Aamiainen kahvilassa ja tuulahdus Ranskasta

Uusi lähikahvila löytyi Arinatie 4:stä, evviva!

Noin puolitoista vuotta sitten iloitsin täällä blogissakin siitä, että lähistöllemme avautui kahvila. Vihdoinkin meille tuli mahdollisuus käydä aamiaiscappuccinolla ja -voisarvella kahvilassa, etäinen häivähdys italialaisista arkirutiineista.

Sitä iloa ei kauan kestänyt, sillä lähikahvilamme sulki ovensa viime vuoden lopulla. Täällä pohjan perukoilla vähänkään kauempana kaupungin keskustasta on näköjään mahdotonta ylläpitää kahvilaa tai haaveilla italialaisesta kahvikulttuurista, valitettavasti. Me kyllä kävimme ahkeraakin ahkerammin kahvilassa, mutta eihän se tietenkään riitä, jos muita asiakkaita ei ole tarpeeksi...

Lähikahvilaa tuli kova ikävä, varsinkin nyt kun joulun Roomanreissu alkaa olla jo kaukana ja aamiaisvoisarvia kahvilaympäristössä tekisi taas mieli.

Mutta vastikään korviini kantautui, etteivät asiat sittenkään ole lähialueellamme niin huonosti:


Meillä on sittenkin oma lähikahvilamme! Pienen kävelymatkan päässä sulkeutuneesta kahvilasta, Pitäjänmäen teollisuusalueen laitamilla sijaitsee leipomo Greenbake, joka on nyt avannut myös pienen kahvilapisteen.

Sinne siis lauantaiaamun aamiaiselle!

Matka sujui lumipyryssä ja pojat pulkassa mukavasti, ja koirakin pääsi samalla aamulenkille. Perillä odotti piskuinen mutta kaikki tarvittavat mukavuudet (lue: espressokone ja leivonnaistiski sekä ystävällinen palvelu) sisällään pitävä leipomokahvila. Tiskin takana hääri Pariisista kotoisin oleva leipuri, joten ei ihme, että syömämme mantelikreemicroissantit ja kotiin ostamamme patonki olivat superrapeita ja erittäin makoisia - olivathan ne aitoranskalaisia!

Cappuccino oli myös oikein maittavaa, se tarjottiin pahvimukeista mutta se ei juurikaan makuelämystä haitannut, varsinki kun plussana päälle tulivat edulliset hinnat (verrattuna tavallisiin kahvilahintoihin, leipomomyymälä kun on kyseessä). Kaksi täytecroissantia, yksi tavallinen croissant, kaksi cappuccinoa ja patonki tulivat maksamaan vähän päälle 13 euroa, kun edesmenneessä lähikahvilassa sama satsi ilman patonkia maksoi melkein kaksikymppiä.

Kun läksimme aamupalan jälkeen tarpomaan lumituiskussa takaisin kotiin, kannoin patonkia kainalossani kuin ranskatar ikään. Jostakin syystä en toppavarusteineni patongista huolimatta kokenut kovinkaan paljon yhtäläisyyttä ranskalaisiin...

Ensikäynti Greenbakessa oli siis myönteinen, ja sinne kulkee suunta varmasti usein jatkossakin. Päivät poikien kanssa ovatkin tässä tammikuun aikana tuntuneet välillä tyhjiltä, kun ei ole ollut kahvilaa missä käydä pistäytymässä aamupalalla, sen verran olen Italiassa päässyt tottumaan kahvilakulttuuriin. Tiedän toki, että ilman kahvilaa on hyvinkin mahdollista elää, mutta on se vain niinkin, että kahvilassa käynti kuuluu elämän pieniin ylellisyyksiin, jotka tekevät arjesta vähän paremman.

Joulureissulla Roomassa kahvilassakäynti oli jokapäiväinen juttu, joskus pari kolmekin kertaa päivässä. Aamiaiskahvittelun lisäksi otimme nimittäin tavaksi tällä lomalla kierrellä anoppilan lähikortteleita ja testailimme vähän jokaisen kahvilan, joka vastaan tuli -  ja niitä on paljon, yhdellä kadunpätkällä saattaa olla kolmekin kahvilaa. Se oli lapsistakin hurjan hauska harrastus, saivathan he joka käynnillä jonkun pikku jutun, lämpimän maidon tai kaakaon, keksin tai pikku leivoksen, jotka Roomassa, ainakin turistialueiden ulkopuolella, maksavat neljäs- tai viidesosan Suomen hinnoista.

Helsingissä tällaisesta on tietysti turha haaveilla, mutta kaikkea ei voi saada. Mutta olisi edes se yksi kahvila lähistöllä! Ja nyt taas on, Arinatiellä.

PAROLA DEL GIORNO: bar (m.) = kahvila, baari Oggi siamo andati al bar a fare la colazione. = Tänään menimme kahvilaan aamiaiselle.
Italian kielessä on myös sanat caffetteria tai lyhyemmin caffè  tarkoittamaan kahvilaa, mutta yleisesti ottaen kaikki ne lukuisat kahvilat katujen varsilla ovat baareja. Bar viittaakin muualla Euroopassa vallitsevaan baari-sanan merkitykseen, eli siihen että baareista saa alkoholia. Italiassa myös caffetteria voi myydä alkoholia, mutta alun alkaen nimi on tarkoittanut tilavia, hienostuneita kahviloita ulkoterasseineen, joissa kaupunkilaiset voivat viettää aikaa leivoksia ja laadukkaita kahveja nauttien. Mutta Italiassa räkäisinkään bar ei ole leimallisesti alkoholintarjoilupaikka, vaan selkeästi kahvila, jossa voi hörpätä espressot nopeasti tiskillä tai istahtaa hetkeksi lehteä lukemaan vaikkapa viskilasin kanssa.

Älkää siis leimatko italialais-suomalaisia vanhempia vastuuttomiksi alkkiksiksi, jos kuulette heidän lapsensa inttävän suomalaiselta vanhemmaltaan: äiti/isä, milloin mennään taas baariin? Näin ainakin kinuavat meidän lapset usein milloin missäkin, junassa tai keskellä kaupunkia. Kahvilaan he vain haluavat.