Lisää bakteereita! Kengät jalassa sisällä ja muita keinoja parantaa kodin sisäilmaa

Yhdessä omenassa voi olla jopa 100 miljoonaa bakteeria.

Kun menee italialaiseen kotiin, siihen ei meinaa millään tottua, kengillä sisällä kävelemiseen nimittäin. Että noin vain lompsitaan sisään vaikka millä tahansa saappailla, olkoon ilma ulkona kuiva tai sateinen.

Erityisesti lapsilla on vaikeuksia omaksua tätä tapaa, eivätkä he oikein ole omaksuneetkaan. Kun olemme mummolassa, lapset riisuvat automaattisesti kengät heti kun päästään sisään. Ja sitten nonna voivottelee, että mitä te lapset nyt ilman kenkiä heitätte, sukat likaantuu ja jalkapohjat menee mustiksi.

Myös kyläpaikoissa lapsemme ottavat melkein aina heti kengät jalastaan. Tai jos eivät ihan heti, niin ainakin heti sen jälkeen kun isäntäväki lakkaa toistelemasta, että kenkiä ei tarvitse riisua, voi jättää jalkaan. Lastemme ajatteluun ei kerta kaikkiaan vain mahdu, että sisällä oltaisiin kengät jalassa. Mikähän siinä on, että kotona heitä kyllä sitten saa olla komentamassa, että älä kävele kengät jalassa sisällä...

Tätä kulttuurieroa eli kenkien käyttöä / käyttämättömyyttä sisällä ajattelin ihan uudesta näkökulmasta, kun jokin aika sitten satuin törmäämään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suomalaisissa ja saksalaisissa kodeissa tekemään tutkimukseen:




Sen mukaan lapsen astma- ja allergiariskiä on mahdollista pienentää kaupunkikodissa vaikuttamalla kodin bakteerikantaan. Mitä enemmän "maalaisbakteereita" eli maaperän mikrobistoa ja muita ulkoa kantautuvia bakteereita ja mitä vähemmän ihmisen hengitysteissä esiintyviä bakteereita sisäilmassa on, sen parempi.

Ennestään tunnettu tosiasiahan on, että maalaistalossa ja eläintilalla asuminen voi jopa puolittaa lapsen riskin sairastua allergiasairauksiin. Mutta uusi tutkimus antaa näyttöä, että kaupunkilaislapsikin hyötyy, jos kodin mikrobisto on maalaistalon kaltainen. Tässä auttavat lemmikkieläimet, mutta nekään eivät ole välttämättömiä maalaisympäristön kaltaisen bakteeriston luomiseksi.

Miten maalaisbakteereita sitten saa sisälle? Tutkimus ei sitä täsmällisesti kerro, vaan antaa pelkästään osviittaa, että kävely ulkokengillä sisällä on yksi hyvä keino. Toinen hyvää mikrobistoa edesauttava tekijä on talon vanhuus. Myös isommat sisarukset tekevät lapsen mikrobiympäristöstä "maalaismaisemman".

Roomassa anoppilan parvekkeella, samoin kengin sisällä, ulkona ja parvekkeella.

Italialainen tapa kävellä kengillä sisällä ei siis ole lainkaan hassumpi tapa. Helposti ihminen keskittyy vain mahdollisiin koirankakkajäämiin ja sitten ikävään kuraan kengänpohjissa, eikä tule ajatelleeksi että onhan siitä vaikka mitä hyötyäkin, että tullaan kengillä sisälle. Kuten esimerkiksi tämä hyvät maalaisbakteerit vs. haitalliset hengitystiebakteerit -asetelma. Lisäksi voi viimein lakata stressaamasta siitä, jos lapsi tulee sisälle kengät jalassa ja huutamasta, että kengät pois jalasta hyvä lapsi!

Silti tuntuisi, että ajattelutapaa pitäisi vielä rutkasti laajentaa, että pystyisi hyväksymään ulkokengillä sisällä saapastelun meillä kotona. Helppohan niiden italialaisten on, kun aurinko paistaa paljon useammin kuin meillä, ja sateenkin sattuessa kävellään useimmiten asfalttipinnoilla ja pihakivillä. Italiassahan ruohikkoon tai hiekkateille ei sateella mennä, hyvä jos ulos uskaltaudutaan, heti jos on vähänkään sateen uhkaa ilmassa.

Yritäpä nyt sitten Italian tapaa täällä Suomessa, kun kura-aikaa on puolet vuodesta ja säällä kuin säällä ulkoillaan. Saattaisivat olla olohuoneen valkoinen matto ja lattiat aika mielenkiintoisen näköisiä, jos suoraan ulkoa siirryttäisin samoin kengin sisälle leikkimään. Ei tarvita kuin yksi kerta jolloin lapsi käy hakemassa huoneestaan jotakin jaksamatta riisua kenkiään, ja hänen askeliaan seuraa kuravana helminauhan lailla. Ja sitä hiekkaa, sitä on sitten ihan joka paikassa.

Hiekkaa muuten on aina sisällä siitäkin huolimatta, että kengät jätetään eteiseen - ainakin meillä.
Italialaisen ja suomalaisen hiekan ja kuran eroista olen kirjoittanut blogissa keväällä ihan oman postauksenkin, voit lukea Kura-aika keikkuen tulevi -nimisen postauksen täältä.

On toki tärkeää täsmentää, että Italiassakin on melko yleistä vaihtaa kotiin tullessa ulkokengät sisäkenkiin. Sukkasillaan tai varpaisillaan olo on jo harvinaisempaa ja meidän outojen suomalaisten touhua. Mutta vaikka sisäkengät ovatkin olemassa, ei niitä heti kiirehditä vaihtamaan, jos ne ylipäätään vaihdetaan, vaan ulkokengillä kävellään ensin ihan rauhassa hoitamassa muut kotiintulorutiinit.

Kylässä käydessään kaikki ovat aina ulkokengillä. Olen monta kertaa kauhistellen ajatellut omien tai lasteni kenkien jättämiä likajälkiä kyläpaikan lattiaan, joskus jopa käynyt niitä paperilla pyyhimässä vaikka tiedänkin ettei tarvitsisi.

Ovatkohan italialaiset sitten terveempiä ja vähemmän allergisia kuin suomalaiset, kun heillä on niin paljon terveellistä ulkolikaa kodissaan? Onko heidän kodissaan parempi hengitysilma? Sitä on vaikea mennä sanomaan, mutta mututuntumalla voisi sanoa, että ainakin he ovat vähemmän hysteerisiä sisäilmaongelmista kuin suomalaiset. Jos aamulla ikkunalasit ovatkin vähän huurussa, niin tuulettamalla siitä selviää. Jos seinään on kasvanut hometta, niin katsotaan netistä tai kodinhoito-oppaasta ohjeet homeen poistamiseksi, tuuletetaan tavallista paremmin ja nukutaan yöt sen jälkeenkin ihan rauhassa. Ja jos vessassa haisee ummehtuneelta oven oltua pitkän aikaa auki, niin - siitäkin selviää tuulettamalla ja antamalla ilman kiertää kuivattamassa paikkoja.

Monessa etenkin vanhemmassa kodissa ilmanvaihtojärjestelmä tarkoittaa ikkunoiden ja parvekkeenovien auki pitämistä, lämpimään aikaan yöt läpeensä. Talot ovat useimmiten kivitaloja eivätkä eristettyjä kuten Suomessa vaan hengittävät paremmin, joten moni sisäilmaongelman lähde poistuu jo pelkästään sillä.

Ainakin kaupungeissa sisäilman laatua huonontaa liikenne ja saasteet, joten vaikka kodeissa maalaisbakteereita onkin, niin kokonaisuudessaan ollaan ehkä tasoissa keskimääräisen suomalaisen kodin sisäilman laadun kanssa.

Hieno ahaa-oivallus ainakin itselleni on kuitenkin ollut, että sisäilma ei voi eikä sen tarvitsekaan olla putipuhdasta. Meidän ihmisten kuuluu elää bakteereiden, lian ja jopa kaikenlaisten homeiden ja sienien keskellä. Jos elämme liian puhtaasti, alkavat ongelmat.

On tietysti olemassa myös ihmiselle haitallisia sieniä ja homeitiöitä, mutta ne ovat kuitenkin vähemmistönä. Suurin osa kaikesta liasta on luonnollista ja hyödyllistä. Tarvitsemme bakteereita, koko ajan ja joka päivä.

Ja niitä saammekin. Jo pelkästään yhden omenan syömällä tulee sata miljoonaa bakteeria. Ja vaikka kuori on muuten terveellisin osa, niin bakteerit elävät erityisesti hedelmälihassa ja siinä niitä löytyy monipuolisimmin. Luomuomena ei eroa bakteerien määrässä tavallisesta omenasta, mutta luomussa on enemmän eri bakteerilajeja, mikä on bakteerien ollessa kyseessä aina hyvä juttu.

Luomuomenassa on enemmän mm. Lactobacillus-maitobakteereja, tavallisissa omenoissa sen sijaan Escherichia- ja Shigella -sukujen eli myös taudinaiheuttajia sisältäviä bakteereja.  (Lähde: Tiede Luonto -lehti) Jälleen yksi hyvä syy lisää syödä luomua!

Miten vapauttavaa tällainen bakteeriajattelu onkaan ihmiselle, joka on puoli elämää kärsinyt eriasteisesta pöpökammosta. Olen jopa käyttänyt joskus kotona desifioivia puhdistusaineita (apua, onneksi tajusin lopettaa ajoissa!), olen desifioinut lasteni käsiä ja pessyt lattioita kostealla joka päivä.

Enää en tee mitään noista, ja onpahan elämä helpottunut. Käsiä toki pesemme ja varsinkin kun tulemme ihmisjoukkojen keskeltä, lattiat pesen tätä nykyä kerran tai kaksi viikossa ja pesuaineena käytän ympäristöystävällisiä mietoja pesuaineita.

Enkä varmasti enää hermostu, jos näen lasten juoksevan ulkokengillä tai koiran kirmaavan kuraa turkissaan sisään. Tulkaa vain, tuokaa likaa ja kuraa, mitä enemmän sen parempi. Siivotaan sitten kun ehditään. Jälleen yksi syy lisää ottaa rennommin!

PAROLA DEL GIORNO: mela (f) = omena Una mela al giorno leva il medico di torno. = Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.