Suomalaisten naisten kauneudenhoitoväline numero yksi

Elämän hyvää tekeviä (ja kaunistavia) nautintoja:
mökkisaunan jälkeinen vadelmakuplavesi.

Kun viime perjantaina lähdin itselleni harvinaislaatuiseen tapahtumaan, lounastapaamiseen kuuluisan kirjailijan eli Camilla Läckbergin kanssa, katsoin peiliin ehkä vähän tarkemmin kuin yleensä ulos lähtiessä. Laitoin ylle jakun, mikä on minulle todella harvinainen vaate, harjasin hiukset vähän tarkemmin ja tarkistin kaksi kertaa, ettei huulipunaa ollut levinnyt suupieliin.

Sen kummemmin en ulkonäkööni kuitenkaan panostanut, sillä en vain yksinkertaisesti osaa. Luotin siihen, että BB-voide peittää ihon suurimmat virheet ja turvonneet silmänaluset oikenevat siitä itsestään päivän kuluessa.

Siksi matkan aikana tapahtuneet pienet kohtaamiset saivat mieleni entistä suuremmin hämmennyksiin:

Menomatkalla junassa vastapäätä minua istui tyylikäs rouvashenkilö, jonka huomasin välillä vilkuilevan. Etenkin silloin, kun saavuin hiki päässä junaan ja riisuin kuumissani takin alta jakun, ja sitten loppumatkasta taas puin sen päälle kun alkoi tulla kylmä. Muun ajan pyörittelin hermostuksissani kynää ja tein muistiinpanoja Läckbergistä siltä varalta, että unohtaisin mitä aioin hänelle sanoa ja minä vuonna hän olikaan kirjoittanut esikoisteoksensa. Jännittihän se, kun edessä oli tapaaminen niin suuren idolin kanssa.

Kun nousimme junasta, rouva yhtäkkiä kovasti anteeksipyydellen alkoi juttusille. Anteeksi jos tämä kuulostaa tunkeilevalta tai epäsopivalta, mutta minun on nyt ihan pakko sanoa sinulle tämä, hän sanoi. En yleensä tee tällaista mutta nyt täytyy, en halua pitää tätä vain sisällä: sinä olet todella todella kaunis ja hehkuva, ihosi on terve ja hehkeä, olen seurannut sinua vaivihkaa koko matkan ja huomaan että tuo takkisi väri sopii aivan mahtavasti sinulle.

Suurinpiirtein noin hän alkoi hehkuttaa olemustani ja olin todella seota sanoissani täysin. Sopertelin jotain kiitoksen tapaista ja vakuuttelin ettei hänen tarvinnut ajatella olevansa epäsopiva vaan oikeassa siinä, että sanoi tällaisten aitojen kohteliaisuuksien toivottavasti piristävän päivää.

Kun hän meni menojaan, kosketin vaistomaisesti poskeani. Hehkuva? Hehkeä? Sitten käydessäni Kämpin naistenhuoneessa ennen kirjailijalounasta oli pakko vilkaista peiliin. Kyllähän ne posket vähän punoittivat, mutta vähemmästäkin, kun oli niin kiintoisa tapahtuma edessä.

Kämpissä "hienona ja hehkeänä" lounaalla...

Lounas Läckbergin kanssa meni oikein hyvin ja sain jopa istua häntä vastapäätä, jolloin keskustelu onnistui mitä mainioimmin. Mahtava persoona muuten hän on, välitön ja itsevarma, eikä pätkääkään ylpeän oloinen. Ja näyttävän näköinen nainen, uhkuu tyylitajua ja tasapainoa itsensä kanssa. Ihailen.

Poistuin lounaalta ripaus hänen säkenöivää auraansa mukanani ja siitäkö johtui, että jo toisen kerran eräs nainen ryhtyi kehumaan ulkonäköäni, tällä kertaa liikennevaloissa. Miten upeat hiukset ja miten kauniin värinen takki, eläkeiän ylittänyt rouva hehkutti ja silloin olin jo todella hämmennyksissä. Mitä taikaa tämä oikein on? No, edellisenä päivänä olin ulkoillut lähes koko päivän ja koko viikon nauttinut auringosta. Ja illalla oli hikoillut saunassa.

Se olikin todennäköisin selitys ihon hehkulle. Aurinko on ihmeitä tekevää ihonhoitoa, ja jos kaipaa ihoonsa hehkua, niin sauna on siihen kauneudenhoitoväline numero yksi. Saunon 2-3 kertaa viikossa kesät talvet, yleensä juoksulenkin jälkeen. Mitä rankempi lenkki, sitä kovemmat löylyt.

Mutta en toki sauno kauneudenhoidon takia vaan siksi, että se rentouttaa paremmin kuin mikään muu, ihoa hellivä vaikutus tulee siinä sivussa. Saunahehkeä iho on jotakin, mitä ei millään meikeillä tai kosmetiikalla ole mahdollista saada aikaan. Tähän havahduin joitakin vuosia sitten, kun satuin keskustelemaan aiheesta italialaisen kosmetologiystäväni kanssa.

Hän sanoi, että oli aikoinaan tavatessamme ajatellut, että onpa minun ihoni hyväkuntoinen ja hehkeä. Onhan siinä näppyjä joskus ja rasvaisuutta t-alueella, sanoin vähätellen (kuten aina vähättelen itseäni). Ei, kyse ei nyt ole siitä, vaan ihon hehkusta, kosmetologiystäväni vastasi.

Hän oli miettinyt pitkään, millä tuotteilla saan itselleni sellaisen ihon. Kun hän sitten tuli vierailulle Suomeen luoksemme ja tietysti vein hänet myös kotimme saunaan, hänelle kuulemma valkeni ihoni salaisuus. Se on tietysti sauna, joka meillä onnekkailla suomalaisilla on kotikylpyhuoneemme yhteydessä! Sauna puhdistaa ihohuokoset ja saa pintaveren kiertämään, rentouttaa ja silottaa juonteita, kaikkea mitä paraskaan kosmetiikkatuote ei yhtä tehokkaasti tai ainakaan kaikkea yhdessä tee.

Kun kerroin saunovani monta kertaa viikossa, hänen nyökyttelynsä vain lisääntyi. Aivan, niin tietysti, sehän se on se salaisuus.

...ja viikonloppuna mökillä saunaraikkaana "ilman meikkiä" -selfiessä.

On se varmaan osittain ihan tottakin. Itse en usko, että pelkällä saunomisella saa hyvää ihoa aikaan, vaan siihen tarvitaan myös muuta. Oikeanlaisia geenejä varmaan ainakin, mutta ennen kaikkea elämäntapoja. Tämän mainitsin ystävällenikin. Hän nimittäin tiedusteli, millä tuotteilla ja miten tarkkaan puhdistan ihoni meikeistä ennen saunaan menoa, sillä tiedänhän varmasti, että ihohuokoset tulisi puhdistaa kaikkea niistä tukkivista tuotteista kuten puuterista, jotta sauna pääsisi ne syväpuhdistamaan ihon omista "jätteistä".

Silloin täytyi tunnustaa, että en juuri meikkejä käyttele. Kosteusvoiteita ja BB-voidetta kyllä ja ripsiväriä silloin tällöin, mutta siihen se jää. Meikkivoidekokeiluni ovat olleet lyhyitä ja satunnaisia, puuteria en ole koskaan omistanut, sillä - aivan - pelkään sen tukkivan ihohuokoset. Ennen saunaa pesen kasvoni tavallisella kasvojenpesuaineella.

Toin esiin oman näkemykseni, että sauna varmasti auttaa ihon puhdistuksessa ja saa ihon hehkumaan, mutta suuremmassa roolissa ovat muut päivittäiset tavat ja rutiinit. En tupakoi enkä siis meikkaa paljon, alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti, oleilen paljon ulkoilmassa ja harrastan sykettä nostattavaa liikuntaa monta kertaa viikossa, syön monipuolisesti. Niitä tylsiä terveellisiä elämäntapoja siis. Ainoat "paheeni" ovat liika sokerin syönti ja usein liian vähäiset unet, joista en voi lapsianikaan yleensä syyttää vaan omaa tapaani venyttää illalla nukkumaanmenoa.

En tiedä millainen ihoni nyt olisi, jos olisin meikannut raskaasti kaikki nämä vuodet. Voi olla, ettei se sittenkään olisi kovin erilainen. Ehkä se olisi jopa parempikuntoinen, jos olisin käyttänyt hyvänlaatuisia hoitavia meikkituotteita. Mutta oma vahva tuntumani on, että meikkituotteiden vähäinen käyttö on ollut pitämässä ihoa paremmassa kunnossa.

Meikkaan vähän siksi, että olen laiska enkä jaksa perehtyä meikkaamisen tekniikoihin. Toisin sanoen en osaa meikata. Joskus ajattelen aavistuksen kateellisena heitä, jotka osaavat meikata kasvonsa virheettömiksi ja kauniiksi, kuin saunapuhtaiksi mutta pehmeällä filtterillä paranneltuna, juuri oikeista kohdista valokynällä sipaistuiksi ja varjostuksineen kaikkineen viimeisen päälle maalatuiksi. Kyllä heidän kelpaa, kun heillä on koko kosmetiikkateollisuuden huippuinnovaatiot puolellaan.

Minun on tyydyttävä ulkoilmaan, terveisiin elintapoihin - ja saunaan.

Suomalaisten kauneussalonki - sauna. Kuva vanhan ajan savusaunasta mökiltämme.

Kerran sain tarpeekseni osaamattomuudestani ja maksoin itseni kipeäksi kolmen tunnin meikkauskurssista Make Up Storessa. Siellä ammattilainen suti kasvoihini jos jotakin väriä ja varjostusta, sain itsekin harjoitella tekniikoita ja banaanivarjostus tuli viimeinkin tutuksi. Peilistä näkyi, että ihoni todella oli virheetön ja silmieni väri korostui juuri oikean luomivärisävyn myötä, aivan kuten meikkitaiteilija oli luvannut.

Astuessani ulos meikkikaupasta tunsin itseni kerrankin oikein itsevarmaksi ja huomasin, että sain osakseni enemmän katseita kuin mihin olin tottunut. Tähänhän voisi melkein tottua! Mutta en ollut tuntea itseäni. Kuka peilistä oikein katsoi? Ja auta armias kun pääsin kotiin, mikä pesuoperaatio siellä odottikaan! Sain huomata, että on ihan eri asia pestä iholta pois BB-voidetta ja poskipunaa kuin pohjustustuotteita, meikkivoidetta, poskipunaa, puuteria, valokynää, rajauskynää, ripsiväriä, luomiväriä, kulmakynää ja herra ties vielä mitä.

Meikkikurssin jälkeen palasin nopeasti omiin meikkirutiineihini. Erehdyksissäni ja innostuksissani kurssilta mukaan ostamani luomiväripaletti jäi nopeasti käyttämättä, ja lopulta siitä tuli palmusunnuntaiden noidanmaskeerausväline tyttärelle, kun hän lähti virpomaan.

Päätin pysyä vanhassa hyvässä havaitussa ihonhehkutuskeinossa eli reippaassa liikunnassa, runsaassa veden ja kasvisten nauttimisessa ja - taas kerran - saunomisessa.

Vuosien myötä hehkuva iho on kuitenkin yhä harvinaisemmaksi käyvä ylellisyys, niin ainakin itsestä tuntuu. Hieman kaihoten ajattelen aikoja, jolloin en oikeastaan koskaan pysähtynyt peilin eteen pohtimaan ihoani tai sen kuntoa, juonteita tai ikää. Nyt sellaiset pysähdykset ovat aika tiheään toistuvia.

Mökkisauna on luksusta kaikkien saunojen joukossa: puukiukaan lisäksi
päälle tulevat sykähdyttävät maisemat ja luonnonrauha. Kuva mökkisaunan terassilta. 

Saunan taika toimii aina, eli jos siis haluaa hehkeän ihon, ei kun saunomaan. Voi teitä onnekkaita suomalaisia, huokasi italialainen kosmetologiystäväni silloin, kun hänen kanssaan asiasta keskustelimme. Teillä on kaikilla saunat kotona. Hänen täytyi tyytyä käymään vaivalloisesti yleisissä kylpylöissä tai saunalla varustetuissa hoitoloissa, kun halusi hoitaa ihoaan. Kun taas me suomalaiset voimme puhdistaa ihoamme saunassa vaikka joka päivä, kotonamme, mitä ihmeellistä ihonhoidon luksusta.

Jos joskus joku vielä tulee junassa tai liikennevaloissa kehumaan ulkonäköäni, taidankin vastata: saunan ansiota kaikki!

Savusaunan mustuneet hirret kätkevät sisäänsä maailman lempeimmät löylyt.

PAROLA DEL GIORNO: fare la sauna = käydä saunassa I finlandesi possono fare la sauna anche ogni giorno: quasi tutti hanno la sauna in propria casa. = Suomalaiset voivat käydä saunassa vaikka joka päivä: melkein kaikilla on sauna omassa kodissa.