Lapsiluku täynnä - miksi harrastaa enää seksiä?

Rakkaus on kuin punainen avautuva kukka - mistä tuleekaan tämä vertaus?

Nyt tulee sisältövaroitus: aion kirjoittaa hyvin henkilökohtaisen postauksen. Eli kaikki jotka eivät halua tietää seksielämästäni ja -haluistani, voivat lopettaa lukemisen. Tämä postaus ei siis ehkä ole lähipiirille tarkoitettu - paitsi uteliaille läheisille.

Myönnetään, otsikko on vähän provosoiva ja kärjistetty. Mutta tottakin se on - olen viime aikoina pohtinut otsikon kysymystä. Tänä seksin ylikorostamisen aikakautena - lähes kaikki, kenen kanssa vain, milloin vain, miksi vain, mahdollisimman usein ja mielellään jatkuvasti on seksin suhteen sallittua ja jopa kannustettavaa - en voi joskus välttyä suoranaiselta vastareaktiolta: seksihän on suvun jatkamista varten, miksi ihmeessä siitä niin paljon vaahdotaan joka käänteessä, kaikkein eniten he joilla ei ole mitään aikomusta tai kykyä lisääntyä.

Tietenkin myös tämä on voimakasta provosointia, enkä tietenkään oikeasti ajattele, että seksiä pitäisi harrastaa vain jos haluaa lapsen. En vain ymmärrä tätä seksin ylikorostamista näinä aikoina. On suorastaan outoa ja huolestuttavaa, jos ei haluta joka päivä ja joka hetki. Tehdään tutkimuksia pariskuntien seksikertojen tiheydestä ja huolestutaan, jos käy ilmi että vain kerran viikossa tai herra isä, kerran kuukaudessa! Parisuhteen tilaa arvioidaan suoraan verrannollisesti seksin määrän kautta, haluttomuutta pidetään heti merkkinä ties mistä ongelmista.

Aina pitäisi vain panna, jyystää, hommailla, rakastella, saada orgasmeja ja nauttia, ennen kaikkea tätä viimeksi mainittua. Jos ei muuta, niin saada nautintoa oman käden kautta, mikä onkin Väestöliiton Finsex-tutkimuksissa yhä suositumpaa vuosi vuodelta. Aivan kuin kyse olisi elämän ylivoimaisesti tärkeimmästä asiasta. On dildoja, klitoriksenimijöitä, tekopeniksiä ja -vaginoita, sitomisvälineitä ja anustappeja, mitä vain jolla saada yhä suurempia kiksejä. Yhtään vähättelemättä heitä, joille tällaiset välineet ovat tärkeitä, en yhtään ihmettele, että aseksuaaleja ahdistaa nykymaailmassa.

En ole itse aseksuaali, mutta olen useammankin kerran kysynyt itseltäni, mikä tämän koko homman idea oikein on? Seksi on mukavaa, mitään valittamista ei sinänsä ole, mutta - eihän minulla ole aikomustakaan yrittää saada lasta, mutta silti harrastan lapsentekoa. Ja niin harrastavat miljoonat muutkin koko ajan tässä maailmassa, ilman lapsentekoaikeita vaan päin vastoin jo ajatus lapsen alkunsasaannista on kauhea, se olisi suuri vahinko. Evoluutio on tehnyt meistä seksuaalisia olentoja, mutta miksi herran tähden tässä mittakaavassa? Ja se ainainen paneminen - miksi sitä aina täytyy tehdä uudelleen, mikä rituaali se on, rutiini joka toistuu ja toistuu ja toistuu. (Ottamatta lainkaan kantaa siihen, olemmeko sitten liian rutinoituneita mieheni kanssa seksissämme vai vaihtelemmeko homman suoritustapoja; sitä en sentään paljasta. Vain sen verran paljastan, että tämä kirjoitus tulee ottaa yleisenä pohdiskeluna, ei moitteena miestäni kohtaan; hänen taidoissaan ei ole vikaa - vaan ehkä vain omassa pohdiskelevassa päässäni, hahhah.)

Tällaiset ajatukset ovat nousseet mieleeni aivan viime aikoina. Itse yhdistän ajatukset siihen, että elän niin vahvasti kehollani, olen perinpohjin ymmärtänyt että me ihmiset olemme eläimiä emmekä muuta, meillä on eläinten vaistot ja niistä suurimpana lisääntymis- ja lajinsäilymisvaisto, ja vaikka järjellä niitä ohjailemme niin myös ne pohjimmiltaan ohjaavat meitä.

Oli melkoinen sattuma, että juuri kun eilen illalla päähäni putkahti tämä postauksen aihe, seuraavana aamuna Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkeli seksivälinebisneksestä. Se oli kiintoisaa luettavaa, ja avasi aiheeseeni uutta näkökulmaa. Seksilelujen päälle en ole koskaan ymmärtänyt, ne ovat minulle vain kiintoisa pohdiskelun aihe ihmisen seksuaalisuuden merkityksestä lajille. Edistääkö nautinnon saaminen seksistä niin paljon lajin säilymistä, että se on nykyaikana saanut täysin mittasuhteensa menettäneitä piirteitä, kuten valtavat seksilelumarkkinat? Miksi ihmisen tarve nautintoon on niin suuri, miksi olemme sellaisia hedonisteja?

Entä mikäs osuus maapallon ylikansoituksella on siihen, että seksuaalisuus on saanut niin paljon muotoja, joissa lisääntyminen ei ole edes mahdollista? Sopulit rajoittavat liikakasvanutta populaatiotaan joukkosyöksymällä jyrkänteeltä alas, ehkä ihminen rajoittaa populaationsa kokoa purkamalla seksuaalisuuttaan hedelmättömin keinoin eli luomalla sosiaalisesti hyväksyttyjä erilaisia seksuaalisia suuntautumisia ja seksinharrastamisen tapoja?

Oman seksuaalisuuteni näen vahvasti lisääntymisvaiston ilmentymänä. Ymmärrän, että seksuaalisuuden kaikki tiet vievät lopulta, monen mutkan kautta yhteen pisteeseen, biologiaan ja sen lakien mukaan jälkeläisten hankkimiseen. Lisääntykää ja täyttäkää maa, sanotaan Raamatussa, siellä asia on verhottu jumalalliseksi käskyksi. Mutta oikeasti kyse on kehoomme koodatusta lisääntymiskäskystä, joka on päätynyt pyhiin kirjoihin. Ellei älykkääksi kehittynyt mielemme olisi keksinyt keinoja raskaudenehkäisyyn ja mielihyvän tuottamiseen seksivälineillä, tyydyttäisimme seksuaaliset tarpeemme yhä useimmiten olosuhteissa, joissa raskauden alku on mahdollista.

Toisin kuin voisi kuvitella, ihmislajin ei silti mitä ilmeisimmin ole tarkoitettu saavan jälkeläisiä joka vuosi tai vähintään parin vuoden välein - kuten näyttää nykyaikana käyvän, jos ehkäisyä ei käytetä (lisääntyvää lapsettomuutta esim. ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta en nyt tässä ota huomioon). Metsästäjä-keräilijät saivat tutkijoiden mukaan jälkeläisen noin joka 4. tai 5. vuosi, eli kun edellinen lapsi oli kasvanut tarpeeksi isoksi kävellääkseen lauman mukana savannilla. Siihen asti häntä kannettiin sylissä.

Ihmiset olivat siihen aikaan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta ruokaa saattoi ajoittain olla niukasti eikä varsinkaan lihottavia hiilihydraatteja ollut saatavilla nykyajan tapaan. On arvioitu, että naisilla alhainen rasvaprosentti pitkän imetyksen ohella piti huolta siitä, etteivät kuukautiset alkaneet liian aikaisin edellisen jälkeläisen syntymän jälkeen.

Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että raskauksia keskeytettiin tai vastasyntyneitä jopa tapettiin, ellei laumalla (ja emolla) ollut edellytyksiä hoitaa sitä. Sitä ei tiedetä, mitkä olivat ihmisten seksihalut kivikaudella, kuinka usein seksiä harrastettiin eli miten suuret mahdollisuudet raskaudelle olivat - munasoluhan on kuitenkin hedelmöittymiskykyinen vain yhden vuorokauden ajan kuukaudessa, ja  vaaditaan hyvää ajoitusta tai mielummin tiheää yritystä, että raskaus saa yhdellä kierrolla alkunsa. Aktiivisesti yrittäessäkin onnistumisprosentti on noin 20:n paikkeilla.

Lisääntymisvaisto on ajattelussani vahvasti seksuaalisuuteen yhteydessä siinäkin mielessä,  että mielihyvän kokeminen tuottaa oksitosiinia, kiintymyssuhdetta vahvistavaa hormonia, ja kaikki mikä sitoo jälkeläisistä huolehtivia kumppaneita yhteen, on hyväksi. Ihmiskeho on tässäkin kohtaa ihmeellinen kokonaisuus.

Villi, rehottava luonto nähdään usein uhkaavana samaan tapaan kuin seksuaalisuus.
Kuva Albano-järveltä Rooman lähettyviltä.

Myös kohtuni kyky luoda uutta elämää ei lakkaa hämmästyttämästä minua, ja olen hyvin tietoinen esimerkiksi kuukautiskiertoni vaiheista. Ja nyt olen iässä, jossa alan lähestyä hedelmällisen kauteni loppupuolta. Lisääntymiskauteni alku on kaukana muistojen hämärissä, ja kun aika tuli, oli mietittävä ehkäisytavan valintaa. Ennen kuin viimein tajusin, mikä on paras ja mukavin ehkäisymenetelmä eli ehdottomasti ei-hormonaalinen, oli kulunut monta vuotta hormonaalisen ehkäisyn parissa (pillerit, rengas). Kun niistä pääsin eroon, tajusin erään fantastisen asian: kun nainen on luonnollisessa tilassa ja löytää kosketuksen omaan kehoonsa, hän todella on yhtä kehonsa kanssa. On kuin viimeinkin taas kävelisi paljain jaloin sammalmättäillä, rantahiekassa, soratiellä, ruohikolla, puristavien ja jalkapohjista kaiken tunnon vievistä kengistä vapaana.

Niin kuin paljas jalkapohja tuntee jokaisen kiven askeleen alla ja erilaisten alustojen muodot, niin luonnollisessa tilassa oleva nainen voi oppia ymmärtämään ja tuntemaan kuukautiskiertonsa vaiheet kuin omat taskunsa, tunnistaa milloin munasolu irtoaa, milloin ovulaatio lähestyy, milloin kuukautiset.

Ja ennen kaikkea: hän elää kuukautiskiertonsa mukaan. Ja koska kuukautiskierron tarkoitus on palvella lisääntymistä ja olemme eläimiä eläimen lisääntymisvaistoinemme, tarkoittaa se myös seksihalujen elämistä kierron mukaan. Kun ovulaatio on lähellä, ajatuskin miehestä riittää pehmentämään pään ja jalat ja kutittamaan vatsanpohjaa. Kohtu on kuin tulessa, se ikään kuin huutaa tullakseen täytetyksi välittämättä lainkaan siitä, mitä järki sanoo. Kun taas hedelmällinen hetki on ohi, ei voisi vähempää kiinnostaa, ainakaan jos ei mitään erityistä kimmoketta tai tilannetta (kuten hotelliyötä ilman lapsia, mikä tapahtuu meillä ehkä kerran viidessä vuodessa) ole tarjolla.

Lapsen yrittämisen vaiheet ovat tätä taustaa vasten ymmärrettävästi olleet suunnilleen seksielämäni huippukohtia - harmi vain että meillä ei ole voitu puhua yrittämisestä, superhedelmällinen kun kai olen. Jokainen kolmesta lapsesta on saanut alkunsa hyvin nopeasti.

Ja nyt kun kolme lasta on saatettu onnellisesti maailmaan ja lapsiluku täynnä, olen vähän ymmälläni. Mitäs nyt? Ovulaatioita tulee, mutta mitä järkeä niissä enää on? Ja ennen kaikkea, kärjistetysti: mitä järkeä harrastaa seksiä, kun tietää ettei lapsia kuitenkaan enää halua? Aikaisemmin, kun lapsia yhä tulevaisuudentoiveisiin kuului, nekin ylivoimaiset enemmistökerrat jolloin raskauden alkaminen ei ollut mielessä tai suunnitelmissa, olivat tuntuneet ainakin tarkoituksenmukaiselta, jolleivat joka kerta huippuseksiltä.

Nyt kun toiveissa, ainakaan totisissa, ei ole enää yhtään raskautta, seksi tuntuu välillä kaikkea muulta kuin tarkoituksenmukaiselta. Mitä järkeä tässä on, miksi tätä täytyy harrastaa?  Kysymykset välähtävät mielessäni ja sitten työnnän ne pois, sillä tiedän ettei niin ole järkevää ajatella eikä asia ole niin mustavalkoinen kuin sen äärimuodossaan hetkittäin näen; seksi on toki paljon muutakin kuin lisääntymistä, useimmiten se on jopa kaikkea muuta.

Mutta että niitä ajatuksia kuitenkin tulee, mistä se kertoo? Lienenkö outolintu tässä asiassa, vai onko luonnollista naissukupuolelle alkaa miettiä "jalkojen ristiin laittamista", kun lapsiluku on täynnä?

Onhan näitä kuultu, että nuoret, hedelmällisimmässä iässä olevat naiset ovat miesten silmissä kaikkein haluttavimpia, sitä pidetään ihan itsestäänselvänä eläimellisten vaistojen ilmentymänä meissä ihmisissä. Mutta että naisella itsellään olisi jokin seksihalujen voimakkuutta säätelevä kello, joka on yhteydessä omaan hedelmälliseen ikään? Ehkä, mutta toisaalta asia esitetään juuri päin vastoin kuin minä tässä postauksessa ajattelen: keski-iässä naisen seksielämän sanotaan pikemminkin paranevan ja muuttuvan aktiivisemmaksi, ja jotkut jopa sanovat pystyvänsä nauttimaan kunnolla seksistä vasta, kun mitään pelkoa raskaudesta ei enää ole. Omat ajatukseni lienevät siis enemmän tulosta omasta pohdiskelevasta päästäni, eivät biologisista vaistoistani, joiden mukaan seksi ilman (edes teoreettista) raskauden mahdollisuutta olisi "turhaa".

Miehille pätenevät toiset luonnonlait, he ovat tässä postauksessa marginaalissa ja oma lukunsa, sillä  miesten lisääntymiskyky säilyy hamaan vanhuuteen saakka, heille ikä ei tuo samalla tavalla rajoituksia kuin naiselle.

Muitakin eroja on: mikäli olen ymmärtänyt miehiä tässä elämässä yhtään oikein, niin heille seksissä on paljon useammin - ei toki läheskään aina -  kyse paljaasta, lähes mekaanisesta paineiden ja tarpeiden purkamisesta, kuin hellyydentarpeesta, emotionaalisesta läheisyydenhetkestä kumppanin kanssa tai syvällisen nautinnon hakemisesta. He eivät siksikään mieti, onko seksissä "järkeä".

Oksitosiinia erittävä läheisyys, halaaminen ja ihokosketus taas voi naiselle usein olla ihan riittävä seksin muoto, aina ei tarvita itse aktia. Naiselle nämä asiat ovat keskimäärin tärkeämpiä, koska naiselle on tarkoituksenmukaista luoda mieheen kiintymyssuhde ja saada mies sitoutumaan itseensä ja perheeseen, sillä ammoisina aikoina jälkeläisten - ja naisen itsensäkin - selviäminen oli pitkälti kiinni uroksen suojelusta. Tätä taustaa vasten biologiselta kannalta on ymmärrettävää, että myös naiselle on kehittynyt halu harrastaa seksiä hedelmällisten hetkien ulkopuolella. Eläinmaailmassahan asia on aivan toisin.

Näen kai kaiken jo liikaakin evoluutiobiologian näkökulmasta, koska ajattelen tällaisia ajatuksia. Pitäisi varmaan lakata pureutumasta eläimellisiin vaistoihimme, lakata pohtimasta ja yksinkertaisesti uskoa se, mitä seksuaaliterapeutit alvariinsa vakuuttelevat ja tieteelliset tutkimukset todistavat: aktiivinen seksielämä tekee kaikin puolin hyvää. Se rentouttaa, tekee onnellisemmaksi, vahvistaa parisuhdetta jos sellainen on, parantaa muistia, alentaa riskiä syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin, lujittaa vastustuskykyä, lievittää kipuja ja stressiä, vahvistaa lantionpohjanlihaksia ja kestävyyskuntoa, saa nukkumaan paremmin ja näyttämään nuoremmalta, pidentää kai elämääkin (kaikki nämä väitteet on siis tieteellisillä tutkimuksilla osoitettu todeksi).

Siinä on syy jos toinenkin harrastaa seksiä joka päivä. Ei ehkä sittenkään hassumpi iltarutiini, vaikka se lapsiluku olisikin täynnä...

PAROLA DEL GIORNO: fare il sesso = harrastaa seksiä (kirjaimellisesti: tehdä seksiä) fare l`amore = rakastella