Täydelliset hiukset kymmenellä eurolla

Kampaamotuolissa.

Tähän voisi vaikka jäädä koukkuun, ajattelin viime Italian-lomallani kun astuin ulos kampaamon ovesta putipuhtaissa, virheettömän sileiksi suoristetuissa hiuksissani. Olin päättänyt jo etukäteen, että tällä lomalla pesetän hiukseni kampaajalla siitä syystä, että yritin pitää matkatavarat mahdollisimman vähäisinä matkustaessani yksinäni kolmen lapsen kanssa eikä suoristusrauta mahtunut reppuun, ainoaan matkakantamukseeni.

Valitsin aseman läheisyydessä sijaitsevan kampaamon joka mainosti pesua ja muotoonkuivausta (shampoo e piega) kymmenellä eurolla. Kyseessä oli kiinalaisomistuksessa oleva kampaamo, jossa asiakkaat hoidettiin vauhdilla ja hyvässä järjestyksessä: yksi työntekijä hoiti hiustenpesut, ja rivissä kolme muuta työntekijää kuivasi ja laittoi hiuksia. Yksi tuoli näytti olevan varattu värjäyksille.

Jossakin vaiheessa vähän epäilytti, kun hiuksiini ei laitettu ennen kuivausta minkään sortin lämpösuojia eikä muotoilutuotteita. Nytkö ne menevät pilalle tässä käsittelyssä ja liekö edes suoristuvatkaan, kotona en ainakaan saisi luonnonkiharoita hiuksiani millään suoriksi, ainakaan kosteudenkestävästi, ilman kaiken maailman pohjustusaineita.

Vaan miten kävikään?





Poistuimme ystäväni kanssa (hänen joka alkulomasta oli Suomesta kanssani Roomassa) kampaamosta puhtaine, suoristettuine hiuksinemme ja olimme ihan ihmeissämme. Pesu oli ollut to-del-la perusteellinen, shampoota laitettiin varmaan kolme kertaa, ja lopputuloksesta sen huomasi. Hiukset olivat tuskin koskaan tuntuneet niin puhtailta! Lämmin helletuuli heilutteli niitä kuin elokuvien tuulikone ikään ja pääsi vaivatta päänahkaan asti, hiukset olivat ilmavat ja ihmeellisen kevyet. Tältäkö se tuntuikaan, kun ei käytä hiuksiin jätettäviä hoitoaineita, hiusöljyjä ja lakkoja, tuskin sitä enää muistaa sillä edellisestä kerrasta on niin pitkä aika.

Ja ennen kaikkea hiukset olivat suorat! Ilman mitään suoristusaineita, ilman lämpösuojia. En muistanut, milloin hiukseni olisivat olleet niin hyvin. Kuivat ne kyllä olivat kuin mitkä, mutta kotona sipaus hiusöljyä ja ongelma hoitui.

Olin ollut epäileväinen suoristuksen pysyvyydestä, etenkin roomalaisessa korkeassa ilmankosteudessa kun oltiin, mutta viikon mittaan osoittautui, että suoristus oli pysyvämpi kuin koskaan. Pesin hiukseni hiustenpesurytmini mukaan eli seuraavan kerran vasta viikon kuluttua, mutta yksikään suortuva ei lähtenyt kihartumaan. Tuntui, etteivät hiukset edes kunnolla likaantuneet,  vaikka päivä toisensa jälkeen kului. Ne säilyivät puhtaina ja ilmavina päiväkausia.

Ja muutenkaan viikkoon ei mahtunut yhtään huonoa hiuspäivää. Nousin sängystä, vilkaisin peiliin, korkeintaan vähän sipaisin niitä päälaelta ja se oli siinä, hiukseni olivat valmiit uuteen päivään. Näytin kaikissa kuvissakin yhtäkkiä todella hyvältä, sen viikon aikana minusta otettiin kaikkien aikojen parhaimmat hiuskuvani ja vieläkin ihmettelen niitä katsoessani, että olenko niissä todella minä ja minun hiukseni...(yleensä inhoan olla kuvissa koska epäonnistun niissä mielestäni aina niin perinpohjaisesti, hiukseni ovat huonosti tai sitten en vain halua uskoa, että kyllä, juuri siltä minä nyt vaan näytän!)

Esimerkiksi nämä:

Ja kaikki tämä kymmenellä eurolla! Jos asuisin Roomassa, luopuisin varmaan kokonaan hiukseni omatoimisesta pesemisestä ja ryhtyisi käymään joka viikko kampaajalla.

Seuraavalla pesukerralla, viikko sitten lauantaina, otin myös tyvivärjäyksen ja lisäksi vaihdoin kampaamoa, sillä niin hieno kuin lopputulos olikin ollut, pelkäsin hiukan hiusteni puolesta jos ne joutuisivat vielä toiseen suorituskäsittelyyn ilman lämpösuojia. Olin myös tarkkaillut edellisen kampaamokäynnin aikana paikan hiusvärivalikoimaa, eikä se vakuuttanut turvallisuudellaan (tuntemattomia merkkejä, ei merkintöjä ammoniakittomuudesta).

Mutta pesu maksoi edelleen sen kymmenen euroa! Päälle tuli kolmekymppiä tyvivärjäyksestä, eli yhteensä neljäkymppiä. Ei paha, varsinkaan verrattuna edelliseen värjäykseen täällä Suomessa: 90 euroa.

Minusta on ihanaa käydä Italiassa kampaajalla, eikä pelkästään hintojen vuoksi vaan myös ja ennen kaikkea tunnelman. Viimeisin kampaamokäyntini oli tästä hyvä esimerkki. Luottokampaajani Roomassa on vähän aikaa sitten lopettanut, joten olen joutunut etsimään uusia paikkoja. Taisin tällä kertaa löytää uuden suosikkini, sillä pidin paikan ilmapiiristä kovasti. Kampaamoa piti vanhempi rouva, jonka huolitellun ulkokuoren alla piili aimo annos huumorintajua ja ammattitaitoa. Kun astuin kampaamoon sisään ja kerroin toiveeni, hän vilkaisi pikaisesti hiuksiani, kysyi haluanko tyvivärin samassa sävyssä kuin nykyinen väri, ja kun vastasin myöntävästi hän häipyi takahuoneeseen valitsemaan väriä.

Ilman värikarttojen tutkimista, ilman mitään sen kummempaa. Pian hän tuli takaisin ja antoi pikaiset ohjeet alaiselleen eli nuorelle tytölle, jonka tehtäväksi jäi mestarin osoittamien sävyjen sekoittaminen ja värin levittäminen hiuksiini. Ja sivumennen jo nyt sanoen, kuivauksen jälkeen paljastui, että värisävy oli ihan täydellinen, parempi kuin useimmiten täällä Suomessa.

Sitten kampaaja siirtyi palvelemaan luottoasiakkaitaan (ymmärsin pian että sellaisia he olivat) eli kahta vanhempaa rouvaa jotka istuivat vierekkäin kampaamotuoleilla värit päässään ja keskustelivat siitä, oliko normaalia vai ei, ettei toinen heistä tiennyt kuka on malli ja tv-juontaja Michelle Hunziker. Kuinka et voi tuntea häntä! Hän on niin bella, niin bionda! Ja hän juontaa niin hyvin ja on niin mukava ja  välitön, kuin naapurin tyttö. Oli naimisissa Eros Ramazzotinkin kanssa ennen, etkö todellakaan ole kuullut hänestä?

Pian tuli kahviaika ja kampaajamestari tiedusteli kaikilta asiakkailta, ensin tietenkin signora Marialta ja signora Pinalta, minkälaisena he halusivat kahvinsa: tavallinen caffè, caffè macchiato, latte macchiato vai kenties cappuccino? Tilasin caffè macchiaton eli espressokahvin maitotilkalla vaikka juon yleensä pelkästään cappuccinoa, koska hätäpäissäni unohdin että olemme Italiassa jossa cappuccino maksaa vain euron ja kiltteyttäni ajattelin, että tilaan jonkun edullisen kahvin koska se menee kampaajan laskuun...

Kampaaja lähetti apulaisen viereiseen kahvilaan hakemaan kahveja, ja pian sain eteeni espressokahvin maitotilkalla ja omituisella kaakaohunnulla kuorrutettuna. Ihmeen hyvältä se maistui, ehkäpä siksikin että olin kampaamotuolissani niin ihanan rentoutunut. Ulkona hehkui helle mutta sisätilat oli sopivasti ilmastoitu, minulla oli hyvä kirja mukana ja kampaamossa käytävät keskustelut olivat kiehtovaa kuunneltavaa.

Pesutuolissa kaulaa venyttäessäni kampaaja yhtäkkiä muisti, että tänään on tärkeä päivä! Pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin päivä, pyhien apostolien ja Rooman kaupungin suojeluspyhimysten juhlapäivä. Ah, kaikki paikat ovat tänään kiinni. Katuja suljetaan juhlallisuuksien tieltä ja väki kerääntyy Piazza del Popololle perinteistä ilotulitusesitystä katsomaan. Aionko minä mennä? Kerroin että menisin mielelläni, mutta tälle päivälle oli sovittu perhelounas sukulaisten luona. No, se on oikein hyvä tapa viettää juhlapäivää.

Silloin muistin, että tämä päivä on myös sisareni syntymäpäivä, ja kerroin sen myös ääneen. Sittenhän päivä on entistäkin tärkeämpi, kampaaja huudahti. Kerro onnittelut hänelle meiltäkin, kun soitat hänelle. Lupasin kertoa, vaikka sitten unohdinkin. Enkä edes soittanut siskolle, lähetin pelkän viestin. Niin epäitalialaista!

Kun hiuksiani kuivattiin, ehdin jutella kampaajan ja muiden asiakkaiden kanssa vaikka mitä. Kaikki valittivat kuumuutta, vaikka vielä muutama viikko sitten oli valitettu poikkeuksellisen kylmää ja sateista alkukesää. Kerroin aikaisin harmaantumaan alkaneista hiuksistani ja suunnitelmistani antaa hiusten muuttua aivan valkoisiksi mutta pitää ne yhä pitkänä, kun olen oikein vanha, ja hiuksiaan värjäämässä olevat rouvat hiukan nauroivat ajatuksilleni ja sanoivat, että odotahan vain, kun olet oikein vanha kuten me niin näet, ettei niissä harmaissa hiuksissa edelleenkään ole mitään hyvää vaan haluat edelleen värjätä ne piiloon.

Voi olla,  tai sitten ei, vastasin heille ja tottahan se on. Sen näkee sitten. Mutta harmaat hiukset ovat nuorillakin nykyään muotia, kerroin heille ja heistä se kuulosti aivan hupsulta muodilta.

Toisesta hiusmuodista eli curly girlistä ei siinä kampaamossa oltu kuultukaan, ei edes nuori kampaaja-apulainen. Curly mikä? hän kysyi ihmeissään ja pudisteli vain päätään, kun yritin selittää. Ei ole muodissa täällä päin. Toivottavasti ei tulekaan, sanoin hänelle mutta lisäsin sitten, että ei kai metodissa pohjimmiltaan mitään huonoa ole. Siihen vain haksahtavat kaikki ja sitten ei muusta vähään aikaan kuulekaan.

Sain hiukseni jälleen upean suoriksi ja kiiltäviksi, lisäksi ne inhat harmaat tyvessä oli saatu jälleen piiloon. Mikä ihana tunne! Viikon sitä taas kesti, sitten olinkin jo kotona ja piti ryhtyä viikottaiseen pesuoperaatioon pitkästä aikaa omin käsin.

Nyt kaksi päivää pesun jälkeen kurittomasti kihartuvia hiuksiani katsellessa muistelen haikeana sitä, miten kampaamokäynnin jälkeen hiukset pysyivät täydellisessä järjestyksessä itsestään viikon ajan. Ihan hyvä oma suoristusrautanikin on mutta kai jo liian vanha, kun hiukset tuntuvat hapsottavan vähän miten sattuu eivätkä niin suoriltakaan enää tunnu.

Tai sitten vain totuin liian hyvään Italiassa, kymmenen euron kampaamohiustenpesun maassa. Tämä täytyy lisätä listaan asioista, joille täytyy jättää hyvästit Roomasta Helsinkiin palatessa, ehdottomasti. Hyvästit täydellisille hiuksille.

Kampaamon jälkeen junassa, hiukset hyvin kaikki hyvin! 

PAROLA DEL GIORNO: capelli = hiukset Come vuole la piega, ricci, mossi o lisci? =
Kuinka haluatte hiuksenne kuivattavan, kiharoille, laineille vai suoriksi?