Italialaista rasvankäryä keittiössä, suomalainen tukos herkkähipiäisessä viemärissä ja viikonlopun resepti: uppopaistetut grillipaprikat

Kotiäidin salaiset aseet. 

Olen mielestäni tehnyt kaiken aina viimeisen päälle oikein: ei paistinrasvaa viemäreihin eikä mitään muutakaan sinne kuulumatonta, vessanpönttöihin vain sitä itseään ja suihkun viemäriä puhdistelen säännöllisesti hiuksista.

Mutta silti se taas vaan on edessä: tukkeutuneen viemärin pulman ratkaiseminen. Pari päivää sitten alkoivat ensioireet eli vessanpytyissä veden taso uhkaavasti nousi vessaa vetäessä ja yhtä uhkaavan hitaasti laski vetämisen jälkeen. Toissapäpäivänä toisessa vessassa taso sitten jäi pysyvästi piripintaan. Mahtavaa.

Ja eilen aamulla alkoi keittiön viemäri oikutella ja vesi ihanasti sielläkin nousta. Toinen vessa onneksi vielä jotenkuten vetää, mutta jos sekin lakkaa, niin me olemme pulassa ja pahassa. Äiti mitä vessaa voi käyttää, lapset ovat jo tottuneet kysymään ja keskimmäinen ilmoitti, että solidaarisuudesta tilannetta kohtaan hän ei aio pissata päivän aikana ollenkaan. Toimivat vessat ovat lapsiperheessä ehkä se kaikkein tärkein kodin juttu. Itse ehkä juuri ja juuri osaat pidätellä ja ajat vaikka huoltoaseman vessaan jos pakkotilanne on, mutta milläs sanot lapsille että pidätä nyt vähän, vessa ei vedä...

 Eli jos jollakin on hyviä vinkkejä viemärin aukaisemiseksi kotikonstein, niin otan mielelläni vastaan!

Vaikka onhan tuota omaakin kokemusta kertynyt. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun viemärit meillä kiukuttelevat:




Kohta kaksi vuotta sitten tapahtui ensimmäinen vedennousu wc-pöntöissä, ja siitä sitten tasaisin väliajoin. Olemme laskeneet vessoistamme alas niin paljon kaikenlaisia viemärinavausmyrkkyjä, että kohta varmaan putket ovat niistä ihan piloilla tai ainakin ympäristö on, ihan pahaa tekee... Jossakin vaiheessa ne ovat aina tehonneet, on kuulunut valtaisan valaan kuolinkorahdusta muistuttava plum! jota on seurannut komea pulputus ja - tadaa, viemärit ovat taas vetäneet.

Viimeisimmän ja isoimman tukoksen aikana vuosi sitten (kaikki viemärit, myös suihkun, alkoivat nostaa vettä) ajattelimme että olisi hyvä turvautua ammattiapuun. Saimme kyllä tukoksen myrkyillämme itse auki, mutta jotenkin alkoi tuntua, ettei ole normaalia joutua tappelemaan tukkeutuvien vessanpönttöjen kanssa joka kuukausi ja tilasimme ammattilaisen tutkimaan putkiston kunnon.

Putket pestiin ja kuvattiin perusteellisesti, ja jostakin sieltä syvältä löytyikin jonkinlainen tukos jossa putkimies joutui rassaamaan kovemmalla voimalla. Putkisto kuitenkin oli kuvauksen mukaan täysin kunnossa, ei halkeamia tai vierasesineitä, ja puhdistuksen jälkeen se oli kaiken lisäksi vielä putipuhdas.

Reilu vuosi tässä menikin ilman tukoksia. Mutta nyt tämä! Masentaa ihan. Käytin eilen puolet päivästäni kysymällä tarjouksia eri viemärifirmoista ja vastapainoksi tutkimassa netin tarjonnasta kotikonsteja viemärin avaamiseksi. Nimittäin kaikki tarjoukset puhuivat vähintään 300-400 eurosta, eikä sellaista summaa huvittaisi todellakaan laittaa nyt kirjaimellisesti viemäristä alas, juuri kun tiskikonekin on rikkoutunut.

Löysinkin pari oikein hyvää vinkkiä, jotka kyllä ovat tuttuja jo aiemmistakin tukoksista, mutta olin ne  unohtanut utopistisissa toiveissani olla enää joutumatta kohtaamaan tukosongelmia. Toimivammaksi osoittautui ohje, jonka mukaan 1 dl etikkaa ja 1 dl ruokasoodaa on sekoitettava keskenään ja iskettävä tukkeutuneeseen viemäriin, ja päälle runsaasti kuumaa vettä. Kun tein tämän keittiön viemärille, ei kulunut kuin puolisen tuntia, niin se yhtäkkiä alkoikin vetää.

Kokeilin innoissani samaa vessanpönttöönkin, vaikka ohjeen mukaan sooda-etikkaseos toimisi vain keittiössä. Aiemmin olin jo kumonnut vessaan muutaman konetiskitabletin kuuman veden kera, ja nyt siis heitin sinne sihisevän soodaseoksen. Ja kuumaa vettä taas. Ihme ettei pönttö siitä jo haljennut, hyvä onni on ollut tähän asti matkassa.

Parin tunnin kuluttua vessakin alkoi vetää, varovasti ja yhä vesitaso tuskallisen hitaasti alas laskeutuen, mutta kumminkin.  Ja sitten yhä paremmin. Tilanne näytti jo ratkenneen ja ilmoitin ylpeänä miehelle, että ei tarvitse töistätulomatkalla käydä hakemassa mitään kemikaaleja, tämä kotiäiti on hoitanut homman! Ja vielä täysin ympäristöystävällisesti, kerrankin.

Mutta ilo oli liian aikaista, sillä jo iltaruuan aikana huomasimme, että jälleen oli vesi jäänyt keittiön altaaseen seisomaan. Ja vessakin veti taas huonommin mutta sentään kuitenkin veti. Tänä aamuna vesitaso on vessoissa mystisen alhaalla, liian alhaalla oikeastaan. Keittiössä pulputtaa. Meneillään on selvästikin petollinen välirauhan vaihe ja ratkaisu ongelmassamme on vielä kaukana.

Aasinsilta tukonneista viemäreistä ruokaan: uppopaistetut grillipaprikat ja muu rasvainen ruoka.

Tällaisista vessa-viemäriasioista kirjoittamisen jälkeen ei tekisi mieli ruokaa oikein ajatellakaan, mutta yökötyksenkin uhalla aion kirjoittaa seuraavaksi ruuasta. Nimittäin on näillä asioilla (hatara) aasinsiltakin, eli paistinrasva-asia. Kaikkina näinä kotimme viemäritukosten hetkinä en ole voinut olla ihmettelemättä,  miten Italian-anoppilassani viemärit eivät mene koskaan tukkoon. Italialaisissa viemäreissä täytyy olla jokin salainen ominaisuus, joka sen estää. Koska jos jossakin, niin siellä kaikki tehdään juuri päin vastoin kuin pitäisi.

Esimerkiksi paistinrasvan loppusijoitus. Öljyä käytetään anoppilani keittiössä päivittäin, siinä käristellään pihvit, perunat ja monet kasvislisukkeet. Ja sitten syödään friteerattua kalaa ja sellaisia rasvassa paistettuja puolivalmisteita, puolikuun muotoisia tyynyjä, joissa on sisällä kaikenlaista mutta yleensä mozzarellaa, prosciutto-kinkkua, sieniä, pinaattia jne. ( sofficini) 

Paistinrasvat valutetaan aina surutta viemäristä, vaikka olisi kuinka uppopaistettu eli kattila olisi ollut puolillaan öljyä.  Aina kun katson sitä, näen itseni kotikeittiössäni valuttamassa käytettyä öljyä kiltisti suppilolla muovipussiin ja sitten tiiviisti suljettuna roskakoriin, sillä onhan minulle opetettu että kaikenlaiset paistinrasvat saattavat viemärissä kovettua ja aiheuttaa tukoksia.

Espressokahvinpurut päätyvät nekin Italiassa viemäristä alas, ja tähän olen kyllä sortunut kotonakin, sillä olen oppinut että vaikka suomalaisen kahvin purut voivat tukkia viemärin, espressokahvi ei hienojakoisempana sitä tee. Silti kyllä vähän epäilyttää joka kerta, kun huutelen moka-keittimen purut tiskialtaaseen, varsinkin nyt kun taas on paikat tukossa...

Mietin jopa sitä, ovatko mehustimeni sivutuotteena syntyneet mäskit tukostemme syy, ne hiput jotka päätyvät mehustimen osia pestessä viemäriin. Jokin herkkähipiäisyys täytyy kotiviemärissämme olla, koska se näin usein oikuttelee.

Mutta Italian-anoppini heittää paitsi keittiön lavuaarista, myös vessanpöntöstä alas vaikka mitä. Meloneiden sisukset ja muut "liukkaat" keittiöjätteet (nehän sinne solahtavat niin sujuvasti), hiustupot harjoista, pienet puuvillaiset pesutyynyt, kaikkea sellaista joista jokainen yksittäin riittäisi takuulla tukkimaan meidän kodin viemärit viidessä minuutissa!

Viime viikonloppuna herkuttelimme kotonakin rasvassa paistetulla ruualla. Tein pitkästä aikaa suosikkiani, paistettuja grillipaprikoita eli i friggitelli. Näitä pieniä vihreitä paprikoita saa aika hyvin nykyään Suomestakin vihannesosastoilta, ja ne kun uppopaistaa miedolla lämmöllä niin saa tosi maukkaita pikku naposteltavia. Rasvaisiahan ne ovat kuin mikä enkä joka päivä tai edes viikko niitä viitsisi syödä, mutta silloin tällöin ne maistuvat ihan mahtavalle.

Paprikat pannulla valmiina kastumaan öljyyn.

Paiston jälkeen valutin öljyn visusti pussiin, joten tämä herkutteluhetki ei mitenkään voi olla tämänhetkisen viemärintukoksen syy. Rasvankäry tuntui tosin keittiössä vielä pitkään ja kannesta huolimatta öljyä oli roiskunut pitkälle seiniin saakka, ja muistin taas miksi en ole niin kovin tällaisen rasvaisen ruuan kokkailun ystävä. Italiassa sitten saan taas kärytellä sydämeni kyllyydestä eikä siihen ole edes pitkä aika sillä Rooman-loma lähestyy kovaa vauhtia.

Mutta jos pidät paprikan mausta ja sinulla on hyvä kannellinen paistoastia, niin kokeile ihmeessä näitä friggitellejä. Ne ovat sellaista vähän terveellisempää naposteluruokaa mutta toimivat hyvin myös lisukkeena esimerkiksi pihville tai mausteiselle hyvänlaatuiselle makkaralle kuten italialaiselle salsiccialle tai espanjalaiselle chorizo-makkaralle, jonka kanssa me viikonloppuna sitä söimme. Kaveriksi kannattaa ottaa raikas tuoresalaatti ja vaikka kurkkua, niin aterian rasvaisuus vähän tasapainottuu.

RASVASSA PAISTETUT GRILLIPAPRIKAT 

ELI FRIGGITELLI

(1-2 hengelle)

n. 200 g vihreitä, pitkiä ja pieniä grillipaprikoita

oliiviöljyä tai rypsiöljyä paistamiseen

suolaa

Huuhtele paprikat hyvissä ajoin ja jätä kuivumaan (niissä on hyvä olla mahdollisimman vähän vettä paistovaiheessa). 

Leikkaa kannat pois paprikoista ja poista sisus ja enimmät siemenet. 

Kuumenna syvässä paistinpannussa reilusti öljyä ja paista paprikoita siinä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia eli kunnes paprikat ovat kutistuneet ja pehmentyneet ja saaneet vähän väriä. Kääntele paprikoita välillä paistamisen aikana. Pidä kansi päällä paistamisen aikana, öljyä roiskuu runsaasti! 

Kun paprikat ovat kypsiä, nosta paistinpannu liedeltä ja odota että tirinä ja roiskuminen loppuu. Nostele reikäkauhalla paprikat öljystä, valuta hyvin ja laita talouspaperilla vuoratulle lautaselle. Ripottele päälle makusi mukaan suolaa (nämä vaativat mielestäni ihan kunnon ripauksen) ja sekoita. 

PAROLA DEL GIORNO:  scarico (m) = viemäri Se lo scarico del lavandino in cucina è ostruito, puoi  provare a liberarlo da solo per esempio col aiuto di aceto e bicarbonato di sodio, prima di chiamare un idraulico. =

Jos keittiönaltaan viemäri on tukossa, voit yrittää avata sen itse esimerkiksi etikan ja ruokasoodan avulla ennen kuin soitat putkimiehelle.