Hyvää (ja ruokaista) pääsiäistä!

Pääsiäistä ilmassa. 

Oli aikoja, jolloin paastosin ja kevensin ihan tosissani joitakin päiviä ennen Roomaan lähtöä.  Onhan Italiassa aina edessä sellaiset syömingit, ettei paremmasta väliä.

Olen tavallisestikin kova syömään, mutta Italiassa vielä kovempi. Ei vain voi muuta, kun ruoka on siellä niin hyvää. Eiväthän ne paastoilut yleensä ole auttaneet, lähes aina palaan Suomeen parisen kiloa painavampana.

Parin kilon lihominen ei onneksi ole minulle huono asia. Ainakaan vähän nuorempana, jolloin alipaino oli suurempi uhka kuin ylipaino. Tälläkään reissulla en todellakaan aio kantaa huolta liikakaloreista, sillä ne tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Imetys kuluttaa paljon ja kuihduttaa ihan väkisin. Esikoisen aikana sain taistella ihan tosissani, ettei paino olisi vain jatkanut putoamistaan, vaikka söin kuin hevonen.

Joku voi pitää laihtumista ihanteellisena asiana, mutta sen olen elämän aikana oppinut, ettei liiallinen laihuus ole tavoiteltavan arvoinen juttu:

Alipaino on terveydelle riski siinä missä ylipainokin. Varsinkin, jos alipaino johtuu imetyksen kaltaisesta, vitamiini- ja hivenainevarastoja erityisen paljon kuluttavasta seikasta, on kroppa todella kovilla. Kokemuksesta tiedän, ettei tunnu kivalta olla laiha, kulkea tippuvissa housuissa ja tuntea samalla itsensä löysäksi lihakasaksi raskauden ja synnytyksen aiheuttamien lihaskuntoheikkenemisien takia.

Olla laiha ja lihava yhtä aikaa, tavallaan.

Onneksi iän myötä aineenvaihdunta hidastuu väistämättä, ja siksi tämän imetyksen kohdalla ei (ainakaan vielä) ole tullut esikoisen imetyksen kaltaista totaalista kuihtumisen tunnetta, vaikka raskauskilot ovat lähes jo hävinneetkin. Tosin olen myös viisastunut sikäli, että kiinnitän vielä enemmän huomiota monipuoliseen ja riittävään syömiseen. Siihen pakottavat jo lapsetkin, joille on kokattava ne kaksi lämmintä ateriaa joka päivä, tekipä itse mieli tai ei.

Päivällisaikaan olemme tänään jo Roomassa, ja veden sai jo kielelle appiukon eilen skype-puhelussa ilmoitettua, että hän on käynyt ostamassa torilta herkkujani artisokkia. Niiden sesonki on nyt, ja yksi lempiruokiani on carciofi alla romana, artisokkia roomalaiseen tapaan. Vedessä ja oliiviöljyssä pehmeäksi keitettyjä, valkosipulilla, mintulla ja persiljalla maustettuja artisokansydämiä.

Ruokalajin valmistaminen on aika näpertämistä, sillä artisokat on kuorittava kovimmista lehdistä, varret paloiteltava ja yrtit ja valkosipulit tungettava syvälle aukeavien lehtien sisään, mutta lopputulos on vaivan väärti. Nämä puuhat on sitä paitsi ihana tehdä aurinkoisella parvekkeella ihmisvilinää kadulla seuraten.

Lisäksi minua odottavat tietenkin pastat, pizzat, pihvit ja monet muut ruuat. Ja koska on pääsiäinen, ennen kaikkea moninaiset jättisuklaamunat. On erittäin jännittävää nähdä, montako jättiläiskinderiä pääsiäiseemme tänä vuonna tulee kuulumaan, ottaen huomioon että suklaansyönti-ikäisiä lapsi on nyt kaksi. Edellisenä Rooman-pääsiäisenä neljä vuotta sitten, jolloin mukana menossa oli vasta esikoisemme, jättisuklaamunia kertyi peräti kuusi, ja pienet munat päälle. Sillä jos vierailulle mennessä lapsiperheeseen tuodaan tuliaisiksi Kinder-munia, niin pääsiäisenä jättiversioisia!