Uusi, parempi cappuccino - hiivantappodieetin antimia
 |
| Onko maitokahvicappuccinon voittanutta? |
Aina on ollut vaikeaa. Minulta kai puuttuu itsekuria, tai rakastan liikaa ruokaa, mutta erilaisten ruoka-aineiden pois jättäminen ruokavaliosta on tuntunut tosi hankalalta. Lisäksi on vaikuttanut siltä, että mitä tahansa ruoka-aineryhmää alan rajoittaa, nälkä vaivaa ja puhti on ikään kuin poissa.
Puhumattakaan makuelämysten kirjon kapenemisesta. Se vasta ikävältä on tuntunut. Erityisen vaikeaa on ollut maitokahvista luopuminen, jos dieettikokeilu on sitä vaatinut. Ilman maitoa voin kyllä muuten elää, mutta en ilman maitokahvia!
Viime vuoden lopulla ryhdyin elämäni ehkä tiukimmalle dieetille, jossa kyytiä saivat niin maito, sokerit kuin leivätkin. Tällä kertaa motiivi oli ehkä tärkeämpi kuin koskaan:
Vatsassani kasvavan vauvan hyvinvointi (ja myös itseni, vaikka pitkälti raskausaikana samaa asiaa tarkoittavatkin).
Olin kärsinyt pitkin syksyä omituisista intiimivaivoista. Olo oli myös harvinaisen vetämätön. Molemmat laskin raskauden piikkiin. Tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että minulla oli kolmen plussan hiivatulehdus.
Kyseessä on ikävä vaiva, sen tietävät kaikki joilla on ollut oireellista hiivan liikakasvua. Synnytys hiivan haperruttamilla limakalvoilla ei myöskään houkutellut (repeämät todennäköisempiä). Jotain oli tehtävä.
Neuvolassa neuvottiin ottamaan lääkepuikkoja. Päätin kuitenkin hoitaa hiivaa itse ruokavaliolla (koska olin kuullut paljon kokemuksia lääkkeiden tehottomuudesta).
Siitä alkoi tiukka hiivantappodieetti. Jätin pois tietysti leivinhiivan (mikä tarkoitti hiivatonta ruisleipää silloin kun leipää mieli teki), kaiken lisätyn ja näkyvän sokerin, suurimman osan hedelmistä (aamupalakiivistä en pystynyt täysin luopumaan). Maidolle annoin myös lähtöpassit, mutta hapanmaitotuotteita sen sijaan lisäsin ruokavalioon, maustamatonta jogurttia ja piimää siis.
Tilalle tulivat pähkinät, siemenet ja rasvainen hedelmä avokado jokapäiväiseen käyttöön. Jostainhan energiaa oli saatava. Söin rasiakaupalla hapankaalia, hiivantappoasetta parhaimmillaan, joka jauheliha-sipulipöperön tai paistetun kalan ja kukka- tai parsakaalin kanssa alkoi lopulta maistua ihmeen hyvälle. Pastaa söin melko normaalisti, mutta täysjyväversiona.
Ja tietysti pois jäivät kaikki suklaat, karkit ja leivonnaiset, joilla olin ryhtynyt itseäni raskausaikana yhä enemmän hemmottelemaan, mikä oli tietysti ollut ihan tyhmää.
Mikä oli vaikeinta jättää pois? Ehkä luulisi, että jokailtainen nautiskeluhetki sohvannurkassa suklaapatukan kanssa, mutta se onnistui ihmeen hyvin. Ei mennyt kuin muutama päivä, niin suklaata ja karkkia ei tehnyt enää edes mieli. Ja jos teki, riitti ajatella inhottavaa elimistössäni rehottavaa hiivaa, joka eli sokerista.
Mutta ne cappuccinot! Olen vuosien myötä oppinut tekemään aika hyvää cappuccinoa, joka peittoaa jopa useat kahvilacappuccinot. (1/3 espressoa, 1/3 lämmintä maitoa, 1/3 täysmaitovaahtoa). Siitä luopuminen teki tiukkaa. Enkä siihen lopulta pystynytkään.
Kunnes keksin, että hei, onhan nykyään vaikka mitä muitakin maitoja kuin lehmänmaito. Aloitin kookosmaidolla, jonka mausta tykkään. Espresson kanssa siitä tuli kamalaa. Seuraavaksi mantelimaitokahvi. Ihan kauheaa.
Joku kehui kauramaitoa. Kokeilin sitä. Melko kitkerää ja karvasta kahvin kanssa, mutta parempi kuin edelliset "korvikkeet", varsinkin kun juomaan lisäsi hiukan kardemummaa ja ceylonkanelia makua antamaan. Sattumalta kokeilin erimerkkisiä kauramaitoja ja huomasin, että niiden maku poikkeaa paljon toisistaan. Aloin etsiä parasta kahvin kanssa sopivaa merkkiä ja makua.
Noin kymmenen kauramaitomerkin jälkeen löytyi täydellinen kaveri kahville: OatDream kaurajuoma. Se on ihan sellaisenakin juotavana todella hyvää, mutta espresson kanssa siitä tuli juuri se täydellinen pari. Mitä ihanin maitokahvijuoma oli valmis!
Lopulta huomasin, että oikeastaan tämä korvikemaitokahvihan on paljon parempaa kuin alkuperäinen versio. Enkä ole enää lehmänmaitokahviin palannut, vaikka tiukin hiivantappodieetti onkin loppunut.
Saa nähdä, syntyykö riippuvuus lehmänmaitoon uudelleen seuraavalla Italian-matkalla, jossa kohtaan taas paikallisten kahviloiden aidot italialaiset cappuccinot.
Loppujen lopuksi hiivantappodieetistäni tuli todella onnistunut. Vaikka se oli tiukka ja vaikka olen erittäin pahasti sokeririippuvainen (tai sellaiseksi tulen, kun sokeria syön), ei päivittäinen ruokien rajoittaminen tuntunut vaikealta. Huomasin myös, että oloni koheni kaikin puolin: olin energisempi ja tunsin itseni välillä melkein kevyeksi, vaikka viimeisilläni raskaana olinkin. Neuvolassa tosin hiukan huolestuttiin, sillä painoni putosi viimeisillä viikoilla puoli kiloa - dieetti siis olisi toiminut tehokkaana painonpudotuskeinonakin, jos olisin sen tarpeessa ollut.
Söin rutkasti terveellisemmin kuin normaalisti ja mm. hyviä rasvoja runsaasti saaden, joten vauvan hyvinvoinnin näkökulmasta asiat olivat paremmin, vaikka painoni putosi.
Entäpä hiiva? En ole käynyt testaamassa, vieläkö hiivaa on elimistössäni runsaasti, mutta ainakin oireet hävisivät. Eivätkä ole tulleet takaisin. Synnytyskin meni sujuvasti eikä repeämiä tullut, josta osakiitos varmasti myös sille, että vauvani syntyi lempeästi veteen.
Joka tapauksessa hiivantappodieetti oli myönteinen kokemus. Sen avulla pääsin eroon lehmänmaidon juonnista, jota pidän todella isona onnistumisena. Olenhan yrittänyt samaa monta kertaa, mutta riippuvuuteni maitokahviin on aikaisemmin ollut esteenä. Lopullinen testi on vielä edessä Italiassa. Mikään ei tietysti estä satunnaisesti lomilla nauttimasta kahvia lehmänmaidolla, mutta voihan olla, ettei se enää Italiassakaan maistu kovin hyvältä.
Kun on tämä kauramaitoversio, mihin verrata.
KAURAMAITOKAHVI
n. puoli espressokupillista espressoa
2 dl OatDream -kaurajuomaa (nimenomaan tätä merkkiä)
ripaus ceylonkanelia
ripaus kardemummaa
Valmista espresso, lämmitä kaurajuoma lähelle kiehumista. Yhdistä nesteet, ripottele päälle mausteet. Makeutusta et tarvitse, sillä juoma on itsessään mausteisen makea!
Kommentit
Lähetä kommentti