Toteutuneita unelmia ja kahvilatunnelmaa Cafe Elènassa
 |
| Uusi kahvila Etelä-Haagassa, Cafè Elèna (Tunnelitie 2) |
Oman elämäni kestounelma, oma romaani, odottaa vielä toteutumistaan, mutta tällä viikolla minulla oli tilaisuus katsella toisen ihmisen unelman toteutumista. Kävimme poikien kanssa katsastamassa lähistöllemme avatun uuden kahvilan, Cafè Elènan, ja sitä ennen luin paikan nettisivuilta mukavan tarinan. Kahvila on ollut omistajalleen unelma, kauan sitten syttynyt, Lapissa ja Italiassa muotoja ja vaikutteita saanut, pikku hiljaa muotoutunut ja nyt vihdoin toteutunut. Omistajan mukaan kahvilassa on pala Italiaa ja ripaus Lappia, mikä näkyy tarjoiluissa vuoroviikoin Lappi- ja Italia -herkkuina. Ei ollenkaan hullumpi yhdistelmä, kaksi ääripäätä toisistaan katsottuna maailman laidoilta.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun törmään ihmiseen, jolle kahvilan perustaminen on ollut suuri unelma. Istuessani Cafè Elènan rauhallisessa, kahvintuoksuisessa miljöössä höyryävä cappuccino-kuppi edessäni ja pojat vieressäni hiljenneinä syömään korvapuustejaan, ajattelin jälleen kerran että ymmärrän sellaisia ihmisiä hyvin, joille oma kahvila on herkeämätön haave.
Kahvilan pitäminen ei vaikuta ollenkaan hassummalta hommalta, olen joskus siitä itsekin haaveillut. Kahvila ympäristönä on sieltä miellyttävimmästä päästä mitä voi kuvitella tuoksuineen, ympäristöineen ja konsepteineen: tarjota asiakkaalle herkullisia arjen piristyksiä, rauhoittumishetken kodikkaassa ympäristössä, lämpimän olohuoneen jossa käydä piipahtamassa tai ajan kanssa istumassa. Hengähdyshetken arjessa, ravintoa ruumiille ja mielelle. Kukapa sellaista ei haluaisi kanssaihmisille tarjota?
Elènassa ruumiin ja mielen ravinto yhdistyy toden teolla, sillä kahvila on sen yhteydessä toimivan Studio MinStylen hyvinvointi- ja kauneusstudion laajennusosa. Halutessaan kahvilahetken voi siis yhdistää vaikka geelikynsien tai irtoripsien laittoon, kuumakivihierontaan tai osteopatiaan. Kahvilassa järjestetään myös tapahtumia, kuten luentoja ja työpajoja erilaisista hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä aiheista.
Mieltäni sykähdyttää aina, kun jonnekin Helsingin keskustan ulkopuolelle avataan uusi kahvila. Mitä enemmän kahviloita, sitä enemmän kahvilakulttuuria, ja sitä enemmän ihmiset toivottavasti tottuvat käymään kahviloissa muutoinkin kun satunnaisesti. Ehkä on toivoa, että jonain päivänä saamme tännekin sitä italialaista kahvilakulttuuria, jossa ihmiset hörppäävät aamucappuccinonsa ennen töihin lähtöä kahvilassa, nauttivat siellä kiireettömän viikonloppuaamiaisen, juovat nopeat iltapäiväespressot, käyvät vielä illallakin kahvilla tai kakulla.
Nimittäin jos jotakin Italiasta ikävöin, on se italialainen kahvilakulttuuri. Koska meillä ei sitä ole, on keskustojen ulkopuolelta vaikea löytää kahvilaa, tai monet niistä eivät kannata ja lopettavat ennen pitkää. Osansa on tietysti sillä, että Suomessa hinnat ovat korkeampia, ja jokapäiväinen kahvittelu voi muodostua aikamoiseksi rahareiäksi.
Lisäksi meillä on suomalainen kahvimme, iso kupillinen kuumaa, jota ei noin vain hörpätäkään nopeasti kuten italialaista espressoa. Nopeaa kahvilassa pistäytymistä ei muutenkaan Suomessa paljon harrasteta, vaan kahviloihin tullaan ajan kanssa. Puolensa tässäkin tavassa, mutta toisaalta se tarkoittaa yrittäjälle pienempää volyymia, joka osaltaan pitää hintojakin korkeampina.
Café Elènassa meidän oli tarkoitus testata tietenkin voisarvet, mutta niitä ei saapumishetkellämme harmittavasti ollut saatavilla. Cappuccino oli oikein hyvää ollakseen automaattikoneesta peräisin, vaikka aitoitalialaista vaahtoa siinä ei ollutkaan. Korvapuustit tekivät pojille hyvin kauppaansa, mikä tarkoittaa että ne olivat hyviä. Varsinkin keskimmäinen on korvapuustimaussaan tarkka eikä ole ollenkaan itsestään selvää, että hän kelpuuttaa uuden paikan puustit. Voisarvissa on yleensä sama homma, mutta niiden testaaminen jäi siis seuraavaan kertaan.
Ihan varmasti nimittäin menemme uudelleenkin. Yksi minun elämäni toteutuneista unelmistani eli kotiäitiys kun sallii sen, että voimme vapaasti suunnitella päiväohjelmaamme ja mennä vaikka kahvilaan aamiaiselle, jos sattuu huvittamaan. Kunhan vain lähistölle aukeaisi lisää kahviloita, joissa käydä, piipahtaa kävellen tuosta vain. Italialaista tilannetta on tietysti turha ja tarpeetonkin odottaa, eli että kotikadun varrella olisi pari kahvilaa ja koko kaupunginosassa kymmeniä, mutta edes yksi olisi arjen yltäkylläinen kuorrute.
Tällä hetkellä kotimme lähin kahvila löytyy reilun 10 minuutin kävelymatkan päästä, mikä ei ole paha matka sekään, mutta kyseessä on pieni leipomokahvila, johon emme koko perheellä edes mahdu sisälle. (Lue teksti lähikahvilastamme halutessasi otsikolla Aamiainen kahvilassa ja tuulahdus Ranskasta.)
Viikonlopuksi lähdimme mökille lumesta nauttimaan, kun alkaa pahasti näyttää siltä ettei Helsinkiin saada talvea ollenkaan. Riemastuttava yksityiskohta on, että mökillämme meillä on kahvila lähempänä kuin kotona. Niin, olemme ilmeisesti valinneet mökkipaikkammekin sitä ajatellen, että halutessaan voi käydä kahvilassa aamucappuccinolla. Oikeaa kahvikonetta ei mökkipaikkakuntamme kahvilassakaan ole, mutta automaatticappuccino ei täälläkään ole huonoa. Jo se että cappuccinoa saa täällä kaukana kaikista kaupunkikeskittymistä, on mökkielämän pientä luksusta. Oma (kimppa)mökki järven rannalla kävelymatkan päässä kahvilasta - jonkin sortin toteutunut unelma sekin!
PAROLA DEL GIORNO: sogno (m) = uni, unelma desiderio (m) = haave, (kiihkeä) toive
Il mio sogno si è avverato. = Unelmani on toteutunut
Kommentit
Lähetä kommentti