Kolme viikkoa sitten: Monimuotoisuutta Talvipuutarhassa - mutta mikä on monimuotoisuuden tulevaisuus?
 |
| Talvipuutarhassa karppialtaan yllä. |
Tekstissä kerron paitsi käynnistämme, myös maailman nisäkkäiden ja hyönteisten sukupuuttoaallosta ja Afrikassa ja osassa Arabian niemimaata käynnissä olevasta kulkusirkka
vitsauksesta.
Ehdin kirjoittaa tekstin, mutta sitten koronatilanne vyöryi maailman päälle sellaisella voimalla, että minulle tuli halu kirjoittaa pelkästään siitä - halusin omalta pieneltä osaltani vielä varoittaa ihmisiä uhkasta, joka oli roikkunut päällämme jo kauan.
Joku blogini lukija on kommentoinut, että blogini on ollut hänen suosikkiblogejaan, mutta "koronahysteria" on laimentanut lukemisen iloa ja hän toivoo, että mahdollisimman pian palaisin muihin aiheisiin.
Valitettavasti muut aiheet tuntuvat kovin kaukaisilta ja päälleliimatuilta juuri nyt, kun koko maailma on poikkeustilassa, mutta toisaalta minulle on tullut myös voimakas halu jakaa toivoa siitä, että tästä kyllä selvitään, toisiamme tukien ja rakkauden avulla. Eli haluan myös muistuttaa, että elämässä on sittenkin myös muuta tälläkin vaikealla hetkellä ja että ehkä koko tämä pandemia lopulta on meille hyödyllinen, vaikkakin uhrauksia ja kärsimystä vaativa opetus. Meillä on nyt mahdollisuus pysähtyä oikeasti, tutkia sisintämme ja muuttaa elämänarvojamme, korvata esimerkiksi rahan palvontaa ja tilinsaldon kasvattamista paremmalla tietoisuudella toisista välittämisen, rakkauden ja vaikkapa ympäristönsuojelun tärkeydestä.
Nyt koronapaasaukseeni kyllästyneille lukijoille tulee siis täysin koronavapaa postaus. Julkaisen kolme viikkoa vanhan, ennen julkaisemattoman tekstin, sen jonka kirjoitin kun korona oli jo itämässä minun ja kahden poikani elimistössä (olimme saaneet tartunnan kaksi päivää aikaisemmin eli keskiviikkona ja oireet alkoivat seuraavana maantaina).
7.3.2020:
Viikoittainen museo- tai kulttuurikohteemme oli viime viikolla Talvipuutarha Helsingin Hammarskjöldintiellä. Talvenkylmällä se yksi parhaimpia paikkoja Helsingissä: trooppinen, vihreä ja lämmin kasvihuonekeidas Töölönlahden pohjoispäässä, Helsingin kaupunginpuutarhan yhteydessä.
Talvipuutarhassa kasvaa yli 200 eksoottista kasvia ympäri vuoden. Kaktuksia ja muita mehikasveja, palmuja, huonekasveina tuttuja kasveja kuten valtavia rahapuita, orkideioita ja sesongeittain kukkivia kukkia, kuten joulutähtiä ja pääsiäisliljoja. Pieni mutta edustava otos luonnon ihmeellisestä monimuotoisuudesta.
Äiti, onko olemassa tosiaan näin paljon erilaisia kaktuksia ja kasveja, kysyi keskimmäinen. Voi, kyllä on, vastasin. Niitä on juuri näin paljon ja sitten vielä äärettömän paljon enemmän. Tässä on vain hyvin pieni osa kaikista maailman kaktus- ja kasvilajeista. Erilaisia kasveja on niin paljon, että ihmiset eivät kaikkia niitä tunnekaan eivätkä voi koskaan oppia tuntemaankaan.
Juuri tällä hetkellä Talvipuutarhassa kukkivat orkideat, ja paikalla oli asiantuntijoita kertomassa orkideoista ja niiden hoidosta. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaan kolmivuotiaani paimentamiselta, olisin mieluusti kuunnellut miniluentoja aiheesta ja tarkastellut pöydällä esillä olleita orkideioiden ruukkumateriaaleja, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.
Lämmin, kasvien täyttävä ympäristö kai sai pienen ihmisen aivan pauloihinsa, ja vihreiden oksien ja kukkien reunustamat kivikäytävät kutsuivat juoksentelemaan yhdessä toisen taaperon kanssa. Talvipuutarhaa ei tietenkään ole tehty juoksemista varten, joten ymmärrettävästi minulta jäivät luennot väliin. Koululainen sen sijaan kuunteli kiinnostuneena, kuinka hänelle kerrottiin luminkuningatar-orkidean kukinnasta ja hoidon haasteellisuudesta. Harvinaista ja vaikeahoitoista lumikuningatar-lajiketta on Talvipuutarhassa kokonainen seinällinen.
Lumikuningatar-orkidea kukkii juuri näihin aikoihin, ja kukkivaa orkideaseinää sekä muita lukuisia orkidealajikkeita kannattaa käydä katsomassa.
 |
| Lumikuningatar-orkideioita Talvipuutarhassa. Kuva: Anna Jylhä |
Talvipuutarha ei olisi voinut olla sopivampi kohde juuri nyt. Lämmin, vihreä, rauhoittava. Karppialtaan äärellä suihkulähteen solinaa. Muutamia muita vierailijoita, ei ihmisjoukkoja ja ruuhkaa, ei painavaa kausiflunssien ja uuden koronaviruksen uhkaa (vaikka yhdestäkin ihmisestä se tauti voi tarttua jos on tarttuakseen...)
Kasvien ja kukkien runsaus teki paikasta täydellisen hermojenrauhoittajan. Jos olisi sattunut eväät mukaan, ne olisi voinut nauttia jossakin puutarhan lukuisista pöytänurkkauksista, palmujen tai vehkojen katveessa totta kai.
Päivä sattui vielä olemaan aurinkoinen, mikä teki Talvipuutarhasta vielä tavallistakin vehreämmän ja valoisamman. Aurinko paistoi lasikaton ja -seinien läpi, talven jäljiltä likaisten ja tahraisten kuten kaikki ikkunat tähän aikaan vuodesta, joka ikisen nokihippusen ja kuivuneen vesirannun paljastaen.
Kevät ja valo oli niin voimallisesti läsnä, että tuntui melkein kuin sitä olisi voinut koskettaa ja ottaa käsiinsä, sivellä iholle ja imeä pillillä sisäänsä. Tämä on se aika vuodesta jota rakastan kaikkein eniten: kevään ensi valo, kasvava ja joka paikkaan tulviva. Kuin nuutuneet kasvit me ihmiset käännymme kohti valoa, yritämme selviytyä taas yhden talven aiheuttamasta nuutumuksesta. Jälleen yhden talven vanhempina ihomme imee itseensä valoa ja D-vitamiinia, talven vaurioita korjaten.
Sellainen tunne minulla eilen oli, kun seisoin lasten kanssa karppialtaan yläpuolella sijaitsevalla terassilla, siinä mihin auringonvalo kaikkein kirkkaimmin pääsi loistamaan. Valo, miten ihanaa sen paluu aina onkaan, joka vuosi edellistä lohdullisempaa. Selvisimmepä, selvisimme jälleen yhdestä talvesta ja pimeydestä, tästä ennätyspimeästäkin, täysin ilman lunta, pakkasta ja termistä talvea.
Ulkona päivänpaiste ei tuntunut aivan yhtä kuumalta kuin sisällä kasvihuoneolosuhteissa. Talvitakissa ja villapaidassa tuli auringonpaisteessa kuuma, mutta varjopaikoissa muisti yhä, mikä on todellisuus: maaliskuun ensipäivät, ei yhtään enempää vielä. Suomessa kylmyys ja koleus piileksii varjoissa vielä toukokuussakin, joskus kesän läpeensä. Mutta valo, se tulee aina, eikä sitä estä mikään, vaan kohta se on kaikkialla, kaiken aikaa, ja sen mukana pitelemätön kasvu ja vehreys.
Kävelimme Talvipuutarhaan Rautatieasemalta Töölönlahden rantaa. Näimme sorsapariskuntia, joutsenia jotka viimein olivat päässeet eroon viime kesän poikasistaan jotka vielä jokunen viikko sitten uiskentelivat vanhempiensa vanavedessä. Pian on uuden pesueen aika, kohta pesivät ja hoitavat poikasiaan kaikki kevään ja kesän linnut. Hetken yltäkylläinen laulu ja lyhyt, kiihkeä lisääntymisen aika on aivan pian täällä.
Minne tahansa katsoo, on valoisaa ja vaaleaa, ilmassa tuoksuu lämpenevä ilma ja lähestyvä kevät, siihen sekoittuu savun ja hiekoitussepelin aromeja. Taivaanranta näyttää huikean avaralta, on kuin minä hetkenä hyvänsä sieltä voisivat ilmestyä muuttolintuparvet takaisin kotiin. Juurihan niitä vasta hyvästeltiin, syksyisellä taivaalla lennelleitä valkoposkihanhiparvia. Lokit olivat jo saapuneet Töölönlahdelle.
 |
| Mini-vesivoimala Töölönlahdella. |
Luonto jatkaa kiertoaan ja muuttolinnut matkojaan, vaikka ihminen tekee kaikkensa sitä kaikkea häiritäkseen. Käännämme vuodenajat päälaelleen, sotkemme mehiläisten, lintujen ja valaiden suunnistusvaistoja säteilyillä ja hyönteismyrkyillä. Olemme tuhonneet 85% muista nisäkäslajeista ja ajaneet jäljelle jääneet ahdinkoon jonnekin maailman laidoille.
Ihmisiä ja ihmisen karjaa on maapallon nisäkkäistä jo 96%. Neljä prosenttia muuta lajistoa vähenevät huikealla vauhdilla. Esimerkiksi norsuja oli 1930-luvulla jopa kymmenen miljoonaa, nyt 400 000. Pensassarvikuonoja oli 1970-luvulla 65 000, nyt hädintuskin 6500. 1800- ja 1900-luvun aikana länsimaalaisten metsästysvimma tuhosi suuren osan Afrikan nisäkkäistä sukupuuton partaalle. Oman osansa hävityksestä on tehnyt ihmisen tarve elinalueiden laajentamiseen, teiden, kaupunkien ja patojen rakentaminen.
Luonnon hävitys on kuitenkin lopulta myös ihmisen hävittämistä. Hinta luonnon tuhoamisesta lankeaa maksettavaksi ihmiskunnalle jossakin vaiheessa, ja ensimmäisen laskun eräpäivä on jo mennyt. Olemme liian pitkään vaatineet - ja vaadimme yhä - omistusoikeutta järjestelmään, jonka jatkuva hallitseminen ja kesyttäminen on kykyjemme ulottumattomissa, kuten David Wallace-Wells kirjoittaa kirjassaan Asumiskelvoton maapallo. Elämä lämpenemisen jälkeen. (Otava 2019)
Muuttolintujakin palaa tänä keväänä vähemmän kuin edellisinä keväinä. Minne linnut häviävät, sitä voi vain ihmetellä. Osa päätyy ihmisten suuhun, osa vähenemisestä selittyy sillä, että hyönteisetkin jatkuvasti vähenevät. Pesäpaikkoja on yhä vähemmän. Eläinlajien hävitys ei rajoitu nisäkkäisiin, se on tiedetty jo kauan, vaan ulottuu myös lintuihin ja kaikkiin muihinkin eläimiin. Erityisesti hyönteisiin: hyönteisiä tuhoutuu tällä hetkellä kahdeksan kertaa nopeammin kuin nisäkäslajeja.
Vastikään on ilmestynyt tutkimus, jonka mukaan tätä vauhtia hyönteiset tulevat häviämään kokonaan maapallolta sadassa vuodessa. Kymmenessä vuodessa neljännes hyönteisistä tulee olemaan poissa, viidenkymmenen vuoden kuluttua jäljellä on puolet, ja sadan vuoden kuluttua ei enää mitään.
Se tarkoittaisi myös ihmiskunnan katoamista. Hyönteiset ovat kaikkien ruokaketjujen ytimessä. Ilman hyönteisiä ihminen ei ole mitään, ja ihmisen lisäksi lähestulkoon kaikki muukin elämä lakkaa maapallolla, ensimmäisenä hyönteisiä syövät linnut.
Syyt hyönteisten ahdinkoon ovat niille sopivien elintilojen väheneminen sekä ennen kaikkea tuholaismyrkyt kuten neonikotinoidit ja fiproniili. Ne jäävät maaperään ja käytännössä steriloivat sen, jolloin hyönteiset kuolevat.
Myös ilmastonmuutos ja ihmisen toiminnasta johtuva vieraslajien leviäminen selittävät hyönteisten joukkotuhoa.
Tällä hetkellä Afrikan mantereella on käynnissä vitsaus, jonka perusteella ei tuntuisi olevan huolta hyönteisten joukkotuhosta. Tansanian, Kenian, Etiopian ja Etelä-Sudanin seuduilla, osissa Intiaa ja Pakistania sekä Arabian niemimaalla on liikkeellä valtavia aavikkokulkusirkkaparvia. Yksittäiset parvet saattavat olla satojen neliökilometrien kokoisia ja pitää sisällään lähes 100 miljardia sirkkaa. Suomen päälle asetettuna sellainen parvi peittäisi Helsingin, Espoon, Vantaan, Keravan ja Kirkkonummen kunnat sekä osia Porvoosta, Järvenpäästä, Nurmijärvestä, Vihdistä ja Siuntiosta.
Tilanne on pahin Afrikan sarven maissa, joissa on jo entuudestaan noin 12 miljoonaa akuutista ruokapulasta kärsivää ihmistä, ja uusi sirkkavitsaus saattaa lisätä porukkaan 20 000 miljoonaa ihmistä lisää. Sirkat syövät tieltään aivan kaiken syötäväksi kelpaavan kasvillisuuden mitä löytävät. Yksi sirkkaparvi voi syödä päivässä yhtä paljon kuin 35 000 ihmistä samassa ajassa. (lähde: HS)
Millä sirkkojen poikkeuksellisen suurta, jo Raamatun ajoista lähtien tasaisin väliajoin toistunutta populaation liikakasvua ja parveilua sekä niiden aiheuttamaa haittaa ihmisille nykyaikana hillitään? Hyönteismyrkyillä tietenkin. Kokonaisia maita, metsiä ja peltoja ruiskutetaan myrkyillä, sitä lasketaan alas lentokoneista ja sitä ruiskuttavat suojavaatteisiin pukeutuneet ihmiset tasaisena rintamana kuin sotilaiden hyökkäyksessä. Miten paljon siinä tuhoutuu kaikkia muitakin hyönteisiä kuin vain sirkkoja, taas jokunen miljardi lisää niiden miljardien ja miljardien hyönteisten joukkoon, joita muutenkin tuhoamme?
Talvipuutarhassa näimme hämähäkkejä ja niiden upeita verkkoja jättiläiskaktuksien ympärillä. Talvipuutarhassa hyönteisiä ei tuhota neonikotidoineilla, vaan jos tarve vaatii, mahdollisimman ympäristöystävällisillä tuholaistorjunnoilla.
Nyt kun kevät on herättänyt ensimmäiset ötökät myös ulkona, en voi olla tuntematta lämmintä läikähdystä nyt kun niitä taas näkyy. Tervetuloa kärpäset, mehiläiset, perhoset, muurahaiset, koppakuoriaiset, sittiäiset ja öttiäiset, vaikka pelkäänkin osaa teistä niin se on omaa hupsuuttani. Oikeasti maailma on teidän ja niin kauan kuin teitä on, on meitä ihmisiäkin.
PAROLA DEL GIORNO: insetto (m) = hyönteinen
Toimin terveydenhullon alalla. Kuvailemasi oireet olivat ikäviä, mutta ne eivät hyvin suurella todennäköisyydellä olleet koronaa. Tämän vuoden influenssassa (myös sen lievemmissä muodoissa) keskeinen piirre on kova jano. Yritetään välttää itsediagnosointia. Toivottavasti tähän saataisiin yleiseen käyttöön vasta-ainetesti, joka voisi osoittaa sen oliko kyseessä flussa, inlfluessa vai kenties COVID-19.
VastaaPoistaSe että toimit terveydenhuollon alalla, ei tee sinusta oikeaa henkilöä arvioimaan kommenttipalstalla oireitani, mutta kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, arvostan että haluat ja jaksat sen ilmaista. Suomen terveydenhuolto on monessa mielessä menettänyt uskottavuutensa, mutta sinä et nyt toki henkilökohtaisesti liity siihen. Mutta perustelu jonkin asian "tietämiseen" siksi että toimii terveydenhuoltoalalla, on tässä tilanteessa harvinaisen huono. Meillä on naapuriperheen kautta tullut korona, tässä perheessä on kontakti testillä todettuun koronapotilaaseen eli mitään epäselvää ei tässä asiassa ole. Kuinka voi huudella sieltä jostakin, että ei suurella todennäköisyydellä oireet olleet koronaa, vaikka vakavasti otettavat asiantuntijatkin arvioivat, että Suomessa on 20 ja jopa 30 kertaisesti koronatapauksia kuin mitä testit näyttävät. Testejä tehdään niin vähän, ettei meillä ole mitään lähelläkään realistista kuvaa Suomen tautitilanteesta. Todella monet sairastavat koronaa jo nyt ja ovat jo sairastaneet. Toivottavasti terveydenhuollon ammattilaisena mahdollisimman pian tämän ymmärrät. Kaikella rakkaudella <3
PoistaTäällä toinen joka työskentelee terveydenhoitoalalla ja ihmettelen suuresti tätä itsediagnosointia. Kuitenkin vasta testi kertoo varmuuden, niin et voi mitenkään itse diagnosoida itsellesi koronaa ennen varmaa testitulosta. Väärin väittää täällä, että sairastit koronan.
VastaaPoistaJa vaikka olisikin Korona, olette pärjänneet hyvin kotona. Nenän tukkoisuus kuumettomalla lapsella ei ole myöskään syy kutsua yöllä ambulanssia. Tällöin kuormitatte vain hätäkeskusta ja oikeat avuntarvitsijat eivät pääse linjoille.
Pientä malttia tähän ylidramatisointiin. Lapsiperheissä kiertää vaikka mitä flunssaa ja influenssaa samaan aikaan. Viime viikolla todettu 350 positiivista kausi-influenssa tapausta.
Ja totta äidit väsyneitä sen jälkeen kun koko perhe sairastaa. Mutta silti malttia kirjoituksiin!
Kiitos näkemyksestäsi! Minä ihmettelen suuresti tätä terveydenhuoltoalan ihmisten tilanteeni ja ehkä koko yleisen koronatilanteen vähättelyntarvetta. Minulle ei tulisi mieleenkään vähätellä ja kommentoida siihen tyyliin, että "varmasti on vain influenssaa tms.", jos joku kertoo tämäntyyppisistä oireista ja suorasta altistusketjusta testillä todettuun koronapotilaaseen. Oma lähestymistapani olisi päin vastoin, että saattaa hyvinkin olla koronaa, ja toivottavasti testillä saataisiin se jossakin vaiheessa todettua, edes sitten vasta-ainetestillä. En ole tyhmä ja tiedän kyllä, että on muita tauteja myös liikkeellä, mutta minulla on perheelläni on ollut monta flunssaa ja myös influenssaakin, ja ne ovat oireiltaan toisentyyppiset olleet. Esimerkiksi influessassa lapset aina ovat sairastuneet pahemmin, olleet pitkään kuumeessa ja oireissa, nyt pienillä parin päivän kurkkukipu ja korkeintaan yhden päivän lämpö, isoimmallakin loppujen lopuksi meni influenssaoireiluun verrattuna nopeasti ohi eikä esimerkiksi aina ennen toistunutta nenän pitkäaikaista tukkoisuutta ollut nyt yhtään, paitsi se yhden yön äkillinen, raju nenän tukketutuminen, joka se seuraavana päivänä oli ohi.
PoistaTämä koko koronapandemia laittaa meidät ihmiset ennemmin tai myöhemmin - ainakin toivon niin - tarkastelemaan omaa käytöstään ja epäempaattisuuttaan, lähimmäisenrakkauden puutetta ja turhaa epäystävällisyyttä tuntemattomia (ja tuttujakin) ihmisiä kohtaan. Minulle koko episodin tärkein opetus on ollut, että empatiakyky ja lähimmäisenrakkaus muita kohtaan on kasvanut, koska tässä asiassa eli koronan edessä olemme kaikki samassa veneessä. Ymmärrän ja tunnen empatiaa jopa teitä vähättevästi kommentoivia kohtaan, kunnoitan näkemystämme ja on hienoa, että meillä Suomessa on mielipiteen ja ajatusten ilmaisun vapaus. Sitä toteutan minäkin blogissani, eli voin aivan hyvin kirjoittaa että meillä on korona, koska minulla on siitä niin vahva epäilys ja tuntuma ja vielä ollut selvä altistus sille.
Ymmärrän että vielä tässä vaiheessa pandemiaa ihmisille voi olla vaikeaa tajuta, kuinka todellinen uhka ja laajalle levinnyt sairaus korona jo, juuri koska testituloksilla varmistettuja tapauksia on vielä niin vähän. Mutta testaamattomia on jo hyvinkin paljon, ja ongelma on juuri siinä etteivät monet usko näitä koronaksi, ennen kuin näkevät sen testin. Siinä taas yksi syy lisää testata, testata ja testata. Testaamisen kaikista muista hyödyistä puhumattakaan.
Minusta on kummallista,miksi nämä terveydenhuollon ammattilaiset niin kovasti ovat huolissaan siitä,että blogisti on sitä mieltä että hänellä on ollut korona. Todennäköisesti tautia liikkuu jo monessa paikassa. Meilläkin ehkä ollut vaikka "paperia" ei siitä olekaan. Keskitytään ennemminkin tukemaan ja auttamaan toisiamme eikä kyseenalaistamaan ja
VastaaPoistaesittämään omia näkemyksiä mikä se sairastettu tauti nyt oikeasti olikaan...Silja
Kiitos kommentista Silja! Ja sanos muuta, kannustaminen ja toisien tukeminen on nyt hyvin tärkeää, ja itsekin mietin että hyvin kummallista tämä kommentoijien huolestuneisuus siitä että mielestäni meillä on korona. Itse mietin että se voi osittain olla pelkoa uuden asian edessä ja sitä, että asia ei ole vielä konkretisoitunut heille koska testillä todettuja tapauksia on vielä niin vähän. Ne jotka ensimmäisenä sairastuvat joutuvat kohtaamaan vähättelyä ja epäuskoa asiassa, se on aina ensimmäisinä jonkun uuden asian kohtaamaan joutuneiden "osa".
PoistaEli tavallaan ymmärrän heidän skeptisyyttään, mutta vähemmän sitä, miksi on niin suuri halu kommentoimalla sitä tuoda esiin ja väen vängällä vähätellä koronan mahdollisuutta, kun kaikki nyt jo tietävät että sitä jo laajemmin Suomessa esiintyy. Vaikka tietysti aina hienoa, että jaksaa kommentoida, luen aina mielelläni kommentteja mitä teksteihini tulee, myös negatiivista kritiikkiä ja erilaisia mielipiteitä. Yritän aina ajatella, että erilaisuus on rikkautta, kaikesta huolimatta. Ja on mielenkiintoista lukea erilaisten ihmisten ajatuksia.
<3
Pohdintaa nyt vain yleisesti siihen, miksi terveydenhuollon ammattihenkilö näkee vahvan olettamuksen ongelmana. Lääke- ja hoitotiede perustuu sairauksien ja niistä johtuvien oireiden hoitamiseen. Järjestelmä pyörii varmistetun diagnoosin ympärillä - oirekuvauksen perusteella etsitään oireisiin sopivaa diagnoosia, diagnoosin perusteella suunnitellaan hoito. Diagnoosiin aina pyritään. Sairaalassa on oleellista tietää potilaan perussairaudet ja minkä sairauden vuoksi sairaalassa nyt hoidetaan. Jos sairautta ja siinä esiintyviä oireita ei ole kukaan diagnoosiin kykenevä siihen hetkeen mennessä todennut, niin se on epäily, aina. Se ei poista sairauden mahdollisuutta tai väheksy sitä. Alan ihmiset käyttävät jopa termiä "työdiagnoosi". Tottakai epäily voi olla sitä mitä se epäileekin olevansa, mutta varmaksi tapaukseksi se muodostuu terveydenhuollon ihmisille vasta silloin, kun se diagnoosilla ja sen vaatimilla tutkimustoimilla varmaksi vahvistetaan. Sen voi tehdä vain lääkäri. Jos ei ole diagnoosia, on epäily. On sairaus mikä tahansa niin se on potilaan kohtaamalle lääkärillekin epäily juuri niin pitkään, kunnes hän tutkimuksiensa perusteella löytää oireille nimittäjän ja diagnosoi. Jos potilas kertoo hänellä olevan/olleen jokin sairaus, niin siitä oletetaan olevan diagnoosi. Jos diagnoosia ei ole, niin sairautta ei ole ainakaan vielä todettu ja se on potilaan oma epäily, jos hän sen sellaiseksi kertoo. On siitäkin huolimatta, vaikka asia näyttäisi päivänselvältä.
VastaaPoistaAjattelutapa on yksi koko järjestelmän selkärangan osista. Täysin välttämätön järjestelmälle, potilaille sekä työntekijöille.
Hei, kiitos kommentista! Ymmärrän täysin tämän diagnostiikkaproblematiikan ja negatiivinen kunnes toisin todistetaan -ajattelun, mutta näistä vähättelevistä kommenteista paistaa nyt läpi aivan muu kuin tämä mihin viittaat eli kyvyttömyys myötätuntoon ja ärsytys, mikä tyylini kirjoittaa aiheuttaa. Ja jälkimmäinenhän on ihan luonnollista, kaikkien tyylistä ei voi eikä tarvitse tykätä. Mutta kyky myötätuntoon meillä kaikilla on, jos vain haluamme. =)
PoistaHei, kiitos vastauksestasi. Tuo esiinottamasi ärsyyntyneisyys on kenties ihan oma ongelmansa diagnostiikan lisäksi, mikä sekin on jossain määrin inhimillistä. Alan ihmiset ovat vain ihmisiä, vapaalla ollessaan tunteet tulevat herkästi pintaan. Erityisesti näinä aikoina, jokaisella.
PoistaToipumista ja rauhallista aikaa teille. Ja jaksamista, myös terveydenhuoltoalalla työskenteleville. Tämä on raskasta aikaa kaikille.
Eikö koronan kannattaisi antaa auttaa osaltaan, kun ihmisiä kerran on liikaa, niin kuin tässä itsekin kirjoitat? Mitä väliä sillä kaiken kaikkiaan on, mikä flunssa teillä oli? Laumaimmuniteetin vuoksi?
VastaaPoistaKiitos kommentista, anonyymi! Testaamisen tärkeydestä olen laveasti ja yksityiskohtaisesti kirjoittanut blogikirjoituksissa, joten jos kiinnostusta löytyy voi käydä lukemassa sieltä. Eli en todellakaan ajattele, että vain meidän täytyisi saada tietää mikä tauti meillä on. Vaan jokaisen oireilevan. Kyllä, laumaimmuniteetti on yksi näistä testaamista puoltavista argumenteista ja senhän Suomen terveysviranomaisetkin tajuavat, koska valmistelevat kiireellä vasta-ainetestauksen laajamittaista aloittamista.
PoistaJa mitä toiseen heittämääsi ajatukseen, niin ei, en ole linkolalainen. =) Vaan ajattelen, että kaikki jotka tähän maailmaan ovat syntyneet ovat oikeutettuja elämään ja elämää tulee suojella. Mutta meidän jotka täällä elämme, täytyisi ymmärtää muuttaa ajatteluaan ja käyttäytymistään niin, että aiheuttaisimme ympäristölle mahdollisimman vähän vahinkoa ja suojelisimme sitä mahdollisimman paljon - myös ihmiselämää samalla kunnioittaen.