolla on joskus vaikeaa löytää kotona sellaista soppea, jossa voisi olla tekemättä yhtään mitään. Ilman että joku lapsista kysyy, etsii tai haluaa jotakin. Illalla, kun lapset jo nukkuvat, tämä tietysti onnistuu, mutta silloinkin paikalla on mies, joka yhtä lailla on kysymässä, etsimässä tai haluamassa jotakin.

Toisen lapsemme syntymän jälkeen keksin, että onhan meillä kotona sellainen paikka, jossa kukaan ei minua kysele, silloin kuin sellaisen hetken itselleni haluan:
sauna.

Ainahan saunominen rentouttavaa on, mutta varsinkin silloin, kun koko päivä ollaan menty ja tehty ja touhuttu, ja koko ajan on saanut tuntea itsensä tarpeelliseksi (eli äitiä on tarvittu).

Saunassa on ihan hiljaista, siellä on hämärää, siellä on lämmintä, ja lisäksi se lähes maaginen tunnelma, joka  vain saunassa voi olla.

Olenkin ottanut tavaksi häippäistä saunaan aina silloin tällöin, pari kolme kertaa viikossa. Kuten esimerkiksi eilen. Mutta ajoituksen kanssa on oltava tarkkana, muuten voi käydä kuten eilen kävi:



Tuskin olin lauteille päässyt ja hikoilemisen alkuun, kun pukuhuoneen puolelta kuului lähestyviä kiireisiä juoksuaskelia, ja kohta saunan ovi tempaistiin auki. Esikoistyttöni siellä oli naama hyvin närkästyneenä: "Äiti, sä oot saunassa ilman lupaa!"

En voinut olla hymyilemättä, ja pyysin lasta liittymään seuraan. Niin, olin karannut saunaan kertomatta lapsille, olihan se aika törkeää heidän näkökulmastaan. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut harhauttaa, sillä saunon oikein mielelläni myös lasteni kanssa ja olen iloinen, että esikoisesta viimein olen saanut oikean saunakaverin. En kuitenkaan tiennyt tarvitsevani lupaa saunomiseen, mutta nyt tuli selväksi, että tarvitsen.

Esikoinen on vauvasta asti osoittanut saunaihmisen merkkejä. Hän piti jo aivan pienenä saunan lämmöstä, ja taaperoiässä istui alalauteilla pitkiäkin aikoja. Nyt parin vuoden ajan hän on jo uskaltautunut ylälauteelle, ja viime aikoina on heitetty yhdessä ensimmäiset kunnon löylyt. Isänsä hän on saunakestävyydessä päihittänyt jo noin kaksivuotiaana.

Keskimmäinen lapsemme taas näyttää olevan päinvastaista, enemmän italialaista tyyppiä. Vauvana hän huusi kurkku suorana, jos joutui saunaan. Isompanakin huuto helposti tuli, eikä nyt pian kolmivuotiaana ole ilmassa mitään viitteitä siitä, että saunakokemus olisi muuttunut hänestä miellyttävämmäksi. Emme kyllä juuri ole kokeilleetkaan, sillä sen jälkeen kun hän on osannut omin jaloin kävellä, hän ei enää ole suostunut saunaan jalallaan astumaan.

Viime kesänä hän pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa savusaunaa - huuto ja parku alkoi siinä samassa hetkessä, kun avasimme oven savusaunan tummaan hämärään. Vieressä leikki kaikessa rauhassa löylykauhoilla 2,5-kuukautta nuorempi serkkutyttö, joka puolestaan itkee silloin, jos ei pääse saunaan.

En tiedä, voiko saunasta tykkäämistä tai sen inhoamista varsinaisesti periä vanhemmiltaan, mutta vaikuttaa vahvasti, että poikamme on saunatavoissaan varsin italialainen. Saunan lämpö tuntuu olevan hänelle liikaa. Kiinnostuneena hän kyllä oven takaa katselee, kun äiti heittää löylyä. Elän toivossa, että esimerkin voima saa hänetkin muuttamaan iän myötä mieltään saunomisesta eikä hän jäisi suhtautumisessaan italialaisen epäluuloiseksi.

Monissa italialaisissa vieraissamme olemme huomanneet tuota epäluuloa saunaa kohtaan. He pelkäävät sen kuumuutta ja sitä, osaavatko saunoa oikein. Sauna tuntuu oudolta paikalta.

Kuin sattumoisin tätä kirjoittaessani italialaisen Rai-tvkanavan lempitietovisassani (L`eredità) tuli kiinnostava kysymys: Missä maassa on lähes loukkaavaa, jos kieltäytyy saunakutsusta? Vastausvaihtoehtojen -  Ranska, Espanja, Bulgaria ja Suomi - joukosta kilpailija osasi poimia oikean, ja juontaja ryhtyi selventämään kysymyksen taustoja. Suomessa on 1,6 miljoonaa saunaa ja on tavanomaista, että kotona on oma sauna.

Ja jos kotisaunaan saa kutsun, on se äärimmäisen vieraanvaraisuuden ja ystävyyden osoitus, jota voi verrata illalliskutsuun. Sillä Suomessa, juontaja jatkoi, sauna on paitsi terveydelle kaikin puolin hyvää tekevä rituaali, myös sosiaalinen paikka, ja usein saunotaan yhdessä isollakin porukalla.

Tottahan tämä on, myös se mitä saunakutsuun tulee. Se on todellakin vieraanvaraisuuden osoitus, ja ulkomaalaisten vieraiden kohdalla mukana on tietysti myös suomalaisuuden näyttämisen halua. Pitäähän turistien päästä kokemaan sauna, josta olemme niin ylpeitä!

Olkoonkin sosiaalinen paikka, mutta minä saunon mielelläni myös yksin - ja uskon että niin myös moni muu suomalainen. Minulle parasta saunassa on se, että siellä ajatukset tyhjenevät, olkoon saunaseuraa tai ei. Onko mitään muuta paikkaa, joka on saunan tavoin virikkeetön eli et voi tehdä muuta kuin istua tai maata tarvitsematta ajatella tai tehdä mitään, ellet halua. Tässä maailmassa kaiken informaatiotulvan keskellä se on todellista luksusta.

Vielä parempaa tietysti on, jos sauna sijaitsee veden äärellä. Sitä ääriluksusta pitää odottaa vielä seuraavaan mökkireissuun saakka.

Siihen asti kelvatkoon kotisauna, ja hyvin kelpaakin. Kunhan tästä lähtien muistan pyytää saunomiseen lapsilta luvan!