Viikonlopun resepti: juusto-pinaattiuunipasta ja tarina mummolan jääkaapin parmigiano-kimpaleista

Kunnianosoituksena blogini ruokablogijuuria kohtaan kirjoitan tästä lähtien joka viikonloppu reseptipostauksen, joka kulkee otsikolla Viikonlopun resepti.

Ja koska kokkaan paljon italialaista ja ruokaan liittyy runsaat määrät hyviä muistoja niin Italian-matkoilta kuin suomalais-italialaisesta arjestamme, reseptit ja niiden yhteydessä kerrotut tarinat tulevat usein liittymään italialaiseen keittiöön ja italialaisuuteen.

Pidän ruuanlaitosta ja rakastan italialaisen keittiön makuja ja sen simppeliyttä. Muutamalla perusruoka-aineella on mahdollista tehdä maittavaa, nopeaa ja terveellistä ruokaa. Mutta harmittavan usein jumiudun samoihin vanhoihin ruokalajeihin siitä syystä, että lapseni ovat todella nirsoja uusien makujen suhteen.

Niinpä eilen päätin, että nyt olenkin ovela ja ujutan uuden ruokalajin lasten ruokapöytään sillä varjolla, että kaikki maut ovat varmasti heille tuttuja (italialaisia) lempimakuja:




ricottaa, pecorino-juustoa, mozzarellaa, pastaa, besciamella-maitokastiketta, pinaattia. Nämä ovat nimittäin kaikki paitsi laittamani juusto-pinaattiuunipastan raaka-aineita, myös heidän lempiruokiensa ainesosia. Ricotta-pinaattitäytepastaa syömme joka viikko, maitokastike on se lasagnen herkkuosa, josta lapset kilpailevat (mulle se kohta missä on eniten besciamellaa!), mozzarellaa ja pecorino- tai parmesanojuustoraastetta kuluu joka päivä tomaattikastikepasta-aterioilla. Pinaatti puolestaan maistuu pataruokien seassa tai valmiskeiton ja -lettujen muodossa silloin, kun on nopeasti saatava jotain pöytään.

Ylivoimainen suosikki kaikilla kolmella lapsellamme ovat kuitenkin kovat italialaiset juustot. Kun menemme Rooman-mummolaan, ukki on aina muistanut ostaa jääkaappiin isot kimpaleet sekä parmesanoa että pecorinoa - ja siltä varalta että ei muistaisi, niin lapset siitä kyllä Skypessä muistuttelevat: nonno, muista sitten että me tykätään parmigianosta! 

Ja sitähän kuluu. Mummolassa on vielä sellainen hauska vehje kuin sähkökäyttöinen juustoraastin, josta napinpainalluksella sataa ihanaa hienojakoista parmesanraastetta pasta-annoksen päälle. Sen kun leikkaa juustopalasta siivuja ja syöttää ne raastimen aukkoon, niin juustoraaste ei ikinä lopu.

Toisin kuin kotona, jossa Lidlin pecorino- ja parmigianoraastepussit tyhjenevät yhdessä hujauksessa ja äiti ja isä ovat aina muistuttamassa, että älkää nyt käyttäkö kaikkea vaan jättäkää huomiseksi edes vähän.

Kotona olemme joutuneet ottamaan käyttöön juustoraasterajoitukset. Ensinnäkin siksi, että täällä Suomessa parmesanjuusto maksaa paljon enemmän kuin Italiassa eikä pecorinokaan ilmaista ole. Suomessa parmesanon kilohinta liikkuu 30 euron paikkeilla, Italiassa noin kymmenessä eurossa.Toisekseen, ilman rajoituksia lautasella olisi kohta melkein enemmän juustoraastetta kuin pastaa - niin kuin Italian-mummolassa usein käy. Voimakassuolainen juusto ei kuitenkaan ole lapselle niitä parhaimpia ruokia syödä liikaa.

Kotona ei ole isovanhempia hemmottelemassa. Isovanhempien - heidän etuoikeutettujen toista vanhemmuutta elävien -  ei tarvitse välittää suolansaantisuosituksista, hammaspeikoista tai unirytmin häiriintymisistä. Heidän tehtävänsä on hemmotella lapsenlapsiaan, ja he onnekkaat saavat tehdä sen ilman vastuuta kokonaisuudesta. Mummolassa kukaan ei sano, että nyt riittää jo se juusto eikä kukaan jupise kalliin juuston tuhlaamisesta, kun puolet raasteesta putoaa innokkaan raastajan käsistä pöydälle.

Italian mummo yrittää usein ehdottaa, että hän voisi ostaa meille kotiinkin sellaisen hauskan raastimen, kun lapset kerran niin tykkäävät sillä surrutella, mutta kieltäydymme joka kerta painokkaasti. Emme halua sellaista kotiimme suurin surminkaan!

Täällä kotona meillä ei nimittäin ole nonnoa huolehtimassa, että jääkaappiimme ilmestyy aina uusi jättikimpale parmesanoa, kun edellinen vähänkään alkaa huveta. Täällä joudumme ihan itse ostamaan kalliit juustot, ja niihin saisimme helposti kulutettua loputkin rahamme, sellaisia juustosyöjiä lapsemme ovat.

Mutta miten kävi eiliselle uuden ruokalajin kokeilulleni eli yritykselleni tarjota lapsilla juustoista pinaattiuunipastaa?

Huonosti. Plää, yäk en tykkää, oli pienempien tuomio. Esikoinen kohteliaasti söi annostaan mutta ilmoitti, että ei kuulu lempiruokiini, mikä on hienompi tapa ilmaista, että en pidä tästä ollenkaan.

Tänään lapset syövät taas tuttuakin tutumpaa tomaattikastikepastaansa, mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: meidän vanhempien ei tarvitse sitä syödä vaan voimme tänäänkin nautiskella todella herkullisesta juusto-pinaattiuunipastasta, jota siis jäi eilen puoli vuokaa lapsilta syömättä. Monesti naureskelemme mieheni kanssa sille, että varsinkin kauppareissuja edeltävinä päivinä usein syömme mitä sattuu kaapeista löytymään mutta lapset saavat aina ne viimeiset kunnon ruuat ja edellisen päivän tähteet. Me vanhemmat kuihdumme ja vanhenemme ja teemme kaikkemme lastemme eteen, mutta lapset ottavat kaiken itsestään selvyytenä vastaan, saavat aina parhaimpia ruokia, kasvavat ja voimistuvat, imevät meistä voimat tai sitten me ikään kuin siirrämme ne itsestämme heihin. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä, lapsemme kasvavat meistä väistämättä ohi ja heillä on nuoruuden kaikki voima puolellaan - ja ihanaa että niin on.

Tällä kertaa tyydymme kuitenkin tähteisiin enemmän kuin mielellämme! Buon appetito! 

JUUSTO-PINAATTIUUNIPASTA (4-5 hengelle)

2 pkt tuoretäytepastaa (ricotta-pinaatti)

1 pss pakastepinaattia

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

juustoraastetta (parmesan, pecorino, mozzarella)

tuoretta basilikaa

Besciamella-maitokastike:

6 dl maitoa

70 g voita

n. 3 rkl vehnäjauhoa

ripaus suolaa 

Ota pinaatti sulamaan, nopeuta tarvittaessa sulamista laittamalla pussi lämpimään veteen. Keitä tuorepasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta ja kaada öljyttyyn uunivuokaan. Heitä puoliksi sulaneet pinaatit ja silputtu valkosipulinkynsi sekaan ja sekoita. 

Valmista maitokastike: Sulata voi ja lisää vehnäjauhot, sekoita tasaiseksi ja ruskista kevyesti. Lisää maito ja vatkaa vispilällä paakkujen välttämiseksi. Kuumenna koko ajan lastalla sekoittaen. Kun kastike kiehuu, vähennä lämpöä ja keittele kunnes se saostuu. Lisää noin puoli teelusikkaa suolaa. Kaada maitokastike pastan päälle, sekoittele niin että kastiketta valuu pastan sekaan. 

Ripottele päälle runsaasti makusi mukaista juustoraastetta, vaikka kaikkia kolmea jos haluat. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Ripottele valmiin ruuan päälle tuoretta basilikaa. 

Halutessasi voit kertoa, mitä mieltä olet Viikonlopun resepti -ideasta. Palaute on aina tervetullutta!

PAROLA DEL GIORNO: pasta al forno (f) = uunipasta La pasta al forno piu conosciuta è probabilmente la lasagna. = Luultavasti kaikkein tunnetuin uunipasta on lasagne.