Pienin askelin ekologisempaan elämään: bambupillit

Kaupallinen yhteistyö Tuisa Oy: n kanssa 

Hyvin kuplii!

Tapahtui viime kesän Rooman-lomalla:

Olemme aamupalalla lähikahvilassa, on kuuma kuin pätsissä aamutuimasta huolimatta, ja istun terassin varjoisella puolella kuopuksen kanssa. Erotan kahvilan isojen lasi-ikkunoiden läpi miehen kahden lapsen kanssa kahvilan vitriinin ääressä tilaamassa syötävää, lapset innosta pinkeinä, isä vasta juuri pääsemässä lomafiilikseen sillä hän on ensimmäistä aamua kesälomalla.

Näen että hän on aavistuksen stressaantunut lasten äänenkäytön kovasta volyymistä ja ilmeisistä vaikeuksista päättää voisarven täytteen laatua. Nutellaa, ei kun sittenkin vaniljakreemiä, ja lasi maitoa, lämmintä ja vaahdotettua toisella, kylmää ja ilman vaahtoa toiselle, ja pillit pitää olla myös ja oikean väriset.

Katselen heidän liikehdintäänsä, lapset nykivät isäänsä shortsien lahkeesta ja osoittelevat voisarvia, viinereitä ja munkkeja. Lapset ovat koko ajan liikkeessä ja äänessä, mutta isä ei hosu eikä hermostu vaan pysyy kärsivällisen rauhallisena paria pientä hetkeä lukuunottamatta - hän näyttää korottavan ääntään vain silloin, kun isompi lapsista on ensin kolmannen kerran muuttanut mieltään sarven täytteen suhteen ja sitten toisen kerran, kun pienempi alkaa kiukutella väärästä pillin väristä: liilaa, ei sinistä.

Lapset haluavat Italian kahviloissa aina pillit maitoihinsa, he ovat tottuneet siihen jo aivan pieninä ja vaikka nykyään joka kerta sen turhan muoviroskan näkeminen melkein ahdistaa, en ole vielä löytänyt tarmoa käydä taistoon pillien kieltämiseksi. Kiukkuaminen pillin väristä tosin saa ajattelemaan, että eiköhän olisi jo aika!

Mutta jos mainitsenkin, että nuo pillit ovat ihan turhia, pelkkää muovijätettä joka päätyy meriin ja kilpikonnien suuhun, he kyllä tuntevat myötätuntoa mutta eivät sittenkään ole valmiita luopumaan pilleistään:




Niillä kun on niin kiva juoda maitoa ja puhaltaa siihen kuplia!

Pillit ovat osa heidän lapsuutensa pieniä iloja, eikä se heidän vikansa ole. Syyttävän sormen voin osoittaa aivan omaan itseeni, sillä minä olen heille alusta pitäen pillit sallinut. Nyt tehtäväni on vain yrittää kasvattaa heidät siten, että mahdollisille omille lapsilleen he eivät pillillä juomista opeta, sillä pillit kuuluvat nykyajan yltäkylläisyysyhteiskuntaan, ne ovat hyödyttömiä muille kuin niille henkilöille, joille pillillä imeminen on ainoa vaihtoehto syödä esimerkiksi jonkin sairauden takia.

Kaikille muille pillit ovat pelkkää hupia, elämän pieniä iloja joita ilman voi hyvin elää.

Ja nyt tässä roomalaisessa kahvilassa näen keskimmäiseni kiukkuavan pillin väärästä väristä, hän on tehnyt sitä loman aikana jo kerran ennenkin ja niin rumasti, että korvani punoittavat vieläkin häpeästä kun ajattelen tapausta ja kaikkia niitä hyvinkasvatettuja italialaisia lapsia, joita ympärilläni sillä hetkellä näin.

Niin, siinä on minun perheeni, äänekäs ja eläväinen, ei ole paikkaa jossa meidän tuloamme ei huomattaisi. Ei tänäänkään tässä kahvilassa. Kuulen kuinka keskimmäinen alkaa kiukuta yhä pahemmin pillien takia, ja olen jo sulkea korvani siltä meteliltä kun huuto yhtäkkiä lakkaa. Mitä on tapahtunut?

He palaavat pöytään pillikasan kanssa! Kyseessä ovat ohueen paperiin yksittäispakatut muovipillit, joiden väri paljastuu vasta kun kääreen avaa. Barista on antanut lapsillemme kymmenkunta pilliä, valitkaa siitä, avatkaa kunnes mieleinen väri tulee vastaan, mitä vain kunhan lapsi ei enää kiukkua. 

Huokaan raskaasti ja tunnen oloni voimattomaksi. Hetki on yhtä musta ja raskas kuin ajatukseni, ja  mustana ja raskaana helmenä pujotan sen äitiyteni pitkään ja värikkääseen helminauhaan. Tällä en jälkikäteen voi ylpeillä! Paitsi että olen pahoillani kiukuttelevasta lapsestani, olen erityisen pahoillani tämänkertaisen kiukuttelun syystä ja siitä, millaista välinpitämättömyyttä, olkoonkin että lapsen välinpitämättömyyttä, se ympäristöasioita kohtaan osoittaa. Eikä kahvilatyöntekijän ratkaisukaan kovin ympäristöystävällinen ollut. 

Yhden Rooman-loman aikana perheemme saattaa hyvinkin kuluttaa lähes sata pilliä, sillä käymme kahvilassa siellä päivittäin ja maitolaseja kuluu. Pillien käyttöä kinutaan usein kotonakin silloin kun lapset saavat maitoa - mitä onneksi tapahtuu vain silloin tällöin, jos maitoa satutaan ostamaan leivontaan tai murojen kanssa käytettäväksi. Yleensä he silloin saavat pillin maitolasiinsa, koska ajattelen ettei se kuitenkaan ole päivittäistä. 

Mutta kertyyhän siitäkin jo aikamoinen kasa pillejä vuoden aikana. Täysin turhaa, luontoa kuormittavaa muovijätettä. 

Joka päivä pelkästään Amerikassa käytetään 500 miljoona muovipilliä.

Oman perheemme kulutus toki on kuitenkin pientä, sillä pelkästään Amerikassa on arvioitu päivittäiseksi muovipillien kulutukseksi 500 miljoonaa pilliä! Muun maailman tilannetta ei voi kuin arvella. Luvut eivät varmasti ole yhtään paremmat eivätkä ainakaan lohdullisemmat siinä mielessä, että meriin ne monet pillit kuitenkin lopulta päätyvät: yksi yleisimmistä esineistä, joita rannoilta meriin päätyy, on muovipilli.

Ja muoviroskaahan merissä on valtavan paljon ja lisää syydetään koko ajan, niin että nykytahdilla vuonna 2050 niiden yhteispaino ylittää kaikkien meressä elävien eläinten painon. Tästä olen kirjoittanut blogissa kirjoituksessa Päivä muovimerenrannalla.

Viime lauantaina huomasin jännän jutun McDonaldsissa: muovipillejä ei enää ollut jaossa ketsuppi- ja paperihyllyllä, vaan seinälle oli laitettu ilmoitus: Säästämme luontoa, jos haluat pillin pyydä sitä kassalta. Hieno uudistus pikaruokapaikalta, symbolinen kädenojennus luonnonsuojelulle kaiken sen muun muoviroskan ja jätteen keskellä, jonka ketju tuottaa.

Tällaisista pienistä asioista tulee kuitenkin iloiseksi. Yhä usempi liittyy rintamaan, jotakin on tapahtumassa, ihmiset ovat heräämässä maailmanherruusunestaan ja luuloistaan, että luonnolle voi tehdä ihan mitä vain. 

Vielä iloisemmaksi tulin, kun sain kuulla että on olemassa ekologinen vaihtoehto muovipilleille: bambupillit. Ne ovat sataprosenttista bambua, maailman nopeimmin kasvavaa kasvia. Bambu on tuottoisa ja nopeakasvuinen heinäkasvi, yksi kasviyksilö voi tuottaa jopa 15 kilometriä vartta. Lisäksi bambun kasvatus ei vaadi lannoitteita, keinotekoista kastelua tai torjunta-aineita, ja bambua kasvatetaan myös Euroopassa ja Suomessa. Aivan mahtavaa! 

Bambu on luonnostaan antibakteerinen ja kosteutta hylkivä materiaali, joten siinäkin mielessä se sopii erityisen hyvin pilliksi. Pillit voi pestä ja käyttää uudelleen lukemattomia kertoja. 

Saimme Tuisa Oy:lta kokeiltavaksi pakkauksen bambupillejä, sellainen pillien suurkuluttajaperhe kun olemme, ja hyvin ovat käytössä kestäneet ensimmäisen viikon. Lapset ovat testanneet niillä niin kaakaot kuin lämpimät maidot, ja hyvin imee ja kuplia syntyy. "Ihan kuin oikea pilli!" keskimmäinen kommentoi vaikka ensin mainitsikin, että pilli haisee oudolta, "ihan kuin siltä puun jutulta mistä minä en pidä". Niin, se haisee - bambulta, ruokoiselta, aavistuksen puiselta ja hivenen mausteiselta, joltakin joka toi mieleen lapselleni puun pihkan. 

Selitin, että tavallaan bambu onkin kuin puuta, se on heinäkasvi ja siinä on sen mukainen tuoksu.  "Se on siis luontoa", poika totesi. (Hän kysyy nykyään melkein joka asiasta, ruuasta tai tavarasta, että onko tämä, äiti luontoa?) Se on luontoa, saatoin nyt vastata, ihan kokonaan. Itsehän en tuota tuoksua juuri edes huomannut mutta aisteissaan tarkka poikani huomaa aina kaiken. Ja kun hän oli vetänyt ensimmäiset kaakaohörpyt, hän totesi että "nyt pilli haisee kaakaolta". 

Meidän perheelle bambupillit ovat hieno juttu. Lapset, joista muutenkin on viime aikoina tullut ympäristötietoisempia ja erityisesti muoviasioissa valveutuneita, ovat pilleistä mielissään. Pakkauksen mukana tuleva pitkä ja kapea pillinpesuharja herätti heissä hilpeyttä, ja pillinpesuoperaatio on hauska toimenpide. Nyt voimme käyttää pillejä niin paljon kuin haluamme, vaikka joka päivä, esikoinen totesi ja tajusin että niin, se on aivan totta. Niin voitte. Näistä pilleistä ei tule muoviroskaa meriin. 

Itsekin olen bambupillistä parit hörpyt vetäissyt ja samalla miettinyt, miten nerokas keksintö tämä onkaan - miten kauan näitä on ollut markkinoilla, miksen ole kuullut näistä aiemmin? Bambu on kuin luotu pilliksi, tulee mieleen vanhan ajan ruokopillit.

Ja on bambusta muuhunkin. Siitä tehdään mm. kalusteita, kulhoja ja vaatteita, tosin vaatteissa käytettävä bambuviskoosi ei ole valmistusprosessiltaan aina kovin ekologinen. Mutta juuri tällaisen muovipillin kaltaisen, periaatteessa tarpeettoman mutta lapsille tärkeän ilon tuojan materiaalikorvaajana bambu on oivallinen.

Ennen kaikkea bambu on pandojen ruokaa. Pandat syövät pelkästään bambua ja tarvitsevat sitä jopa 30-40 kg päivässä. Lapset ovat myös pohtineet bambun roolia pandojen ruokana ja miettineet, että jos panda joisi kaakaota, se varmasti haluaisi lasiinsa bambupillin - sitten se voisi lopuksi syödä sen! Ja jos ja kun pillit menevät rikki, voimme lähettää ne kirjekuoressa Kiinaan pandoille - tai vaikka Ähtäriin, sielläkin kun nykyään pandoja asustelee.  Oikeasti bambupillit voi käyttökaarensa lopussa vaikka kompostoida, sillä ne ovat 100% biohajoavia.

Lisäksi bambusta tehdään Nepalin vuoristokylissä kattoja koteihin. Pikkupojat kantavat selässään ruokokimppuja joista tehdään kattoja halkaisemalla ruo`ot pitkittäin, jonka jälkeen ne asetetaan limittäin vuorotellen kovera ja kupera puoli ylöspäin. Siten syntyy katto jota pitkin monsuunisateet valuvat alas ilman että pisaraakaan pääsee sisäpuolelle. (Tämä kiehtova tieto löytyy erinomaisesta ja kaunista luontokuvausta sisältävästä Paolo Cognetin romaanista Kahdeksan vuorta. Sivumennen sanoen todella hyvä kirja vuoristoseuduilla asuvista ihmisistä, ystävyydestä ja sukupolvien välisistä suhteista.)

Ja täällä Suomessa me juomme kaakaota bambupillillä. Muovipillien vaihto perheessä bambuisiin on kokonaisuuden kannalta ehkä kuin muovihiukkanen valtameressä, mutta kuten kirjoitin jokin aika sitten tekstissä Sademetsä palaa, eläinlajeja häviää - mutta juuri sinä voit pelastaa maailman, ei pidä sortua ajattelemaan, että ei minun panokseni kuitenkaan mitään merkitse. Kuten valitettavasti muoviroskan kohdalla tiedetään, pienistäkin hiukkasista kasvaa lopulta valtava kokonaispaino.

Ei se, mitä muut tekevät, vaan se mitä itse teen; ympäristötietoisuus on sitä että omalta osaltaan haluaa pitää huolen, että tekee ekologisia valintoja, olkoonkin että pieniä. Teko voi olla symbolisesti suuri, vaikka se kokonaisuudessa olisi pieni jyvä. Voi olla että isot rattaat pyörivät jossakin muualla enkä yhtäkkiä voi vaihtaa asumismuotoani, autoani tai koko vaatevarastoani ekologisempaan, mutta ainakin voin valita pillini materiaalin. Voin vaikuttaa niihin asioihin joihin pystyn. Kyse on jokaisen henkilökohtaisesta ympäristöomatunnosta, siitä voinko itse elää omien pienien ja isojen valintojeni ja toimieni kanssa tasapainossa. Aloitan pienestä, en ahdistu niistä asioista joita en voi (vielä nyt tai ehkä koskaan) muuttaa.

Vai ajattelenko, että kun muutkin roskaavat ja ovat välinpitämättömiä, niin minäkin olen.

Mutta entäs se pillin väri? Onko siitä tullut kiukutteluja? Bambupillit ovat ruskeansävyisiä eli bambun värisiä, eikä tästä ole tullut keneltäkään kolmelta lapselta sanomista - kaikki ovat hyväksyneet värin mukisematta. Pian he tuskin muistavatkaan, että pilleillä on joskus ollut eri värejä - ruskeat bambupillit ovat nyt pillien uusi normi. 

Ehkäpä nämä on kuljetettava mukaan seuraavalle Rooman-matkallekin. Eihän bambupillien jälkeen enää voi taantua käyttämään muovipillejä, sitä paitsi pääsemme samalla ärsyttävistä, pillien väriin liittyvistä kiukutteluista.

Kiinnostuitko sinäkin bambupilleistä? Niitä ja muitakin bambutuotteita, kuten kampoja ja hammasharjoja, voi tilata Tuisa Oy:n nettisivuilta täältä. Kuuden pillin pakkaus maksaa 8,90. 

PAROLA DEL GIORNO: cannuccia (f) = pilli Le cannucce di plastica inquinano i mari e sarebbe meglio sostituirle con le cannucce di bambù. = Muovipillit likaavat meriä ja olisi parempi korvata ne bambupilleillä.