Arki paranee vaihtamalla välillä...maisemaa!

Telakkapuistikon leikkipuistossa on kiva laiva.

Kun on vuosikaudet ollut kotiäitinä, lähileikkipuisto on tullut aika tutuksi. Käymme siellä keskimäärin 5-10 kertaa viikossa, tosin vaihteluväli on suurta. On aikoja, jolloin puisto kutsuu kerran viikossa, joskus taas suuntaamme sinne kolmekin kertaa päivässä.

Puistoon on kymmenen askeleen matka, joten matkan pituudesta ei ainakaan ole puistoilu kiinni. Enemmänkin se on riippuvainen siitä, huvittaako sinne lähteä. Yleensä huvittaa, varsinkin kun lähileikkipuistomme on sijainniltaan ihana keskellä luontoa, ja ennen kaikkea sen henkilökunta on ihan huippua!

Ohjaajat huomioivat jokaisen puistoon saapuvan lapsen ja muistavat vakiokävijät nimeltä. Kiva kun tulit, (nimi), he huikkaavat heti, kun lapsi ilmestyy näköpiiriin.

Lähileikkipuisto oli ensikontaktini lasten varhaiskasvatusympäristöön ja -henkilökuntaan, sillä kukaan lapsistani ei ole koskaan käynyt päiväkotia. Esikoinen kävi leikkitoiminnan kerhoa kolme ja puoli vuotta, ja ilman että sitä tajusinkaan, totuin todelliseen luksukseen:


Alueemme leikkitoiminnan kerho on henkilökuntansa ansiosta todella korkeatasoinen, lasta huomioiva, virikkeellinen ja lempeä ensikosketus lapselle ryhmässä toimimiseen.

Kun esikoisen eskari alkoi, huomasin etteivät muualla varhaiskasvatusmaailmassa asiat aina suinkaan ole niin hyvin. Olin toki lukenut lehdistä ja kuullut muilta vanhemmilta täpötäysistä ja henkilökuntavajaista päiväkodeista, ja nyt sain niistä tuntumaa. Henkilökunta teki parhaansa ja oli ystävällistä,  ja kokonaisuudessaan olin tyytyväinen päiväkotiin johon lapsemme pääsi eskariin, mutta ei puhettakaan, että jokainen lapsi olisi tullut aamun alkajaisiksi huomattua tai omalla nimellä toivotettua tervetulleeksi.

Jäin monta kertaa hieman murheellisena katselemaan, kuinka tyttö yritti ovensuussa tehdä itsensä näkyväksi tai nykiä pihalla seisovaa ja toisen kanssa juttelevaa työntekijää hihasta kertoakseen, että katso, tässä minä olen. En tietenkään olettanut, että lapseni täytyisi olla joku aina huomattu keskipiste hoitopaikassaan, mutta tervetulotoivotus ja -huomioiminen on pieni mutta lapselle erittäin tärkeä asia. Ammattikasvattaja, joka tämän tekee, osoittaa loistavaa tunneälyä ja lapsen maailman tuntemista.

Koen olevani onnekas, että lähellämme on niin mahtava leikkipuisto kuin meillä on. Siksi vähän harmittaakin, että keskimmäinen ei ole halunnut mennä mukaan kerhotoimintaan, kokeiltu kyllä on. Onneksi puistoon ja myös kerhotoimintaan lapset voivat mennä vanhemman kanssa mukaan koska vain. Me olemme siinäkin olleet viime aikoina vähän laiskoja, mutta tarkoitus on nyt kevään mittaan taas aktivoitua puistokävijöinä.

Kyytiä lähipuiston kelkoilla.

Syksyllä oli vähän taukoa, kun arkeen salavihkaa ujuttautui uusia rutiineita. Kirjoitin aamuisin paljon, juuri parhaaseen puistoiluaikaan, kun huomasin että kuopus alkoi olla niin iso että leikit isoveljen kanssa sujuivat jo niin hyvin, ettei minua joka hetki tarvittu.

Iltapäivisin suuntasimme usein jonnekin vähän pidemmälle, hyppäsimme junaan tai bussiin ja kävimme museoissa, toisissa leikkipuistoissa, näyttelyissä, messuilla tai ihan vain kaupungilla kävelyllä tai kahviloissa herkuttelemassa. Lähipuistoon ehdimme siten lähinnä viikonloppuisin ja lumen tultua myös iltaisin.

Syksy oli virkistävän erilainen, sillä niin ihana kuin lähileikkipuistomme onkin, niin yhdeksän äitivuoden aikana se on, kuten sanottua, tullut aika tutuksi! Eniten siihen taisi hetkellisesti kyllästyä keskimmäisemme, hän jolla on ihan oma persoonallinen suhtautumisensa kaikkeen, mikä vähääkään viittaa ryhmätoimintaan. Minä kyllä viihdyn puistossa aina, jos ei muuten niin äsken kehumani henkilökunnan vuoksi, ja onhan puisto sijaintinsa vuoksi vähän kuin takapihamme jatke.

Eilen jatkoimme taas pitkästä aikaa syksyltä tuttua rutiinia eli kävimme meille uudessa leikkipuistossa. Tällä kertaa kokeilimme leikkipaikka Telakanpuistikkoa (Perämiehenkatu 13) esikoisen italiantunnin ajan. Kampista sinne matkustimme jännittävästi uusia reittejä pitkin bussilla ja takaisin kävelimme jalan.

Puistossa kaikki oli meille uutta, ja kaikkein hienoin juttu tämä mahtava laiva, jossa leikkiessä koko puistossaoloaika kuluikin:

PAROLA DEL GIORNO:  vita quotidiana (f) = arki Per rimanere svegli nella vita quotidiana è importante rompere la routine ogni tanto. = Jotta pysyy arjessa pirteänä on tärkeää rikkoa välillä rutiineja.