Minä valitsen valon entä sinä? Kysymys talvi- ja kesäajasta jakaa mielipiteet

Syksyn hämärää.

Nyt se sitten tuli, lisätunti aamuun. Kukapa ei minä hyvänsä kiireaamuna ilahtuisi, kun kelloa yhtäkkiä voisi kääntää tunnin taaksepäin. Harmi vaan, että tänään ei ole kiireaamu vaan sunnuntai, joten vähän hukkaan menee. Perjantaina lisätunti olisi ollut paljon hyödyllisempi, kun teimme kaikkien aikojen tehokkuusennätyksen (näin kotiäidin näkökulmasta) ja onnistuimme olemaan päiväkodin pihassa tasan kello tunti heräämisestä, lue aiheesta enemmän eilisaamun tekstistä Ensimmäinen päiväkotiaamu.

Tänään sen sijaan heräsimme yhtä kaikki pimeydessä kuin aina ennenkin tähän aikaan, mutta siinä sängyssä vetkutellessamme päivänkajo verhon takana alkoi voimistua ja yhtäkkiä huone olikin ihan  valoisa nurkkia myöten.

Menen aina hetkeksi ihan sekaisin kun kelloja siirretään. Niin nytkin, kun yritin laskea päässäni paljonko kello heräämisemme hetkellä oli. Päättelin valon määrästä, että yli kahdeksan täytyi olla. Siis kahdeksan mitä aikaa?

Mieheni nousi sängystä ensin ja meni tarkistamaan ajan keittiön seinäkellosta. Sono le otto, hän ilmoitti. Kello on kahdeksan. Oikeastiko siis, huutelin makuuhuoneen puolelta. Miten niin oikeasti? No sen mukaan mikä on meidän aikaamme. Siis talviaikaako? Ei kun oikeaa aikaa, sitä jonka mukaan olemme menneet nukkumaan. Ei niin voi ajatella, mieheni sanoi. Keittiön kello näyttää yhdeksää, mutta oikeasti kello on kahdeksan. Mutta ei se oikeasti ole kahdeksan, minä intin. Se on yhdeksän ja sen mukaan lasken, paljonko olemme nukkuneet. Mutta ei kello oikeasti ole yhdeksän, hän vastasi. Nyt on siirrytty talviaikaan ja kello on kahdeksan, riippumatta siitä mitä sinä ajattelet.



Huokaisin ja annoin periksi. En enää muistanut itsekään, oliko kello nyt oikeasti yhdeksän vai kahdeksan, ja kun tulin keittiöön ja katsoin seinäkelloa, sekaannukseni vain lisääntyi sillä en muistanut sitäkään, oliko mies sanonut siirtäneensä jo sen viisareita vai ei. 

Sen sijaan katsoin ulos ikkunasta ja näin, että oli jo aivan valoisaa vaikkakin sateisen sumuista. Täytyi siis olla myöhäinen aamu, tähänastisen ajan mukaan ainakin kello yhdeksän. Olimme siis nukkuneet ruhtinaallisen myöhään, riemastuttavan paljon, ja sen tunsinkin koko kehossani. Kelloja ei tarvittu sen toteamiseen, että olin nukkunut tarpeeksi.

Kruunatakseni pirteyteni lähdin heti aamiaisen jälkeen talviuinnille merenrantaan. Sataa tihkuutti ja vesi oli kylmää, mutta takaisin kotiin pyöräilin pirteämpänä kuin pitkiin aikoihin. Kuka on sanonut, että tämä kellon siirtely muka on väsyttävää ja rankkaa??

Vakavasti puhuen en ymmärrä kellojen siirtelyjä. En ymmärrä, mitä tarkoitusta se palvelee. Ja pianhan siitä luovutaankin. On jo päätetty, että EU:n sisällä kelloja lakataan siirtämästä vuonna 2021. Mutta kumpaan aikaan jäädään? 

Sekä talvi- että kesäajalla on kannattajansa. Talviajan kannattajan vetoavat siihen, että aamuun tulee valoisa lisätunti ja herääminen helpottuu - ihminen tarvitsee aamulla valoa käynnistyäkseen. Se on totta, mutta suurin osa ihmisistä on tuon lisävalotunnin aikaan joko autossa, bussissa tai työpaikan tekovalossa mikä on aivoille sama kuin pimeys.

Ja nopeasti aamun lisävalotunnin hyöty häviää muutenkin, kun aamut pimenevät pimenemistään. Viikon, parin päästä suurin osa ihmisistä herää joka tapauksessa pimeyden keskellä.

Ja sitten talviajassa ovat ne iltapäivän pimeät tunnit! Pimeys haukkaa iltapäivästä yhä suuremman osan, tänään tuo lisäys on valtava ja tulee hyökymään päälle koko voimallaan, tiedän sen.

Talviajan "etuihin" kuuluu sen kannattajien mielestä myös se, että kesäaikaan aurinko laskee illalla aikaisemmin, eli valoisan kesäyön aika vähenee. Aamulla taas tilanne olisi toisinpäin, eli aurinko nousisi Helsingin seudulla valoisimpaan aikaan jo kello 3 nykyisen kello 4 sijaan. Käytännössä valo alkaisi tulvia verhojen raoista jo kahdelta yöllä. 

Eikä pidä jumiutua vain ääripäihin eli pimeimpään ja valoisimpaan aikaan. Kevät ja syksy ovat aikoja, jolloin valon ja pimeän ajoittumisella on myös merkitystä. Pysyvässä talviajassa illansuiden ja iltapäivien valo vähenisi tunnilla syysmetsässä ulkoillessa tai kevätkävelyillä. Aikaikkuna, jolloin monet pääsevät vihdoin töistä ja voisivat ulkoilla valoisassa, muuttuisikin pimeämmäksi.

Aamun lisätunnista hyötyisivät ulkoilun kannalta paljon harvemmat, sillä useimmat ovat aamulla kuitenkin joko töissä tai nukkumassa.

Talviaikaa on perusteltu myös kansanterveydellä: aamun valo on tärkeä unirytmin säätelijä samoin kuin illan aikaisempi hämäryys. Pysyvän kesäajan pelätään lisäävän unihäiriöitä jo ennestään huonosti nukkuvilla suomalaisilla. Huono uni taas lisää lihomista ja aiheuttaa ongelmia esimerkiksi sydänterveydelle.

Tähän tekisi mieli sanoa, että voi meitä nykyajan ihmisiä! Ei meitä kesäaika valvota, vaan tämä ympäröivä yhteiskunta, sen kiihtyvä rytmi ja kiire, stressi, suorituspaineet ja kunnianhimo. Meitä valvottavat kännyköiden, tablettien ja televisioiden sininen valo kellonaikana, jolloin kehon pitäisi olla valmistautumassa nukkumaanmenoon.

Mitä eniten tarvitsemme hyvään uneen ja virkeään heräämiseen on rauhoittuminen, elämänrytmin rauhoittaminen ja jatkuvan kiireen tunnun poistaminen. Tarvitsemme myös valoa, mutta yksi valon lisätunti aamulla ei ihmeitä tee eikä tunnilla aikaistuva pimeys, jos elämä on muuten hektistä ja ruutujen tekovalon kyllästämää.

Pahaenteisen perustelu, joka pysyvän talviajan puolesta on annettu, että se olisi arvopaperimarkkinoiden kannalta toimivampi valinta. Siinäpä se! Kun talouselämä ja raha tulevat mukaan, on yleensä todennäköistä, että niiden kannalta parempi ratkaisu valitaan, ja kaikki muut perustelut ympärillä ovat vain kosmeettista hämäystä, jolla pyritään peittämään rahan valta.  

Sitä paitsi suomalaiset ovat jo äänestäneet asiasta, seikka josta kaikki suinkaan eivät varmaan ole tietoisia. Asiasta järjestettiin viime syksynä kansalaiskysely, mutta toivottavasti sitä ei oteta huomioon kuin se olisi koko kansa tahto. Minulta nimittäin ainakin tällainen kysely on mennyt aivan ohi, ja valitettavasti kyselyssä suomalaiset ovat valinneet pimeyden eli talviajan, 400 tuntia vähemmän valoa vuoden aikana, kun ottaa huomioon valoisan ajan sijoittumisen hetkeen, jolloin yleensä joko nukutaan tai ollaan töissä tai työmatkalla eri liikennevälineissä (näin on joku laskenut).

Haluatko Suomen siirtyvän Moskovan aikaan? Näin kyselyssä oli muotoiltu asia kesä- ja talviaikojen välillä. Hah. Mitä lobbausta talviajan puolesta. Voi vain miettiä, mikä olisi ollut kyselyn tulos, jos olisi kysytty, haluatko siirtyä Espanjan aikaan. Viron aikakin olisi ollut parempi vaihtoehto, kuin äänetöntä menneisyyden painolastia kantava Moskovan aika.

Kun ajattelen kesä- ja talviaikojen eroja, jostain syystä vahvimmin mieleeni tulevat keskikesän valoisat illat ja yöt. Kun vain ajattelenkin, että siitä nipistettäisiin tunti pois eli että pimeys Helsingin seudulla tulisi jo kymmenen jälkeen, tunnen masennusta. Vuoden parhaita hetkiä ovat nimittäin juuri ne valoisat kesäiltayöt, niin on ollut mielestäni aina. Jos ei niitä enää ole, voin aivan hyvin vaikka muuttaa Italiaan.

Sitten on se aamun liiallinen valo! En voi kuvitellakaan, miltä tuntuisi herätä päivän ensi kajastukseen kahden aikaan yöllä. Jos unihäiriöistä puhutaan, niin sen jos minkä luulisi häiriöitä aiheuttavan.

Mutta keskikesä ja sydäntalvi ovat vain ääripäitä, ja eniten ehkä kuitenkin on merkitystä mitä siinä välissä on. En haluaisi luopua syksyn valoisasta tunnista illansuussa enkä kevään lisääntyvästä valosta tunnilla iltapäivisin. Olen kesäaikaihminen kaikin puolin, joka suhteessa.

Kuten noin puolet suomalaisista. Toinen puolisko on vannoutuneita talviaikaihmisiä. Tämä asia jakaa ihmisiä todella tehokkaasti. Ja jokaisella on omat hyvät perustelunsa asiaan. Jokaisella oma elämänrytminsä, oma sisäinen kellonsa, oma ilta- tai aamuvirkkuominaisuutensa, omat työaikansa ja vapaa-ajan rutiininsa. Oikeaa aikaa meille kaikille ei olekaan. Elämme jokainen omassa ajassamme, oman elämämme keskellä.

Ja jokainen voi vain toivoa, että talouselämän, terveydenhuollon asiantuntijoiden ja politiikoiden päätökset osuisivat juuri siihen itselle sopivaan vaihtoehtoon. Tämä pätee oikeastaan missä tahansa yhteiskunnallisessa asiassa, olemme pieni hippunen rattaiden pyörityksessä ja on otettava vastaan mikä tulee. Minä liputan kesäajan puolesta, entä sinä?

PAROLA DEL GIORNO: ora legale (f) = talviaika, "laillinen aika" ora solare (f) = kesäaika, "aurinkoaika"

Piditkö lukemastasi? Kommentoi tekstin perään tai jaa teksti alla vasemmalla olevan jakolinkin kautta myös muille!