Maanantaiaamun uutinen ja harvinaisen hyvä herkku

Cornetto con la crema, kotikeittiössä! 

Italian aamupalapöydästä kaipaamme koko perhe eniten yhtä asiaa, crema pasticceraa. Se on kananmunan keltuaisesta, sokerista, vaniljasta ja maidosta tehty kreemi, joka maistuu voisarven välissä ihan älyttömän hyvältä. Cornetto con la crema, sitä me syömme Roomassa aamiasella harva se päivä.

Suomessa vähän vastaavaa olen löytänyt vain Lidlin leivonnaistiskillä myytävistä pasteis de nata -leivoksista. Sen sisällä oleva kreemi taitaa olla tehty suurinpiirtein samoista aineksista kuin italialainen crema pasticcera. 

Uusi viikko alkoi meidän perheessä tänään upeasti, kun äiti oli viikonlopun aikana jaksanut pitkästä aikaa väsätä crema pasticceraa kotona. Se on helppo ja nopea tehdä, enkä ymmärrä miksi teen sitä niin harvoin. No, ehkä yksi syy saattaa olla, ettei tulisi turhaan syötyä voisarvia täällä Suomessakin, riittää kun Italian-lomilla olemme niiden suurkuluttajia.

Viikon alussa on kuitenkin myös muuta erityistä, jota voi hyvin juhlistaa voisarvilla ja crema pasticceralla: 


Maanantaiaamun uutinen nimittäi on, että tällä viikolla blogistani tulee Kaksplus-verkostoblogi! Se tarkoittaa, että jossakin vaiheessa viikkoa blogin yläreunaan tulee ilmestymään Kaksplussan tunnus ja sivupalkkiin jotain sälää, jotain siinä aiemmin ei ole ollut, mutta muuten sisällöstä vastaan ja sen tuotan edelleen vain minä. Toisin sanoen blogi tulee säilymään ihan omana vanhana itsenään.

Tai ei ihan! Nimittäin toivon ja uskon, että Kaksplussan verkostoblogiin kuulumisen kautta tulen saamaan paljon uutta innoitusta ja taitoa blogini kehittämiseen entistä parempaan suuntaan. Pitkään olen kirjoittanut blogia ilman halua tai toiveita isoista lukijamääristä ja lähestulkoon omaksi ilokseni, ja toki myös sille pienelle mutta uskolliselle lukijajoukolle, jonka tiedän tekstejäni lukevan, mutta nyt tuntuu, että olen avoin myös laajemmalle lukijajoukolle kirjoittamiseen.

Blogini on ollut ajoittain tauolla, mutta kirjoittaminenhan minulla ei koskaan ole jäänyt tauolle, se on vain välillä painottunut eri kanaviin. Innoitus blogin uudelleen henkiin herättämiseen tuli vuoden alussa käymältäni luovan kirjoittamisen kurssilta Kallion kirjoittajakoulussa. Kirjoittakaa niin paljon kuin mahdollista, kaikenlaisia tekstejä, erilaisia tekstejä, mitä vain, kunhan kirjoitatte, ohjasi opettaja.

Olen tiennyt sen toki ennenkin. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, ja paljon (ja tietysti lukemalla vieläkin enemmän). Mutta kurssilla tuli siitä taas tarpeellinen muistutus. Siispä: kirjoitan, niin paljon kuin suinkin vain ehdin kotiäidin työni lomassa.

Blogin kirjoittamisessa noudatan usein luovan kirjoittamisen tekniikkaa, eli mieleeni juolahtavasta sanasta tai teemasta alan kirjoittaa ilman pidikkeitä mitä mieleen tulee, ja korkeintaan jälkikäteen muutan jonkun sanan paikkaa tai poistan turhimmat kappaleet. Nykyblogimaailmassa ei ehkä kaikkein toimivin tekniikka, sillä nykyään blogeissa kai pitäisi välttää päiväkirjamaisuutta ja suunnitella teksteistä informatiivisia, lukijalle hyödyllisiä ja pitkälle hiottuja kokonaisuuksia.

Otan kuitenkin riskin ja jatkan luovalla linjalla. Tarkoitukseni ei olekaan lukijoiden houkuttelu pakonomaisella informatiivisuudella tai hienolla ulkoasulla, vaan kirjoittaminen tyylillä, josta nautin. Toivon, että kirjoittamisen nautinto välittyy lukijalle ja hän sitä kautta saa teksteistäni jotakin vastinetta ajalleen, jonka käyttää niiden lukemiseen, ehkäpä välillä jonkun tiedonmurusenkin. Wikipediasta ja Googlesta ja korkeatasoisissa koulutuslaitoksissamme voi sitten opiskella oikeasti jotain uutta, jos niin haluaa - minun blogini on ja tulee säilymään kirjoittamisen riemuna ja sanojen sekä vapaan ilmaisun juhlana,  ilman tiukkoja vaatimuksia informatiivisuudesta ja loppuun asti hiotusta tekstikokonaisuudesta.

Tietysti kuuntelen myös lukijoita! Heitän pallon teille: Millaista blogia ja tekstiä sinä, lukijani, haluaisit lukea tai luet mielelläsi?

Tässä vielä se superhelppo resepti vaniljakreemin tekoon:

CREMA PASTICCERA (n. 5 dl valmista kreemiä)

4 kananmunan keltuaista

1.5 dl sokeria

vaniljatangon siemenet tai ripaus vaniljajauhetta

0,5 dl maissitärkkelystä

2 dl täysmaitoa

1 dl kermaa

Vatkaa keltuaiset sokerin ja vaniljan kanssa vaahdoksi. Lisää maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi.

Laita maito ja kerma kattilaan, kuumenna lähelle kiehumispistettä. Kun neste lähes kiehuu, ota kattila liedeltä ja lisää keltuaisvaahto. Laita kattila takaisin liedelle ja odota, että se alkaa kiehua ja neste nousta. 

Vatkaa tässä vaiheessa sähkövatkaimella voimakkaasti joidenkin sekuntien ajan, kunnes kreemi on paksuuntutta ja tasaista. 

Valmista on! Laita kreemi astiaan ja jäähdytä nopeasti esim.isommassa kulhossa, jossa on kylmää vettä. Siirrä sitten jääkaappiin hyvin kelmutettuna, kelmu kannattaa laittaa kiinni kreemin pintaan, muuten siihen muodostuu sitkeä kuori. 

Crema pasticcera sopii mainiosti kaikenlaisten leivonnaisten täytteeksi. Olen käyttänyt sitä myös täytekakun välissä, silloin maissitärkkelystä määrää kannattaa laittaa ainakin 0,75 dl, jotta lopputuloksesta tulee jäykempi. 

Ehdottomasti parasta se on kuitenkin voisarven välissä, aamucappuccinon kera!

PAROLA DEL GIORNO: notizia (f) = uutinen Quali vuoi prima, le buone o le cattive notizie? = Kummat haluat ensin, hyvät vain huonot uutiset?