Iloa lähikaupasta ja kokonaisonnellisuuden kasvusta sekä viikonlopun resepti: omenapannukakku
Käyttämälläni pannukakkureseptillä sitä paitsi tulee pannaria, joka on mielestäni paljon parempaa kuin pulla. Nämä ovat näitä arjen piristyksiä, joiden terveellisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta mielihyväreseptoreja ja makunystyröitä ne ainakin hivelevät.
Piristävää on myös se, että pannukakun ainekset saa taas haettua lähikaupasta nopeasti pinkaisemalla, kun kuukausia remontissa ollut lähikauppamme avautui viime viikon lopulla. Jonkin asian arvon huomaa vasta, kun sen menettää. Tämä pätee kovin monessa asiassa, niin myös lähikaupan kohdalla! Ja tätä mentaalista miinuslaskua olisi muutenkin hyvä harrastaa säännöllisin väliajoin, niin johan tulee asioihin perspektiiviä:
Jos meinaan valittaa siitä, että lähikaupassa maitolitra maksaa kymmenen senttiä enemmän kuin isossa marketissa, niin kuvittelepa millaista olisi ilman lähikauppaa. (Ja osaankin kuvitella, nyt kun lähikaupaton kausi on niin tuoreessa muistissa)
Mitä isompiin asioihin siirtyy, sitä paremmin mentaalinen miinuslasku toimii. Jos valitat olevasi onneton nyt, niin suljepa silmäsi minuutiksi ja kuvittele, millaista olisi jos olisit menettänyt puolisosi, lapsesi, työsi, ystäväsi, terveytesi, jalkasi tai näkökykysi, pahimmassa tapauksessa usean näistä asioista. Onnellisuudentunne nousee ihan varmasti, kun miettii millainen murhe olisi, jos menettäisit sinulle rakkaita asioita.
Monesti kehotetaan miettimään pelkästään elämän hyviä puolia masennuksen tai ikävän olon karkottamiseksi, mutta se ei mielestäni aina toimi. Onhan se tutkittukin, että lottovoiton aiheuttaman onnellisuus häviää puolessa vuodessa (tätä on kyllä tosi vaikea uskoa, mutta totta se kai on kun on tutkittu!). Ei siis auta, että keskittyy ajattelemaan hyviä asioita. On paljon tehokkaampaa miettiä, mitä jos minulla ei olisi tätä ja tuota hyvää asiaa elämässäni, lapsia, hyviä ihmissuhteita, kuulevia korvia, palkitsevaa työtäni ja kykyä harrastaa haluamiani asioita vaikkapa vammautumisen vuoksi.
Mentaalinen vähennyslasku toimii aina. Vaikka olisitkin menettänyt joitakin tärkeitä ja korvaamattomia asioita elämässäsi, vaikka molemmat jalkasikin, aina voi ajatella, miten paljon huonommin asiat olisivat, jos vielä kätesikin olisivat amputoitu etkä pystyisi puhumaan.
Hyvin pienissä asioissa tämä logiikka on ehkä puoliksi huumoria, kuten tässä lähikauppa-asiassa. Ei ole oikeasti tärkeää, onko lähin kauppa kahdesadan vai kahdentuhannen metrin päässä kotoa. Mutta arkea se helpottaa ja jopa piristää, ja sitä kautta kohottaa elämänlaatua ja ehkä hitusen jopa onnellisuutta. Miten monta kertaa onkaan kismittänyt, kun jokin ruoka-aine on ollut loppu tai unohtunut kauppareissulla, ja sitten on pitänyt lähteä autolla, pyörällä tai yleisillä kulkuvälineillä liikkeelle.
Kaikkeen tosin tottuu, siihenkin että poikien kanssa monena aamupäivänä kevättalven aikana teimme "lähikauppa"reissuja junalla Leppävaaraan tai hoidimme koko porukalla illallispöydästä puuttuvat ruokaostokset keskustassa italiantunnin jälkeen. Siellä se kuuluisa itkupotkuraivarikin sattui eräänä maaliskuisena tiistaina, kun väsyneenä piti vielä kauppaan raahautua.
Nyt kun lähikauppa on tullut takaisin entistä ehompana, on kyllä aika onnellinen olo kun on taas lähikauppa kävelymatkan päässä. Niin pienestä sitä voi ihmisen arki parantua.
 |
| Tämä kohottaa arkionnellisuutta ihan taatusti: salaattibaari uudessa lähikaupassa! |
 |
| Testasimme miehen kanssa heti uutta salaattibaaria ja ostimme lounassalaatit. Piti ihan tarkastaa moneen kertaan, että onko vaaka kunnossa tai onko avajaisten kunniaksi joku könttähinta salaateille, mutta ei, molemmissa oli ihan sattumalta sama määrä ja sama hinta. Ei ole epäilystäkään ettemmekö olisi toinen toisillemme tarkoitettuja, kun onnistuimme lusikoimaan salaattikuppeihimme näin yhteneväiset annokset! |
Sama juttu eli onnellinen olo arjen pikku asioista on mökkipaikkakunnallamme Oravissa, jossa on sellainen ylellisyys kuin oma lähikauppa. Viime talvena se oli ensimmäistä kertaa vuosikausiin talven kiinni ja vain kauppa-auto kävi tarjoamassa kauppapalveluja. Olen aina ollut iloinen ja ylpeäkin mökkimme upeasta sijainnista ympärivuotisen ruokakaupan läheisyydessä, ja vaikka viime talvena emme kertaakaan mökillä käyneet, niin jo tietoisuus ruokakaupan sulkeutumisesta harmitti.
Pelkäsin sen olevan ensimerkki siitä, että kauppa kohta kokonaan häviää kylältä. Vilkkaan venesataman, hotellin ja Saimaa Holiday -luontomatkailukohteen vieressä kaupalla tosin varmaan ei ole asiakkaista puutetta kesällä, mutta talvet voivat olla toinen juttu.
On nimittäin niin, että paikalliset asukkaat eivät selvästikään ole valmiita käyttämään kauppapalveluita niin paljon, että ympärivuotinen kaupanpito kannattaisi. Kuulemma nurina ja proteistointi oli kova, kun kaupan sulkeutuminen talveksi julkistettiin. Mutta silloin ei voi protestoida, jos ei vuoden mittaan säännöllisesti ja avokätisestikin käytä kaupan palveluita. Eihän kauppias voi hyväntekeväisyydestä työtänsä tehdä.
Kun me saavumme Oraviin, kaupan tuloksessa varmaan aina tulee mukava piikki, sillä me kyllä käytämme sen valikoimaa siekailematta. Jos kerran mökkipaikkakunnalla on kauppa, niin tottahan sitä pitää käyttää, muuten voi olla niin ettei kauppaa kohta enää olekaan. Mielestäni se on ihan selvää, olkoonkin että banaanit ja murot maksavat enemmän eivätkä liha- ja kalatiskin (ajattele, kaupassa on sellainenkin, sieltä saa mm.vastapyydettyä muikkua, haukipihveja ja kuhafileitä!) antimetkaan ilmaisia ole.
Myös kotoisen lähikauppamme palveluja olemme käyttäneet aina säännöllisesti ja tulemme käyttämäänkin. Isoimmat viikkoruokaostokset teemme isommissa marketeissa ja Lidlissä ihan jo senkin takia, että niihin tulee mentyä autolla eikä ole kantamisongelmaa.
Tosin viime vuosina olen alkanut karsastaa hypermarketteja, joissa käyminen on usein hyvin stressaavaa ja ihan jo fyysinen ponnistus, kun tavaroiden perässä pitää kävellä kilometrikaupalla, varsinkin jos kaupassa on erehdytty jälleen kerran vaihtamaan niiden paikkoja ja esillepanoa.
Lisäksi pienemmissä kaupoissa on se plussa, että niissä ihan erilainen, kotoisempi tunnelma, ja kauppias tulee asiakkaille eri tavalla tutuksi kuin kilometrikäytävillä hypermarketeissa.
Eläköön siis pienet ja keskikokoiset marketit! Ja uudistunut lähikauppamme, jossa kävimme lauantaina juhlimassa avajaisia:
 |
| Juhlissa oli mukana paloauto... |
 |
| ...tietysti ilmapalloja... |
 |
| ... ja odotettuja herkkuja jakelevat eläinhahmot. |
Summa summarum: kokonaisonnellisuus ei siis ehkä lähikaupan takia merkittävästi kasva, mutta tyytyväisyys arkeen ihan varmasti. Ja koska onnellisuuteen vaikuttavat myös arkea helpottavat ja piristävät pienet asiat, kuka tietää, ehkä tulen hitusen onnellisemmaksi takaisin tulleesta lähikaupastamme.
VIIKONLOPUN RESEPTI: HERKULLINEN OMENA-KANELIPANNUKAKKU
8 dl täysmaitoa
2 kananmunaa
4 dl vehmäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g sulatettua voita
Pinnalle: kanelia ja 3-4 omenaa
Vatkaa munat ja maito sekaisin. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauho ja leivinjauhe. Anna seoksen turvota puolisen tuntia. Lisää suola, sokerit sekä sulatettu voi. Kaada taikina korkeaan, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Viipaloi omenat ohuiksi siivuiksi ja lisää pannarin päälle, ripottele pinnalle myös reilusti (ceylon)kanelia.
Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoa kermavaahdon ja hillon kanssa.
PAROLA DEL GIORNO: supermercato (m)= ruokakauppa Avere un supermercato vicino a casa è molto comodo nella vita quotidiana. = On kätevää arkielämän kannalta, että kodin lähellä on kauppa.
Kommentit
Lähetä kommentti