Aurinkolomalle lähdössä, toppatakit matkassa

Pakkaan parhaillani matkalaukkuja. Kirjaimellisesti monikossa. Kun viiden hengen perhe lähtee matkalle, ei yksi laukku riitä lähimainkaan. Samoin kuin ei riitä yksi päivä pakkaamiseen. On aloitettava jo kolmea, neljää päivää ennen. Ja ajatustyö paljon aiemmin.

Onneksi tykkään pakkaamisesta. Se on osa matkan odotusta ja etukäteiskuvitelmia, millaista reissussa tulee olemaan. Toivottavasti tällä kertaa ainakin lämmintä säätä. Ei olisi ensimmäinen pääsiäinen Roomassa, jolloin sataa ja tuulee. Nyt säätiedotukset lupaavat lähes pelkkää aurinko ja +22 lämpötiloja.

Olen kuitenkin jo aikoja sitten oppinut, että kun keväällä lähtee Roomaan, on otettava sekä talvivaatteita että kesävaatteita mukaan. Aikonaan naureskelin italialaisille, jotka kulkivat huhtikuisessa auringopaisteessa toppatakki päällä, kunnes tajusin:

Italiassa voi olla kylmä myös huhtikuussa, vaikka aurinko paistaa. Kyseessä on jännä ilmiö, jota on vaikea edes selittää. Päivällä voi olla tosi lämmin, suomalaisittain teepaitakeli, mutta jostakin se kylmyys lopulta hiipii, viimeistään illansuussa tai kun tuuli äkkiä kääntyy.

Monta kertaa olen palellut kesätakissani illalla ja katsellut kateellisena paikallisten toppatakkeja. Onneksi anopillani on kaapissaan monta puoleen sääreen ulottuvaa paksua toppatakkia, jotka hän on ostanut Suomen-vierailuja varten, ja takkejaan hän minullekin innokkaasti tarjoaa. Hyppäys kesätakista napaseutuvaatteisiin on kuitenkin liian suuri, ja mielummin valitsen edellisen, vaikkakin sitten hiukan palellen.

Nyt lasten kanssa kuitenkaan enää riitä, että miettii itselle sopivan lämpöisiä vaatteita mukaan, vaan mikä vielä vaikeampaa, täytyy miettiä sellaisia myös ja ennen kaikkea heille. Tällä hetkellä matkalaukussa on mm. villatakkeja, t-paitoja, hanskoja, pipoja ja parit shortsit ja hameet. Takkeja on otettava pari erilaista, ohut kesätakki ja lämpimämpi kevättakki. Kolmevuotiaalle otan mukaan ihan reilusti toppatakin, sillä ellei sellaista ole mukana, appivanhemmat säikähtävät ikihyviksi ja ryntäävät ostamaan alakerran lastenvaatekaupasta yhden. Kokemuksesta myös tiedän, että toppatakille voi tosiaan olla iltaisin tarvetta. Leikkipuistoissa sitä paitsi ainakin puolet lapsista pukeutuu toppatakkiin päivälläkin, siinä missä samalle kelille suomalaisturisti valitsee topin ja shortsit.

Kun mukaan on otettava vielä vauvan kamppeet ja tarvikkeet sekä kaikille kevätkengät ja mahdollisesti avonaisemmat sandaalitkin, niin siinähän ne matkalaukut äkkiä täyttyvätkin. Hyvä jos omille vaatteille ja tavaroille jää jokin pikku soppi laukun nurkasta. Mietin hämmästellen niitä aikoja, jolloin sain saman ison laukun täyttymään pelkästään omilla vaatteillani, tai joskus myös miehen, jos olimme liikkeellä yhdellä laukulla.

Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä ja mukavalta mennä Roomaan. Edellinen reissu oli niin pitkä ja täynnä  vastoinkäymisiä, sairasteluja sun muuta, että sen jälkeen kesti kauan ennen kuin Italia-ikävä nosti uudelleen päätään. Nyt tuntuu aika mahtavalle, että kohta päästään keskelle lämpöä ja auringopaistetta, keskiviikkomarkkinoille, aamucappuccinolle, hyvälle pizzalle, vähäksi aikaa taas keskelle äänekästä ihmisvilinää ja haistelemaan keväisen Rooman omintakeista, savun ja lämpenevän ilman sekaista tuoksua.

Täytyypä muistaa ottaa aurinkolasit mukaan. Täältä tullaan, il sole ja sormille sulava jäätelö! Heippa vähäksi aikaa loppumattomilta tuntuvat koleat kevätpäivät ja sääennuste, joka viikosta toiseen lupailee lämpenevää mutta oikeasti sää pysyy aina tasaisen kalseana ja säännöllisen sateisena.

Tosin kyllä niistäkin päivistä saa ilon irti. Rakastan tätä vuodenaikaa, kaikkine sen oikkuineen. Lasten kanssa on mukava tehdä retkiä, säässä kuin säässä. Kuten viime viikolla. Harmaata oli mutta silti niin keväistä: