Mitä tehdä lasten kanssa Roomassa?

Suihkulähde Il Vittorianolla on lapsille elämys. 

Minulta on usein kysytty, onko minulla antaa vinkkejä siitä, mitä tehdä lasten kanssa Roomassa. Olen aina vähän avuton kysymyksen edessä. Ei minulla ole antaa listaa huvipuistoista, tiedekeskuksista, pomppulinnoista ja muista aktiviteettiasemista täällä päin. Korkeintaan mainitsen Bioparco di Roman, eläintarhan Villa Borghesessa, sillä se on ainut perinteinen lasten kohde, jossa olemme omien lastemme kanssa käyneet.

Meidän Rooman-huvituksemme ovat paljon tavallisempia, toisin sanoen emme juuri mieti erikseen, mikä olisi juuri lapsille kiva kohde. Tähän mennessä ovat silti tykänneet, mitä nyt välillä valittavat kävelemisestä tai siitä, että olisi kivempaa mennä vaikka edicolaan.

Eilen läksimme aamutuimaan, pikaisen alakerran kahvilassa nautitun voisarvi-cappuccino aamiaisen jälkeen, taas juna-asemaa kohti. Tällä kertaa suuntana oli Rooma ja tarkoitus viettää tämän loman ainut "turistipäivä" ja käydä Colosseumilla, jonka näkeminen joulureissulla jäi väliin.

Päivä sujui tutun ja hyväksi todetun kaavan mukaan:




Matkustimme keskustaan junalla, mikä on ainakin meidän lapsille jo itsessään elämys. Reitin varrelta näkee hyvin Ciampinon lentokentän, joka on aivan junaradan vieressä. Vierestä nouseva kone on aina yhtä mielenkiintoinen näky. Capannellen aseman tienoilla näemme hevosia, laukkaradat ja maneeseissa liikuskelevat ratsut. Ciampinon jälkeen ikkunoista levittäytyvät golfkentät ja pian sen jälkeen akveduktiraunioiden halkomat niityt, kunnes aletaan saapua Rooman kaupunkialueelle, ajetaan antiikin aikaisien kaupunginmuurien sisäpuolelle ja siitä kohti Terminin asemaa.

Olemme useammin ajaneet keskustaan autolla kuin junalla, ja siksi kaikki nämä edellä mainitut ovat lapsille kiinnostavia näkymiä, joista aina riittää juttua. Miten se vesi virtasi akvedukteissa, kuka ne tuhosi, barbaaritko, ja siitä päästään juttelemaan siitä, miksei antiikin maailmassa ollut poliiseja, jotka olisivat pysäyttäneet hunnien ja muiden barbaarikansojen invaasion Roomaan.

Terminin asemalta nousimme metroon linjalle B, joka vei kahden pysäkinvälin päähän Colosseumille. Tuulisessa säässä ihastelimme hetken Colosseumia ja sitten kävelimme Via dei Fori Imperialia Piazza Venezialle. Matkan varrella näkyi päättömiä miehiä, lampun henkiä ja muita katutaiteilijoita, jotka kiinnostivat lapsia paljon enemmän kuin vieressä kohoavat ainutlaatuisen antiikin ajan rauniot. Ehkäpä he jonakin päivänä osaavat arvostaa sitä, että ovat saaneet pienestä pitäen tepastella näitä katuja harva se kerta...

Piazza Venezialla jälleen kerran hätkähdytti armeija-autojen ja poliisien runsas läsnäolo. Vaikka sotilaita raskaine aseistuksineen näkyy metroasemilla ja vähän joka puolella Rooman keskustassa, ei siihen oikein meinaa tottua.

Piazza Venezialta suuntasimme Via Cesare Battistille, jonka varrella on meidän lasten ylivoimainen suosikkikohde, lelukauppa Little Big Town.

Lelukaupan tuottaman ilon voimin lapset jaksoivat taas jatkaa kävelemistä, kunnes pysähdyimme aurinkoisen tuulettoman paikan houkuttelemina kahvilaan välipalalle Via Quattro Novembrella. Kun tuuli pysyi poissa ja aurinko paistoi, oli todella lämmin. Viereisessä pöydässä hollantilaiset turistit istuskelivat t-paidoissa, vaikka niin lämmin ei kyllä sentään ollut!

Via Nazionalea pitkin aloitimme nousun takaisin kohti Terminiä. Via Nazionale on noin kilometrin pituinen ostoskatu, joten siinä vaiheessa päivää äitikin sai lisähuvitusta. Tällä kertaa ostoksemme olivat vallan vähäiset, Italia-pipo pojalle ja pari Rooma-matkamuistoa tuliaisiksi. Fiilikset eivät edelleenkään ole sellaiset, että paljon kiinnostaisi shoppailla. Kenkiä yritimme tytölle vähän katsella, mutta sopivia ei osunut matkan varrelle.

Terminin lähistöllä tuuli äityi todella äkäiseksi. Rooman on yön aikana vallannut erittäin kylmä pohjoinen ilmavirtaus voimakkaine tuulineen. Se on vienyt eilisen 17 lämmön mennessään.
Tuuli oli aseman vieressä sitä luokkaa, että lapsista sai ihan tosissaan pitää kiinni, etteivät olisi joutuneet puhurin takia minne sattuu. Ei tule mieleen ihan heti toista yhtä kovaa tuulta kuin mitä tänään liikennevaloissa Terminillä koettiin - meinasin itsekin paiskautua päistikkaa päin liikennevalotolppaa, kun puhuri iski selkään.

Lapsista sekin oli tietysti vain hauskaa. Hiukset lensivät yläilmoihin, hatuista sai pitää kiinni ja tyhjät muovipussit lentelivät kauas taivaalle.

Iltauutisista kuulimme, että Rooman keskustassa oli saanut surmansa nainen jäätyään autonsa kanssa kaatuvan puun alle. Muualla Italiassa kolme ihmistä on saanut kuollut kovan tuulen takia, puita on kaatunut ja kattoja irronnut vähän siellä sun täällä. Onneksi emme sitä tienneet vielä päivällä, vaikka kieltämättä katselin välillä huolestuneena taivaalle, ettei sieltä vain tulisi mitään niskaan...

Kello oli kaksi iltapäivällä, kun astuimme Velletrin suuntaan lähtevään junaan. Olimme siis liikenteessä yhteensä viisi tuntia eli puolisen päivää. Se oli tällaisessa tuulessa ja lomamme lyhyyden ja luonteen huomioon ottaen oikein sopiva keskustapäivä. Jos olisimme viettäneet keskustassa koko päivän, olisimme poikenneet Piazza Venezialta Via del Corsolle ja koukanneet pizzalla ja jäätelöllä joko Fontana di Trevillä, Panteonilla tai Piazza Navonalla. Jos mukana on turisteja, saatamme kiertää samassa yhteydessä nuo kaikki kolme kohdetta. Siinä meneekin sitten lasten mukana ollessa jo koko päivä.

Paluumatkalla junassa kehuin lapsia siitä, että he jaksoivat hienosti kävellä vaikka viime yönä unet jäivät lyhyiksi: eilen illalla söimme pizzaa ystävien luona, ja ilta venyi melkein puoleenyöhön. Paikalla oli kuusi lasta ja kymmenen aikuista sekä yksi pieni ylivilkas koiranpentu, lastenhuoneessa oli ihka aito pomppulinna ja pöydässä riitti hyvää ruokaa ja juomaa - meno ja äänitaso oli sen mukaista.

Kun palasimme autolle puoli kaksitoista yöllä pienimmäinen rattaissa rallattellen, en voinut olla ajattelematta että Suomessa minua hävettäisi liikkua ihmisten ilmoilla niin myöhään lasten kanssa. Varmasti sitä joku katsoisi pahalla ja pitäisi meitä aivan vastuuttomina vanhempina. Italiassa kukaan ei katsonut, ja näimme myös toisen lapsiperheen liikkeellä toisella puolella katua.

Vaikka esikoisen kanssa joskus hermoilin ja jännitin hänen sopeutumistaan italialaiseen iltaelämärytmiin, olen sittemmin oppinut rentoutumaan. Hyvin hän aina on sopeutunut ja nyt myös pikkuveljensä perässä. Olen oppinut, ettei maailma (tai unirytmi) siihen kaadu, jos lapsi joskus valvoo myöhempään. Hän ottaa unen takaisin sitten joskus myöhemmin.

Sitä täällä Italiassa ihailen: että lapset otetaan mukaan myös iltaelämään. Heidät otetaan mukaan ravintoloihin syömään iltayhdeksän illallista, ja kesäiltoina rannoilla ja piazzoilla lapset leikkivät iloisesti vielä lähempänä puoltayötä. Sellainen on vanhempienkin kannalta rentoa, sillä onhan se aika rajoittavaa ja saa lapsiperhe-elämän tuntumaan juuri niin ahdistavalta kuin mediassa annetaan ymmärtää, jos pitää lasten unirytmin mukaan ryhtyä elämään ilman poikkeuksia. Sehän tarkoittaisi usein vetäytymistä kotiin jo iltakahdeksalta. Silloin jäisivät pois muun muuassa eilisen kaltaiset illat, jolloin lapset leikkivät pomppulinnassa sydämensä kyllyydestä, aikuiset juttelevat juttelemistaan ilman hätäilyä lasten nukkumaanmenosta ruokapöydän ääressä ja kaikilla on hauskaa.

Palatakseni alun kysymykseen, mitä tehdä lasten kanssa Roomassa, voisin siis antaa samanhenkisen vastauksen. Käykää paikoissa, joissa kävisitte turisteina muutenkin, ilman lapsia. Lapset kyllä tulevat perässä ja viihtyvät, sillä heille jokainen pieni ja yllättäväkin yksityiskohta, kuten vaikkapa suihkulähde tai gladiaattoriesineitä kauppaava liike voi olla seikkailu ja ihmetyksen aihe.

Katseltaa turistinähtävyyksiä, ihmetelkää ihmisvilinää, yrittäkää aistia historian hiljaista läsnäoloa, joka lepää raunioiden yllä ja kuvitelkaa, millaista paikassa on ollut ennen. Syökää palapizzaa puistonpenkillä, heittäkää raha suihkulähteeseen, valitkaa matkamuistomyymälästä euron Roomarihkama jokaiselle. Ihastelkaa jäätelöbaarien makuvalikoimaa ja käyttäkää runsaasti aikaa valitsemiseen (Italiassa saa valita aina vähintään kaksi makua, ottipa miten pienen jäätelön tahansa). Laskekaa kirkot, joissa päivän aikana ehditte käydä (yhteensä Roomassa on yli 265 kirkkoa). Kävelkää Espanjalaiset portaat ylös alas ja jos lapset ovat vähän isompia, niin myös portaat Pietarinkirkon kupoliin (550 porrasta). Bongatkaa kissoja tai katukoiria. Ajakaa junalla ja tai metrolla.

Viihtymiseen ei tarvita elämyspuistoja ja lapsille erikseen suunnattua ohjelmaa - ihan tavallinen turistitoiminta riittää.

Rooman-päivän ja monen kävelykilometrin jälkeen takaisin mummolaan.

PAROLA DEL GIORNO: attrazione turistica (f)= turistinähtävyys Roma è piena di attrazioni turistiche, anche per bambini. = Rooma on pullollaan turistinähtävyyksiä myös lapsille.