Häviäjät nukkuvat, menestyjät heräävät kello 4.30?

Pimeän ajan piristys voi olla vaikkapa diskopallo! 

Haluatko menestyä ja rikastua? Herää aamuisin viideltä, mielellään aikaisemminkin. Tee kuten superrikkaat: hyppää suoraan sängystä lenkkipolulle, keskity itseesi, meditoi, tee päivän tylsät mutta välttämättömät hommat kuten sähköpostit, lihaskuntotreeni ja olohuoneen siivous. (Paitsi ai niin, kun sinusta näillä opeilla tulee menestyjä, ei sinun tarvitsekaan siivota itse.)

Kun tavalliset tallaajat (eli häviäjät) heräävät, sinä olet jo täydessä vauhdissa ja taas kerran askeleen edellä muita - ja menestyt lisää.

Kun kuuntelenkin näitä tarinoita ökyrikkaista ja heidän kehotuksistaan herätä kukonlaulun aikaan, minua alkaa väsyttää. Tavallaan myös säälittää. Menestyksenhuumassaan nämä ihmiset ovat kadottaneet ihmisen ainoan luonnollisen ylellisyyden, riittävän nukkumisen. Heitä eivät valvota vauvat tai rahahuolet (no, pörssikurssit ehkä ja se, tuleeko voittoa yksi vai kaksi miljardia), mutta he eivät siltikään anna itsensä nukkua.

Koska on saatava paremmin aikaan, menestyttävä enemmän, rikastuttava lisää. Uuvun pelkästä ajatuksesta. Johtuu ehkä siitä, että olen hirveän aamu-uninen, olen kyllä yrittänyt joskus lähteä aikaisin aamulla esimerkiksi lenkille mutta aamukuntoni vastaa aloittelijan kuntoa vaikka senhetkinen kilometrikuntoni olisi oikeasti 5.15. Tuskin saan jalkaa toiseni eteen.

Ihminen elää valosta.  Aivomme ovat kiinni vuorokauden rytmeissä ja reagoi valon määrään. Heräämme, kun aurinko alkaa nousta ja valo lisääntyä. Illalla, kun pimeä laskeutuu, rauhoitumme ja alamme tuntea itsemme unisiksi. Näin siis luonnollisen rytmimme mukaan. Nykyaikana rytmi on täysin sekaisin, se alkoi mennä sekaisin heti kun sähkövalo keksittiin ja sen jälkeen yksi jos toinen aikaamme varastava sähkövempain, vaikka alun perin piti olla ihan toisinpäin ja sähkölaitteiden säästää aikaamme. Sitä ennen oli pakko seurata auringon rytmiä, ja joka ei seurannut pilasi silmänsä kynttilän liekin vähäisessä valossa tai loukkasi itsensä osuessaan kirveellä hämärässä harhaan.

Nyt kun valoa on yllin kyllin vuorokauden ympäri, olemme menettäneet kyvyn elää rytmimme mukaan. Minäkin valvoin eilen vielä kuusi tuntia auringonlaskun jälkeen, leikimme lasten kanssa diskoa italialaisia lastenlauluja kuunnellen ja diskopallon valossa tanssien, ja illan viimeiset kaksi tuntia tihrustin väsyneenä kirjan sivuja varmaan kuitenkin liian vähäisessä sähkövalossa. Ei puhettakaan, että olisimme rauhoittuneet kuudelta, kun aurinko alkoi laskea. Onneksi sähkövalot ovat olemassa, tietenkin, sillä olkoonkin se sekoittanut unirytmimme, niin hyvät puolet kuitenkin voittavat huonot.

Aamuheräämiset pimeydessä ovat vielä hankalampia, siihen ei auta sähkövalo. Tähän vuodenaikaan herään pimeyden keskellä ja minulla on joka aamu tunne, että en ole nukkunut aivan tarpeeksi. Kuopus herää 7.30-8.30 eli ruhtinaallisen myöhään moniin muihin unirytmivaiheisiin verrattuna, mutta ei auta, pimeys vallitsee silti, tai korkeintaan ensimmäinen aavistus päivän valosta. Sisäinen kelloni sanoo, että vielä on yö ja unen tulisi vielä jatkua, mutta ei auta, ylös on noustava.

En tiedä mitä tekisin, jos joku pakottaisi minut heräämään kello viisi. Sen tiedän, että mielenterveyteni ennen pitkää romahtaisi, samoin fyysinen kuntoni. Enkä usko, että saisin aamun ensimmäisenä tunteina aikaan muuta kuin jatkuvaa unelmointia nukkumisesta ja mielipahaa läheisilleni aamuäreydelläni. Jos menestyksen ja rikkauden edellytys on aikaisin herääminen ja vähäinen yöuni, olen enemmän kuin mielelläni saavutukseton ja köyhä. 

Ihminen tarvitsee valoa herätäkseen. Ihailen koteja, joissa aamuaurinko paistaa keittiöön, kuten esimerkiksi edesmenneen setäni talossa maailman kauneimmalla paikalla järven rannalla, kyllä hänen kelpasi siellä joka aamu heräillä, suoraan ikkunasta näkyvään auringonnousuun ja valoon.

Feng shui -sisustusfilosofian mukaan hyvään fengshuihin kuuluu aamuaurinko keittiössä. Meidän talomme arkkitehti ei ole ollut fengshui-ihmisiä, sillä asia on meillä juuri päinvastoin: keittiöön paistaa ilta-aurinko.

Mutta juuri tähän vuodenaikaan kello yhdeksän aikaan aamulla aurinko paistaa niin, että se heijastuu  pihan ja tien toisella puolella olevan talon yläkerran ikkunasta suoraan keittiöömme. Kuten juuri nyt, pitkästä aikaa aurinkoisena aamuna. Istun keittiön pöydän ääressä ja käännän kasvoni valoon, on kulunut puolitoista tuntia siitä kun olen saanut noustua pimeyden keskellä lämpimästä sängystäni ylös ja vasta nyt tuntuu, että alan oikeasti herätä.

Kun istuin tässä yllättävän auringonpaisteen suloisessa valossa keho ja mieli yhä heräämisestä tahmeina ja vasta käynnistyvinä, mieleeni tulevat kaikki ne ylpeinä aikaisesta aamuheräämisestään kertovat menestyjä-miljardöörit, joista olen kuullut. Aikaisin herääminen on nykyään tietyissä piireissä muotia, ja tuota muotia yritetään tuoda tavallisten tallaajienkin keskuuteen.

Liikemies ja Virgin-brändin perustaja Richard Branson (heräämisaika 5.45), Applen toimitusjohtaja Tim Cook (3.45), Twitterin perustaja Jack Dorsey (5.00), keitä heitä nyt onkaan. Kaikki kehuskelevat heräävänsä aikaisin ja käyttävänsä päivään näin aukeavat "ylimääräiset" tunnit meditoimiseen, liikuntaan, sähköpostiviesteihin vastailemiseen tai perheensä kanssa viettämiseen (apua, heräävätkö heillä kaikki siihen aikaan?).

"Minusta tuli valtavan paljon tuottavampi, kun aloin herätä aikaisemmin", Tim Cook on jossain haastattelussa sanonut. En epäile sitä lainkaan. Jos on hänen liikemiesvaistoillaan ja -ahneudellaan varustettu, niin varmasti parissa kolmessa aamun lisätunnissa saa aikaan enemmän bisneksiä tai sitten hoidettua päivän muita asioita kuten välttämätöntä pakkoa liikuntaa, jotta pysyy kunnossa ja ehtii tehdä enemmän bisnestä.

Branson ja Dorsey heräävät aikaisin ehtiäkseen harrastaa liikuntaa. Yrittäjä, ADHD:staan avoimesti kertonut Peter Shankman kertoo jopa nukkuvansa treenivaatteet päällä ja laittavansa lenkkarit jalkaan kymmenen sekunnin kuluttua heräämisestään, koska silloin riski uudelleen nukahtamiseen on pieni. Sellaista "riskiä" kannattaakin varoa!

Vaikka heidän varakkuuttaan joskus hiukan kadehdinkin, tulee minun silti heitä ennen kaikkea sääli. Ei ajattele että he olisivat jotenkin typeriä tehdessään niin kuin tekevät, minua vain säälittää että he ovat oppineet uskomaan, että hyvään elämään kuuluu vähäinen yöuni, että eivät saa koskaan nukkua tarpeeksi vain sen takia, että palvovat rahaa ja menestystä niin paljon. 

Rikkaista ihmisistä on  tehty viisivuotinen tutkimus joka osoitti, että yli puolet heistä herää ainakin kolme tuntia aikaisemmin kuin heidän työpäivänsä alkaa. Ei siis ihme, että nykyään aikaisin heräämistä tarjotaan ihmisille keinona lisätä tuottavuutta, rikastua, saada enemmän aikaan.

Kun puhutaan näistä ohjeista ja rikkaat kertovat kukonlaulun aikaan heräämisestään, ei koskaan puhuta nukkumaanmenoajasta. Jos herää kello 4 tai 5, saadakseen keskimääräiselle ihmiselle riittävän ajan unta täytyisi mennä hyvin aikaisin vuoteeseen (ihmisten unentarpeessa on toki eroja mutta vain poikkeusyksilöt selviävät alle 6 tunnin yöunilla, keskimääräinen unentarve on vähintään 8 tuntia).

Nämä miljardöörit tuskin menevät klo 21 nukkumaan, eiväthän he edes ehtisi pitkään venyneiltä työpäiviltään ja edustusillallisiltaan. Ajatus siis on, että yöunista täytyy nipistää.  Menestyjät nukkuvat vähän. Nukkuminen on jotain joka häiritsee tuottavuutta ja menestystä, häiritsevä tekijä ihmiselämässä josta voi ja pitää aina tinkiä muiden asioiden kustannuksella. 

Valonlähde pimeässä.

Käynnissä on aika, joka yrittää viedä ihmiseltä hänen ikiaikainen oikeutensa, yöunet. Uni on ainoa jäljellä oleva hetki jolloin ihminen vielä on kosketuksissa itseensä ja alitajuiseen sisimpäänsä, 24/7 -yhteiskuntamme vaatimusten ulottumattomissa. Mitä muuten luulet, miksi kauppojen aukiolot ja nettikaupat ovat nykyään ympärivuorokautisia? Siksi, ettei edes uni voisi enää olla esteenä jatkuvalle kulutukselle. Kun nukumme, emme voi kuluttaa emmekä tuottaa. Mitä hirveää hukkaamista kapitalistisen maailmankuvan kannalta.

Uni on sitä kismittävä perustarve jonka kumoamiseksi tiede ja talouselämä tekevät yhdessä töitä ympärivuorokautisen tuottavuuden ja kulutuksen mahdollistamiseksi. Tällä hetkellä tutkitaan esimerkiksi erään lintulajin kykyä pysyä hereillä seitsemän vuorokautta putkeen, ominaisuus jonka moni mielellään siirtäisi ihmiseen. Toinen pelottava amerikkalainen tutkimus koskee sitä, miten sotilaat saisi pysymään jatkuvasti virkeinä ja hereillä, jopa ilman nukkumisen tarvetta vaativissa tehtävissä erilaisten neurokemiallisten toimenpiteiden avulla. Tuskin sotilaat ovat ainoita, joita tällainen mahdollisuus kiinnostaa.

Onneksi vielä elämme maailmassa, jossa yhtä paljon kuin valoa, ihminen tarvitsee unta. Uni on välttämätön tarpeemme, olemme eläviä olentoja joilla on vilkas aivotoiminta ja yksi kolmasosa ajastamme meidän tulee käyttää nukkumiseen, jotta haluamme pysyä toimintakykyisinä. Toistaiseksi tiede ei ole onnistunut tätä asiantilaa muuttamaan.

Kaikki valvottavan pikkuvauvan kanssa eläneet tietävät, mitä kidutusta on joutua heräämään tunnin välein joka yö. Unettomuudestä kärsivät tietävät, millaista on kun yön tunnit kuluvat yksi toisensa jälkeen, sitten aamu jo valkenee ja yhä uni odottaa itseään. Ilman riittävää unta ihmisestä tulee henkinen torso, zombie, hermoraunio, jokin näistä tai kaikkia yhtä aikaa.

Ja silti yhä harvemmalla ihmisellä on mahdollisuus nukkua niin paljon kuin he oikeasti tarvitsisivat. Oppi jonka mukaan nukkuminen on ajanhukkaa, leviää koko ajan laajemmalle. Ja sitten on tietysti unettomuudesta kärsivien iso joukkonsa. Riittävästi nukkumisesta on tulossa nykyajan ylellisyyttä, suorastaan vallankumouksellinen teko: se joka nukkuu, ei tee työtä eikä kehity, ei saa aikaan eikä tuota yhteiskunnalle mitään, nykyarvojen mukaan siis ajanhukkaa. 

Tästä kaikesta en osaa enää sanoa muuta kuin että aion tästä lähtien nukkua enemmän. Röyhteyttänikin nukun, en nouse aamulla kuudelta vaan vasta kun kuopus herättää. Palkitsen itseni päiväunilla, menen petiin aikaisin. En vahingossakaan eksy nettikauppoihin illalla enkä varsinkaan mene ruokaostoksille yöllä, en ryhdy mielisarjojeni katsomismaratoneihin nukkumisaikaan enkä ainakaan pelaa tietokonepelejä silloin kun pitäisi olla jo vuoteessa. Kaikki asioita, jotka virkistävät aivojamme silloin kun niiden pitäisi olla vaipumassa lepotilaan, nyky-yhteiskunnan luomia elämäntapoja jotka vievät koko ajan kauemmaksi luonnollisesta unirytmistä.

En anna itseltäni varastaa sitä viimeistä linnaketta, joka minulla on jäljellä lajinomaisesta käyttäytymisestäni: nukkumisen tarvetta, oikeutta vaipua unen pehmeään ja rauhoittavaan tiedottomuuteen. Nukkuminen on myös alitajunnan aikaa, puhdistavaa, joskus jopa itseymmärrystämme lisäävää aikaa unineen, tästä olen kirjoittanut blogiin oman postauksen otsikolla Apua, näin unta exästäni ( ja tätä ei sitten kerrota miehelleni) - mitä unet kertovat?   En luovu hyvinvointini yhdestä tärkeimmästä kulmakivestä, oikeudesta vastustaa menestystä palvovan kulutusyhteiskunnan painetta muuttaa minut ympärivuorikautiseksi itseni kehittäjäksi, enemmän tuottavaksi kuluttajaksi. 

Menestyjät ehkä heräävät aikaisin, mutta he ovat menestyskonseptinuskossaan menettäneet ihmiselämässä yhden sen perustavanlaatuisimmista ja kauneimmista asioista: oikeuden ja ylellisyyden nukkua.

PAROLA DEL GIORNO: il privilegio di dormire = nukkumisen etuoikeus